Onko teistä normaalia kielenkäyttöä hermostuessa seuraavat:

tuollainen. Itse en osaa kuvitella, että meillä kumpikaan, minä tai mies, sanoisi toiselle tuollaista, vaikka olisi minkälaisesta riidasta kyse.

Mieheni ei ikinä puhuisi minulle noin. Eikä ensinnäkään tuollaisista asioista suuttuisi.



Ystäväni seurusteli miehen kanssa joka haukkui pahasti ja saattoi esim. olla 2 päivää mykkäkoulua siitä, että ystäväni oli pyytänyt laittamaan televisiota hiljemmalle kun hän itse yritti nukkua samassa huoneessa (vieraita makkarissa). Myöhemmin hän tajusi että mies yritti hallita häntä ja käytti henkistä väkivaltaa.



Itse yrittäisin tehdä asialle jotain tai lähtisin koko suhteesta, jos tilanne ei muutu.

Ikipäivänä en suostuisi kuuntelemaan tuollasta kielenkäyttöä, ja antaa vielä lastenikin kuulla. Jos ei suu siistiydy niin äijä jäähylle miettimään puheitaan.

Sääli, jos jonkun mielestä tuollainen on jotenkin normaalia. Ilmeisesti kotona opittu toimintatapa.

Mies kun jostain hermostuu niin saman tien käskee minua tappamaan itseni ja toivottaa palamaan helvetissä. Lisäksi silloin tällöin haukkuu lapseni ja vanhempani.

Seuraavan kerran sun pitää sanoa heti siinä tilanteessa, että tuommoinen ei ole asiallista ja että etä kuuntele sitä.

Tämä täysin riippumatta siitä, että millä tavalla olet itse valittanut metelistä tai pyytänyt töiden tekoa - mutta silti minusta sinun pitäisi sitäkin miettiä, jos tiellä tuommoisista asioista useinkin on riitaa, sillä minusta noista on turha riidellä. Etkö sä vois vaan vetää makkarin ovea kiinni jottei meteli kuulu tai antaa miehen hoitaa ne "muut työt" omassa aikataulussaan kunhan hoitaa?

Onpa karmeaa käytöstä. Eihän tuollaisista pyynnöistä normaali ihmisen pitäisi edes suuttua tai pahastua. Oliskohan vihanhallintakurssi mitään? Tosin, jos edes ehdotat moista, kuulet varmaan kunniasi ja tiedät palavasi helvetin liekeissä...



Exäni alkoi suhteen loppuvaiheessa jauhamaan minulle joka käänteessä 'hanki elämä', 'mee hoitoon', 'vitun deeku' (kun olin koulutuksen jälkeen hetken aikaa kotona pelkillä tuilla)... en halua pelotella, ettäkö teillä poikki menisi, mutta olisko miehellä joku kyllästymisvaihe menossa tai joku salaisuus mikä painaa mieltä.

tuollaista kyllä pääsi suustani kun raivostuin siis todella raivostuin pettäneelle ex-miehelle, joka kuvitteli että antamalla 50€ kuukaudessa 12v taskurahaa on maksanut elatusmaksut.

tuollaista kyllä pääsi suustani kun raivostuin siis todella raivostuin pettäneelle ex-miehelle, joka kuvitteli että antamalla 50€ kuukaudessa 12v taskurahaa on maksanut elatusmaksut.

Toihan on ihan kamalan törkeää ja hirveää, ei tommoista tarvitse eikä saa kestää ! Yritä puhua miehellesi tästä, että aika rumasti sanoo ja jos se sitten vielä sanoo samanlailla, niin ehdota samalla jotain terapiaa esim. ! Mutta ei tollaista pidä kuunnella VARSINKAAN jatkuvasti ja pikkuasioista ! Ymmärtäisin kyllä jos mies sanoisi esim kerran jossain isomman riidan parissa ihan raivopäissään, mutta katuisi sitten oikeasti ja olisi todella pahoillaan kun olisi vähän rauhoittunut. En haluaisi miestä joka ei katuisi tuollaisia sanojaan, vaikka pyytäisikin anteeksi.

vaan nuo jutut on tullut ihan viime aikoina mukaan kinasteluihin. Sanoo itse että menee saman tien niin kamalan vihaan ja raivoon ettei voi hillitä itseään. Jos sanat eivät riitä, saattaa myös heittää minua jollain tai töniä/läpsiä.



