Lue keskustelun säännöt.
Onko mulla jokin kriisi päällä vai??
26.06.2010 |
Ikää tulee syksyllä 35v täyteen enkä missään määrin tunne itseäni kys ikäiseksi, ja säänn minua myös luullaan lähes 10v nuoremmaksi:-)
Anyway, jokin muutos tapahtunut muutenkin, tunnen itseni jotenkin "vetäisevämmäksi" kuin ennen, tosin olen kyllä 16kg hoikempikin kuin vaikkapa talvella..
Käytän hameita, korkokenkiä jne ja näytän säärtä ym.
Ikävää on se että tuntuu että menen jotenkin "hukkaan", en saa seksiä läheskään tarpeeksi mieheltäni (tällä vkolla ollut seksiä peräti 2x) ja se on paljon se, koska maaliskuussa sitä oli viimeksi:/
Lapsetkaan ei enää ole ihan pieniä vaan koulussa kumpikin, karmea ajatuskin että olisi raskaana, vauvan tai taaperon äiti..
Haluaisin ns bilettämään ja suoraan sanottuna vaikka naimaan jonnekin, jonkun kanssa.
Eri asia sitten riittäiskö rohkeus tai halukaan siihen tosipaikan tullen mutta...kutkuttaa:(
Apua!!!
Kommentit (12)
Milta sitten tuntuu olla 35? Mua kiinnostaa, kun olen 35, että miltä nyt sitten pitäisi tuntea.
Jotenkin tunnut kyllä kieltämättä lapselliselta ja jotenkin pöhköltä. Siis kyllä minäkin haaveilen alakerran vetävästä nuorukaisesta ja haluaisin enemmän seksiä kun saan, mutta se on elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä tämä on vain seurausta vuosikausia jatkuneesta puutteestani, kesästä ja kapoisesmmasta olemuksestani;) ihan sama jos joku sanoo lapselliseksi tms, mutta antaisinpa aika paljon jos tuo mies nyt kömpisikin tuolta punkasta ja "kävisi kimppuun", naisi ja kunnolla.
Mutta sitä on turha odottaa:/
Ap
ehkä tämä on vain seurausta vuosikausia jatkuneesta puutteestani, kesästä ja kapoisesmmasta olemuksestani;) ihan sama jos joku sanoo lapselliseksi tms, mutta antaisinpa aika paljon jos tuo mies nyt kömpisikin tuolta punkasta ja "kävisi kimppuun", naisi ja kunnolla.
Mutta sitä on turha odottaa:/Ap
Teetkö itse aloitetta? Haluatko miestäsi vielä?
esim tänäiltana torjui viimeksi.
Ja voin sanoa, että kun niitä torjumisia/mies ei tee pienintäkään seksuaalista yritystä, vihjailua tms, tulee tarpeeksi usein ja säännöllisesti niin sitä alkaa olemaan aika heikoilla kantimilla naiseus ja itsetunto aiheen suhteen.
Surkeinta on se että olen tosiaan mennyt vikat 5v hukkaan mitä seksiin tulee, koska olen varsin seksuaalinen ja halukasta/kokeilunhaluinen nainen.
Pettänyt en silti ole, ainakaan vielä.
Paitsi ajatuksissani.
Ap
esim tänäiltana torjui viimeksi.
Ja voin sanoa, että kun niitä torjumisia/mies ei tee pienintäkään seksuaalista yritystä, vihjailua tms, tulee tarpeeksi usein ja säännöllisesti niin sitä alkaa olemaan aika heikoilla kantimilla naiseus ja itsetunto aiheen suhteen.
Surkeinta on se että olen tosiaan mennyt vikat 5v hukkaan mitä seksiin tulee, koska olen varsin seksuaalinen ja halukasta/kokeilunhaluinen nainen.
Pettänyt en silti ole, ainakaan vielä.
Paitsi ajatuksissani.Ap
Minkä ikäisiä olette? Olisiko miehelläsi potenssiongelmia, voisi saada avun lääkäriltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika monet sun ikäiset naiset on juuri samoissa ajatuksissa kuin sinä nyt. Arvaan, että olet ollut miehesi kanssa 15-20 vuotta yhdessä...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kyllä, yhteistä taivalta on 18v takana.
Ap
ja suhdetta takana reilu 10v. Joku kriisi kai. Välillä ajattelen, että oliko se elämä sitten tässä, nytkö on kaikki nähty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on ollu nuoresta asti saman miehen kanssa, eikä ole kokenut ns. hurjaa biletystä ja sinkkuilua aikuisiällä, niin viimeistään tuossa vaiheessa alkaa houkutus käymään liian suureksi. Olet vielä nuori, mutta ihanan kypsä ja itsevarma aikuinen nainen. :) Totta kai sinulla on levoton olo, kun oma mies on jo (mielestäsi) elähtänyt sohvaperuna, johon olet totaalisen kyllästynyt. Lapsetkin jo niin isoja, ettei niitä tarvitse ihan joka hetki hoitaa.
Lähipiirissäni samoja oireita ja ihan vastaavat elämäntilanteet. Mutta........ kannattaa harkita todella tarkkaan, mihin pisteeseen antaa itsensä ajautua. Saatat hetken hölmöilyllä pilata koko elämäsi ja katumus on raastavaa. Ei niiden sohvaperunoiden tunne-elämä ole mihinkään hävinnyt, joten nyt harkintaa ja mietintämyssy päähän. Tsemppiä.
Koettu kaikenlaiset karikot yhdessä. Lapset isoja jo,nyt olisi aikaa toisillemme, mutta miestäni ei kiinnosta.
Hän on omistautunut työlleen ja kotona ollessaan tekee samaa kuin kaikki nämä vuodet. Puuhastelee harrastuksensa parissa.
Ei käydä missään yhdessä, ei elokuvissa, ei kaupassa edes, saati ravintolassa, kylässä tms.
Ei me kyllä enää edes puhuta keskenämme, ihan kuin kaksi yksinäistä saman katon alla.
Seksiä ei ole lainkaan, pussaa minua ja kertoo kuinka rakastaa mua. Mä en edes usko hänen rakkauteen.
Nyt olen ensimmäistä kertaa elämässäni ihan suunnitelmallisesti menossa sänkyyn toisen miehen kanssa, eikä ainakaan vielä edes kaduta.
ja ihan samoissa fiilareissa... Pahoin pelkään, että tää on neljänkympin kriisiä ja kohta alan mummoutua, ku kriisitki pukkaa päälle etuajassa! :D Tai sitten on vaan niin kevättä rinnassa, että ruokakaupassakin kuljen vaan katselemassa miehiä enkä muista tehdä ostoksia. ;D