Yksinhuoltaja ja isän vkloput

Eli miettiä, mitä isä siitä voi itselleen saada, jos hän tekee niin kuin haluat. Ei painostusta, ei kyttäystä, ei marinaa eikä nalkutusta, eikä missään tapauksessa syyllistämistä. Näiden sijaan asiallista ystävällisyyttä, jossa avataan isälle uusia ajatusmalleja siitä, miten mukavaa on iloita lapsen selviytymisestä harrastuksessa ja miten lapsen silmät loistavat, kun hän palaa isän luo onnistuttuaan. Ja jos silmät ovatkin kyynelissä, isä osaa parhaiten lohduttaa. Oikea miehekkyys on juuri sitä, että ollaan mukana ja tuetaan.

Lapsen kuskaamisesta harrastuksiin tai kaverisynttäreille aiheutuu vain vaivaa, jota nämä isukit eivät omille harteilleen halua.

Noh, jos se etävanhemmista on kiinni, tuskin nämä kuvaamani etät haluavat lapsen harrastavan yhtikäs mitään - koska siitä seuraa heille vain vaivaa/kuluja. Mitä siinä sitten voi sopia, ei yhtään mitään! Minun mielestäni on selvää, että etävanhempien on hyvin usein vaikeaa pitää mielessä lapsen etu.

Valitettavan usein etävanhempi ei halua mihinkään lapselle tärkeään asiaan osallistua, koska se kerta kaikkiaan vaatisi vaivannäköä.

Ja jos etävanhempi jättäytyy lapsen elämästä sillä, että se on helpompaa, niin kylläpä on harvinaisen löyhät perustelut!

Niin se vaan on, että lähivanhempi saa lapsen vuoksi ja etävanhemman tapaamisten vuoksi joustaa usein todella kohtuuttomasti. Etävanhempia hyysätään ja etävanhemmutta pitää tukea, mutta entäs etävanhemmat? Hekö eivät sitten jousta lainkaan?

Tässä minun kokemukseni, erosta 5 vuotta, kahden lapsen yksinhuoltajuus, lapset tapaavat isäänsä 2-3 päivänä viikossa. En saa elatusta (ulosotossa), lasten vaatteet "hukkuvat", isä lupaa auliisti viedä lapsia satunnaisia kertoja harrastuksiin mutta ei sitten viekään kun olen harrastuksen maksanut, tilanteet ja suunnitelmat muuttuvat valonnopeudella, minä joustan äärettömyyksiin lasten etua tavoitellessani... Lapset kun kuitenkin isäänsä haluavat viikoittain tavata.

Toisella vanhemmalla ei ole oikeutta vaikuttaa siihen, mitä tapaamisten aikana tapahtuu. Ainoastaan jos hänellä on huoltajana syytä pelätä lapsen hengen tai terveyden puolesta, voi toisen vanhemman aikaan puuttua.



Kyse ei ole myöskään pelkästä ilkeydestä, jos vanhempi haluaa viettää lapsensa kanssa kaiken sen vähän ajan, johon hänellä on mahdollisuus. Pitäisitkö itse tilateesta, että saisit tavata lastasi vain neljä päivää kuussa ja näistäkin kaksi kuluisi harrastuksessa?



Ymmärrätkö nyt lapsellesi valitsemaasi isää paremmin?



Välejänne ei edistä ennakko-oletuksesi, että isä haluaa pelkästään ilkeyttään viettää aikaa oman lapsensa kanssa.

Miehen lapsi harrastaa jotain tärkeää juttua mutta mies ei vie häntä harrastuksiin viikonloppuisin koska hän haluaa sen vähän ajan viettää lapsen kanssa eikä missään kentän laidalla. Ja isällä JA LAPSELLA on siihen täysin oikeus.

..voi ajatella myös, että onpa ilkeää järjestää lapselle harrastus, joka on viikonloppuisin. Sehän kaivaa jatkuvasti maata lapsen isäsuhteen alta. Onko urheiluharrastus tosiaan tärkeämpää?



