Saako hetken tuntua hyvältä ja nauttia?

Lapsella 2 ekaa luokkaa mennyt rimaa hipoen, motivaatiota ei ole, visuaalisen hahmottamisen häiriö vaikuttaa kaikkeen, missä tekstiä :) Lisättynä temperamentilla, joka ei lähellekään helpohkoa, eli takkuamista jo pari vuotta, koulun saralla.



Mikähän on tapahtunut, nyt lapsi tekee läksyjänsä ihan ok, tykkää, kun alkoi englanti, haluaa nyt harrastaa ja on siis iloinen ja reipas. Jos kukaan ymmärtää.



Olen hieman ihmeissäni, mutta tykkään, nautin, outoa. Läksyjen tekemiseen menee edelleen se tunti ainakin, mutta ilman itkupotkuraivareita!