Voi apua, kummiasiaa!
Minulla oli yläasteella (25v. sitten) bestis, jonka kanssa silloin "sovimme", että ryhdytään toistemme lasten kummeiksi. Vaikutti silloin tietysti tosi hyvältä idealta :D No, menimme eri kouluihin, tiet erkanivat ja pidimme yhteyttä pari kertaa vuodessa.
Olemme facebook-kavereita ja nyt kun sain esikoiseni ja kerroin siitä facebookissa, niin tämä kaveri ilmoitti, että ryhtyy tietysti kummiksi kuten sovittiin, milloin ristiäiset ovat... Mä olin itse unohtanut koko asian!
Miten ihmeessä selitän, että en halua häntä enää lapseni kummiksi loukkaamatta häntä?!
Kommentit (9)
Ei kai kummeja ole koskaan liikaa? Otat sitten ne muut kummit juuri niinkuin olet aiemmin ajatellutkin.
vain meille tosi läheisiä ihmisiä, joiden tiedän pysyvän meille läheisinä ja lapsen elämässä koko ajan. Tuskin tunnen häntä enää, enkä voi vakuuttua siitä, että hän pysyisi elämässämme.
ap
Itse joskus teininä sovin yhden pojan kanssa että jos olemme sinkkuja vielä senjasen ikäisinä niin menemme keskenämme yksiin. Jos olisimme molemmat sinkkuja ja törmäisin häneen facebookissa nyt 20 vuoden jälkeen niin saattaisin vitsillä heittää että nyt taitaa olla aika sitten meidän mennä naimisiin. Ja se olisi puhtaasti vitsi.
Mutta ole edes sen verran rehellinen ettet rupea keksimään tekosyitä.
Sano facebookissa vähän niinkuin läpällä, että:"Voi apua en mä ees muistanu! hehe voi vitsi ku oltais enempi oltu yhteyksissä niin oisin voinu pyytää, nyt ollaan vaan jo keretty keksii kummit. No hard feelings" tai: "Voi hitsi kun me jo kerettiin pyytämään toiset henkilöt kummeiksi :/"
Kuka oikeasti haluasi sellaisen ihmisen lapsen kummiksi jonka kanssa ei olla edes paljoa yhteyksissä? aika friikkiä
Sanot vain suoraan että otatte tutummat kummit, mikä ongelma tuossa nyt on.
Jos kerta ette ole enää ystäviä. Sanot vaan, että mielesi on muuttunut ja valitsit toiset kummit. Ihmiset, joiden kanssa olet tekemisissä.