Ymmärrän, että monetkaan eivät arvosta exäänsä (eihän hän muuten olisi exä), mutta käytännössä se johtaa tällaisiin kuvioihin, joissa myös lapsi pannaan valitsemaan kivan tekemisen ja vanhempisuhteen väliltä. Lapsi saattaa sitten myöhemmin keski-ikäisenä terapiassa kummastella, miksi välit toiseen vanhempaan pääsivät oudosti katkeamaan. Yleensähän se syötetään lapselle niin, että vanhempi ei välitä. Myöhemmin voi selvitä, että olisi se välittänyt, mutta toinen vanhempi teki olosuhteet niin hankaliksi, että oli helpompi liueta takavasemmalle.

Toisella vanhemmalla ei ole oikeutta vaikuttaa siihen, mitä tapaamisten aikana tapahtuu. Ainoastaan jos hänellä on huoltajana syytä pelätä lapsen hengen tai terveyden puolesta, voi toisen vanhemman aikaan puuttua.

Kyse ei ole myöskään pelkästä ilkeydestä, jos vanhempi haluaa viettää lapsensa kanssa kaiken sen vähän ajan, johon hänellä on mahdollisuus. Pitäisitkö itse tilateesta, että saisit tavata lastasi vain neljä päivää kuussa ja näistäkin kaksi kuluisi harrastuksessa?

Ymmärrätkö nyt lapsellesi valitsemaasi isää paremmin?

Välejänne ei edistä ennakko-oletuksesi, että isä haluaa pelkästään ilkeyttään viettää aikaa oman lapsensa kanssa.

ajattele. On naiivia kuvitella, että kaikki etäisät haluavat pyhittää tapaamiset vain lapsen kanssa olemiseen, osa isukeista kyllä ajattelee ihan vain omaa napaansa.

Lähipiirissä on useampi tällainen etäisä, jotka kyllä vaatimalla vaativat lapset tapaamisiin, mutta joita ei viime kädessä lapsen seura tunnu kiinnostavan pätkän vertaa. Lapsen kuskaamisesta harrastuksiin tai kaverisynttäreille aiheutuu vain vaivaa, jota nämä isukit eivät omille harteilleen halua.

Lastenvalvojat peräänkuuluttavat eronneiden vanhempien yhteistä sopimista lapsen harrastuksista. Noh, jos se etävanhemmista on kiinni, tuskin nämä kuvaamani etät haluavat lapsen harrastavan yhtikäs mitään - koska siitä seuraa heille vain vaivaa/kuluja. Mitä siinä sitten voi sopia, ei yhtään mitään!

Minun mielestäni on selvää, että etävanhempien on hyvin usein vaikeaa pitää mielessä lapsen etu. Ja sille asialle tuskin kukaan voi mitään, jos etävanhemmalla on pissaa päässä.

joskin vastaajat ovat olleet jokseenkin oikeassa.



Totta, että et voi vaikuttaa siihen miten isä omat viikonloppunsa hoitaa. Tarvitseeko käydä suihkussa, millaista ruokaa syödään, onko nukkumaanmenoaikoja vai ei, harrastetaanko vai ei.



Suosittelisin, että ainoa tapa hoitaa tämä asia on ottaa yhteyttä exääsi ja asiallisesti esittää, että voisiko hän ottaa osaa lapsen harrastukseen omina viikonloppuinaan, koska lapselle harrastus ja ISÄN OSALLISTUMINEN olisi kovin tärkeää. Voisit sanoa, että lapsi odottaa kovasti, että isäkin pääsisi katsomaan kuinka hyvä hän ko. urheilussa on. Eli et vaadi etkä selitä kuinka kallis tuo harrastus sinulle on, vaan esität asian niin päin, että tämä asia olisi lapselle kovin tärkeä ja kivaa tekemistä isän kanssa - yleensähän lapset nauttivat siitä kun vanhemmat jaksavat seurata kentän laidalla heidän harrastuksiaan. Näin ainakin meillä :).