Rahan- ja lastenhoitovastuun jako uusperheessä

ja kysymys siitä, mitä minä tästä hyödyn on myös ihan yhtä väärä. Ei parisuhteesta kukaan mitään hyödy, se vain on mukavaa.Tai jos ei ole niin sit kannattaa lopettaa.

Otti sut elämäänsä, jotta sai ilmaisen hoitajan lapselle ja varmasti säännöllistä seksiä? Siinäpä se sitten onkin...



Voi luoja, en tullaista itse sietäis.

Alkuun kannattaisi keskustella tilanteesta avokin kanssa ja sopia muutkin asiat kuin vain nuo raha-asiat.



Ja jos ei suostu keskustelemaan asiasta tai pidä lupauksiaan, niin ehkä sitten kannattaisi pakata hänen tavaransa valmiiksi ja toivottaa hauskaa loppu elämää töiden parissa jossain muualla. Eli miksi kiusata itseään turhaan tuollaisilla asioilla?



Ja joo, itsekin olen "uusperheellinen" mutta ei elämän tuollaiseksi pitäisi mennä

tee lista kaikista kotitöistä, ja kuka ne tekee.

sitten tee lista rahoista.

sitten teet esityksen tästä puolisollesi ja ehdota, että hän kustantaa teillä jokaviikkoisen siivoojan (tästä saa sitten sitä verovähennystäkin).

Missä on avokkisi lapsen toinen vanhempi?

Vähän oudolta kuulostaa.

Itse en tuollaiseen suostuisi ihan helposti.

Jos sen kerran pitää tehdä noin paljon töitä ja tienata, niin kai siitä voisivat hyötyä kaikki?

..vastataanko mies- ja naisuusperheelliselle eri tavoin. Miesten lähivanhemmuus on hyvin harvinaista. Itse olen yksinhuoltajan vaimo ja voin vain todeta, että eihän uusperheissä yleensä ole yhtään mitään järkeä. Ne eivät perustu järkeen eivätkä taloudellisiin laskelmiin.



Jos kumppanin ja suhteen tuottama ilo ei riitä nostamaan vaakakuppia vähintään tasoihin tai mieluiten reilusti positiiviselle puolelle, ei kannata edes aloittaa.



Olen itsekin herkkä näkemään epäoikeudenmukaisuutta ja tiedän maksaneeni rahassa ison hinnan siitä, että olen saanut viettää lapsiperhe-elämää nykyisen mieheni kanssa. Mutta mieheni tietää, miten minut pidetään tyytyväisenä, joten en voi valittaa. Jos sinun naisesi ei tätä hallitse, ei voi kuin valittaa.

En kyllä extra duunia tee työnilosta ja omasta ahneudesta, vaan siksi että saamme YHDESSÄ maksettua miehen exä (laina, jonka mies joutui ottamaan maksaakseen exälle osuuden asunnosta) ulos meidän talouskuvioista niin pian kuin mahdollista.



Mies hoitaa mielellään tyttäreni oman poikansa ohella. Ja vaikka hoitaa enemmän lapsia, niin mä saan silti käydä jumpassa niin useana iltana kuin vain haluaisin. Käyn vain kerran, koska haluan viettää aikaa koko perheen kesken.



Yleensä jatkan töitä lasten mentyä nukkumaan. Mies katselee telkkaria ja mä nakutan konetta, hän tekee meille iltapalaa tai välillä hieroo mun niskoja tms. Miehelle tämä on ok, mieluumin kuin että ehtisin vasta nukutuspuuhiin kotiin, ehdimme syödä yhdessä ja nauttia tovin rauhallisesta illasta.



Hankin kaksi kertaa enemmän vuodessa kuin avomieheni, joten järkevää tehdä näin päin. Miten olette sopineet jatkossa, että hamaan ikuisuuteen kumpikin pitää omat rahat? Meillä on ns. yhteistä kaikki. Ollaan puhuttu myös, että jos/kun mennään naimisiin, niin sitten kaikki on myös virallisesti yhteistä. Mies ei vaadi asunnostaan avioehtoa ja emme laita ehtoja, että tulevaisuudessa mun enemmän tienaamista rahoista oli enempi mulle ja mun lapselle.



Laita asioita vaikka ensin paperille ja varaa rauhallinen hetki ja juttele avopuolisollesi. Pelkääkö hän, että putoaa tyhjän päälle ja haluaa säästää omaa pesämunaa vai mitä? Asuntohan on sun nimissä.

Kuulostaa aika ihmeelliseltä, jos avokkisi tekee mieluummin viikonloppuisin töitä, kun on oman perheensä kanssa. Olette melko uusi pari, luulisi, että olette mahdollisimman paljon yhdessä, kiinni toisissanne. Silti sun avokki on töissä ja sä purnaat täällä, vaikka sun pitäis olla keskustelemassa tästä tilanteesta avokkisi kanssa.



Uusperhe tarvii toimiakseen todella paljon kypsyyttä ja kärsivällisyyttä, aito välittämistä ja joustoa puolin ja toisin. Uusperhe voi toimia loistavasti, mutta se vaatii perheen vanhemmilta erityistä rakkaussuhdetta, jossa osataan ottaa toisen mennyt elämä aikuismaisesti huomioon ja kohdella kaikkia siihen kuuluvia osapuolia reilusti.



Kuulostaa siltä, että avokkisi todella pitää sua lapsenlikkana, "kotirouvana", vaikka teet tavallisen työpäivän. Tai toisaalta, jos annat kohdella itseäsi noin, niin kaikki jatkuu samanlaisena, mutta jos nouset vastaan ja vaadit reilua peliä, niin avokkisi oppii arvostamaan sinua ja panostustasi. Täytyy muistaa, että nainen, oli hän työelämässä kuinka pärjäävä tahansa, ei halua itselleen lapatossu-miestä!

Ja miksi ylipäätään muutitte yhteen..



Ei näytä hyvältä, ei.