Tänä aamuna aloin itkemään ja sanoin ettei noin voi kenellekään puhua. Olemme myös puhuneet aiemmin ja mies kuta kuinkin sanoo että tietää ettei niin voisi puhua, mutta puhuu kuitenkin. Puolustelee tekojaan sillä, että ärsyyntyy niin paljon pienemmistäkin asioista. Määräilen kuulemma liikaa ja siksi hän ei kestä pienintäkään pyyntöä suuttumatta. syytänkin itseäni ja valituksiani osittain, mutten silti siedä kuunnella noita juttuja.



Itsekään en välttämättä maailman kauneiten pyydä olemaan hiljempaa, mutta aina aloitan pyytämällä nätisti ja kun mitään ei tapahdu (miehet) niin itsekin hermostun. Meillä ei ole makuuhuonetta erikseen ja miehen pyydän pois koneelta silloin kun on tarkoitus tehdä perheen kesken jotain tms.



Pyysin häntä vannomaan että lopettaisi nuo puheet jotta voisin taas kerran antaa anteeksi.

ettei voi hillitä itseään. Jos sanat eivät riitä, saattaa myös heittää minua jollain tai töniä/läpsiä. ... jotta voisin taas kerran antaa anteeksi.

Ja sä rakastat sitä syystä että?

minä olen tehnyt hänestä tuollaisen. Olen onnekas että hän silti on kanssani, vaikka olen itse ollut ihan kamala ja hän muuttunut kamalaksi vasta nyt myöhemmin.



Jos eroaisimme, luulen että hän olisi täydellinen mies jollekin toiselle, mutta minä tahdon että hän olisi vielä se täydellinen mies minulle.



Jos hän vain pääsisi jostain sitkeästä vihastaan eroon, ja tajuaisi ettei jokaisesta pyynnöstä tarvitse räjähtää.. toki jos tämä näin jatkuu niin en aio jatkaa, koska viha häntä kohtaan kasvaa..



ap

Ehkä olet niin inhottava. Et osaa ajatella mitään asiaa miehesi kannalta ja hän tuntee itsensä epätoivoiseksi. Epätoivo sitten purkautuu ulos tyhminä sanomisina.

Että miehen psyykkinen ja fyysinen väkivalta onkin itse asiassa naisen syytä, kun nainen on niin 'kamala' ja provosoi miehenkin muuttumaan kamalaksi. Ja että nainen saa olla onnellinen, kun mies ylipäänsä tahtoo olla niin kamalan naisen kanssa -- kukaan muu maailmassa kun ei kuitenkaan naista huolisi.



Ja otteet kovenevat asteittain. Tänään hiukan läpsitään, seuraavalla viikolla vuorossa on avokämmen, sitten nyrkki, ja lopulta veitsi tai kirves.

ilman syytäkin niin kyllä se on miehen ongelma.

Pyysin häntä vannomaan että lopettaisi nuo puheet jotta voisin taas kerran antaa anteeksi.

Noin ei IKINÄ tehdä! Jos oikeasti haluat päästä ongelmasta eroon, etkä vain uutta lyömäasetta miestä kohtaan, ja jotain millä nyyhkiä ja taas hakea sympatiaa av:lla.

Sun miehelläsi on ongelma itsehillinnän kanssa, ja se ei poistu sillä, että sä pakotat vannomaan jotain. Se ei myöskään ole mikään rakkauden mittari, että huutaako se mies vielä vai ei.

Vai poistuuko sun mielestä muutkin ongelmat sillä, että vaan sovitaan, että niitä ei olekaan?

Se mitä teidän pitäisi tehdä, olisi ihan oikeasti jutella, ei niin, että sinä pillität ja mies lupailee, vaan oikeasti funtsia tota koko tilannetta. Jos mies kokee että sä vaadit liikaa, funtsikaa miksi. Onko teillä erilaiset standardit sille, miten asiat pitäisi hoitaa? SInä haluat siistimmän kämpän, enemmän yhteistä puuhaa, mies ei? Silloin pitää tehdä kompromisseja.

Sun pitää opetella olemaan narisematta joka asiasta, ja miehelle pitää kehittää tapoja, joilla toimia, kun alkaa raivostuttaa.

