Lue keskustelun säännöt.
Eroaisitko tilanteessani?
28.06.2010 |
Menin nuorena naimisiin ensimmäisen seurustelukumppanini kanssa. En siis ole ollut missään suhteessa kenenkään muun kuin oman mieheni kanssa.
Tulevana jouluna tulee 13v avioliittoa täyteen, jona aikana meille on syntynyt kaksi lasta.
Ihastuin jo vuosi häiden jälkeen toiseen mieheen ja ihastus on kestänyt ja voimistunut vuosi vuodelta tähän päivään asti. Välillä tunteet ovat roihunneet molemmin puolinkin, vaikkei mitään olekaan tapahtunut.
En ehkä koskaan ole rakastanut miestäni, sillä en nuorena osannut ehkä erottaa ihastumista, rakastumista tai mitään muitakaan tunteita toisistaan.
Oma mies on luotettava ja hyvä mies, mutten ole koskaan tuntenut oikein mitään jalat alta vievää rakkautta häntä kohtaan. Elämä on ihan kivaa.
Tuo toinen mies taas vie jalat alta joka ikinen kerta kun hänet näen. Nautin yhdessäolosta ja olemme kuin sukulaissielut. Jos voisin toisin päättää, olisin mennyt toisen miehen kanssa naimisiin.
Välillä kuolen siihen tunteeseen, että sydän on muualla ja järki ja perhe toisaalla. Tyydynkö tähän elämään ja valintoihini?
Kommentit (4)
mut arki hänen kanssaan voi olla ihan perseestä. Ja kun sitä arkea siinä suhteessa kuitenkin ihan väistämättä tulee olemaan enemmän kuin mitään muuta. Mä en jättäis hyvää, kilttiä ja kultaista miestä enkä perustyytyväistä elämää, vaan yrittäisin panostaa siihen ja löytää siitä sitä kaipaamaani kipinää. Juttele miehellesi, eihän sun ole pakko tuosta ihastuksesta kertoa, mutta kerro, että kaipaisit jotainjotainjotain lisää, vaikka elämä onkin ihan kivaa näin. Ja muista, että rakkaus ei ole tunne- vaan tahtotila, niinhän olet alttarillakin luvannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli mies, jota ulkoisesti palvoin ja seksi toimi, mutta kun mikään muu ei toiminutkaan eli arki!
Nyt on ihana mies, joka huomioi kaiken, enkä todellakaan vaihtaisi takaisin!
on pelkkä illuusio. Hänen takiaan ei ainakaan kannata erota. Jos katsotte, että te kaikki 4 olette onnellisempia eron jälkeen, niin erotkaa. Muussa tapauksessa voisit kokeilla sellaista, että lakkaat haaveksimasta ja katsot oikein tarkalla silmällä mitä hyvää elämässäsi on ja rakennat sen päälle.
Et voi tuntea häntä kun et ole elänyt arkea hänen kanssaan. Todellisuus voisi olla heti pettymys, saati muutaman vuoden kuluttua kun suhde on arkipäiväistynyt.
Entä jos kerrot tilanteen omalle miehellesi ja menisitte yhdessä parisuhdeterapiaan. Olisit reilu sille kiltille miehellesi ja päättäisitte sitten jatkaa tai erota niin todennäköisemmin tekisit terapeutin ja oman miehesi avulla harkitun (oikean) päätöksen etkä joutuisi katumaan. Saisitte ehkä mahdollisen eronkin hoidettua "kauniimmin" jos puhut nyt suoraan miehellesi ja selvität asian ensin hänen kanssaan ennenkuin päätät hypätä ihastuksesi matkaan.