Meillä esim. riidat väheni ihan älyttömästi, kun itse päätin, etten narise joka asiasta just silloin kun itseä kiukuttaa, vaan jos asia vielä on mielessä seuraavana päivänä, puhun siitä silloin. Silloin se ei ole hyökkys miehen juuri sillä hetkellä tekemiä asioita vastaan, eikä kummallakaan ole tunteet pinnassa, jos esim. asia liittyy lasten kasvattamiseen tietyssä tilanteessa.

- siis tiukasti, asiallisesti ja rauhallisesti - seuraavan kerran, että sä et nyt kertakaikkiaan enää hyväksy, että hän puhuu sulle tuolla tavalla. Se on nöyryyttävää. Voit myös jatkaa, ettet ymmärrä, miksi niin fiksu mies aina välillä käyttää niin pahaa kieltä vaimostaan. Ymmärrät, että häntä harmittaa ja että hän suuttuu, mutta et käsitä miksi näistä riidoista jää sitten paskan maku suuhun.



Olisi hyvä myös sanoa, että käsität ettet itsekään ole aina täydellinen ja toivoisit, että mies ilmaisisi jo paljon aikaisemmin harmituksiaan, ettei sitten tarvitsisi mennä ylilyönteihin.



(Lisäksi tuollaisesta kielenkäytöstä ei ole paluuta "tavalliseen" suhteeseen, koska nuo solvaukset tulevat säröksi välille.)



Olen itse paha suustani tai saatan suuttua ihan hervottomasti, mutta tiukan ja rauhallisen mieheni ansioista olen oppinut hallitsemaan itseäni paremmin, toisaalta kritisoimaan herkemmin. Eli siis ei tarvitse päästellä paineita, kun ymmärtää huomautella aiemmin.

nyt jotenkin apn rauhoituttua (sanoi että on ennen ollut kamala itse) mies uskaltaa purkaa sitä stressiä, jota on koittanut kestää aiemmin. Eihän noin silti pitäisi tehdä ja sanoa, eli teillä on tosiaan paha ongelma. Ongelma ei ehkä siltikään ole pelkästään se että mies ei pysty tai halua itseään hillitsemään, vaan joku laajempi juttu jossa te molemmat olette mukana. Ottakaa selvää perheterapiamahdollisuuksista, ette te noin voi jatkaa. Jotain täytyy tapahtua teidän molempien taholta.

väkivaltainen, mutta vain siksi, että "mies on niin hirveä". Ei se ole sukupuolesta kiinni.

Että miehen psyykkinen ja fyysinen väkivalta onkin itse asiassa naisen syytä, kun nainen on niin 'kamala' ja provosoi miehenkin muuttumaan kamalaksi. Ja että nainen saa olla onnellinen, kun mies ylipäänsä tahtoo olla niin kamalan naisen kanssa -- kukaan muu maailmassa kun ei kuitenkaan naista huolisi.

Ja otteet kovenevat asteittain. Tänään hiukan läpsitään, seuraavalla viikolla vuorossa on avokämmen, sitten nyrkki, ja lopulta veitsi tai kirves.

asiasta, ja aiemmista asioista ja harmituksista on aivan asiallisesti puhuttu. Mies ei ole kiinnostunut puhumaan asiatyylillä. Hänestä saa irti vain "joojoo" -asennetta silloin kun tilanne ei ole päällä.



Molemmat ovatkin muokanneet käytöstään toisen toiveiden mukaan, mutta tilanne lipsuu siihen ettei saisi sanoa mitään tai lainkaan valittaa esimerkiksi siitä, kun jotain asiaa on kysytty ystävällisesti viisi kertaa ilman mitään vastausta ja sitten on tiukempi sävy mikä räjäyttää potin. Minä tiedän etten vaadi oikeasti liikaa. Olen parantanut omaa käytöstäni huomattavasti siitä kun aivan ensikertoja asiasta puhuttiin. Nyt mies on tavallaan ottanut itselleen tuon huonomman käytöksen. En minä aio elää niin ettei mistään saisi sanoa tai mistään voisi enää kinata pelkäämäättä kamalaa räjähdystä, joka siis nyt joka kerta tapahtuu. Suhteeseen kuluu pyynnöt ja kompromissit ja joskus se valituksenkin kestäminen.



ja koska on paljon helpompi olla sovussa tahdon anteeksipyynnön ja lupauksen, että lopettaa, jotta voimme suoraan siirtyä taas normaalielämään ilman että jää suoraan jotain selvittämättä, vaikka tietysti ne täytyy syvemmällä tasolla purkaa jotenkin.



ap