Onko täällä kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavia?

Pelkästään masennuslääkitys?? Onko sinut siis diagnosoitu kaksisuuntaiseksi psykiatrin toimesta, sillä tietääkseni ei bipoille pelkkää masennuslääkettä määrätä, koska se voi yksinään laukaista manian.

Tasaavia lääkkeitä on aika paljon. Sen takia paras neuvo on, olla yhteydessä lääkäriisi. Lääkkeiden vaikutuksen on niin yksilöllisiä, ettei täällä netin kautta pysty neuvomaan, mikä sulle sopis.

Tsemppiä! Sairauden kanssa oppii tulemaan toimeen, kunhan lääkitys on kohdallaan.

kuten kakkonen jo vastasikin, kaksuuntasilla on yleensä kai käytössä tasottavat eikä masennuslääkkeet koska voivat manian laukaista. Itsellä käytössä ketipinor, tosin mulla on skitsoaffektiivinen häiriö, mutta sen yksi oire on kaksisuuntainen mielialahäiriö..



Muutenkin ihmettelen vielä että syötkö tuota masennuslääkettä koko ajan, sinänsä omituista, kun kaksisuuntainenhan oireilee mielialavaihteluilla, eli ei sun pitäis olla koko ajan masentunut. Silloin dg olis masennus?

Itsellä menee useimmiten ihan hyvin ja fiilikset ihan hyvät, mut joskus tulee semmoinen kauhea tuska sisälle, ettei pysty tekemään mitään ja ei haluaisi edes elää.

Ensin elät vuosia jutellen äänille, olet ahdistunut, päivän rytmi voi olla sellainen, että aamulla kun heräät, olet iloinen, normaali (?), onnellinen, töissä toimelias. Täysin varoittamatta viiden minuutin sisällä mielialasi heilahtaa masennuksen puolelle. Haluat vain nukkua, pois tästä maailmasta. Menee hetki, ja kas vain, olet innokas, toimelias ja onnellinen, kaikki on ihanaa, voi ostaa mitä vaan, koti tarvitsee sitä tätä ja tota.



Yrität jutella jonkun kanssa, saat vastaukseksi että voitko puhua hitaanpaa, kun en saa selvää. Oma järjenjuoksu on vaan niin nopea, ettei tiedä miten saisi kaiken sanottua, miten kaiken tehtyä.



Menee hetki. Ja taas masennut, ahdistut, istut lattialla ja hakkaat päätä seinään. Miten tämän saa pois? Ääni pään sisällä kertoo kuinka jäät sinne pään sisään hänen kanssaan ikuisiksi ajoiksi. Rupeat pelkään sitä.



Näet kuinka sut löydetään joku päivä kotoa, muttet ole enää kotona vaan asut siellä pään sisällä.



Ulkona puiden oksat kietoutuu sun ympärille, juokset karkuun. Kotona sänky nousee ilmaan kun istut sillä.



Ja koko ajan se ennen niin ystävällinen ääni juttelee, haluaa että olet hänen kanssa koko ajan.



Heräät seuraavaan viikkoon, ja kas olo on mainio, voi mennä monta päivää niin, ettei ole nälkä, ei malta, pitää tehdä ja toimia, olla elossa! Äänikin vaimenee kun on inspiraatiota ja voimaa tehdä vaikka mitä! Haluttaisi kertoa koko maailmalle kuinka se on ihana paikka elää ja olla!



Ja taas, ahdistus ja masennus tulee täysin varoittamatta, haluat vain nukkua,nukkua,nukkua.



Nim.merkillä täysin psykoottinen kun hoitoon hakeutui. Nyt monta vuotta oireettomana lääkityksen ja terapian avulla.

kuin maniaa... Siksi uskoisin että "toista suuntaa" ei ole löydetty.



On hirveää kun ei pysty kunnolla keskittymään mihinkään, on sellainen "sisäisesti paineinen" olo. -En osaa oikein selittää tuota...



ap

nämä "nousukaudet" on oikeasti paljon pahempia (ahdistavampia) kuin masennuskaudet.



ap

Toiminut hyvin vuosia

"Valtava levottomuus" kuvaisi varmaan parhaiten tätä oloa.



ap

kaksisuuntaiseen kuuluu oireistona jompikumpi, joko hypomania tai mania, ja kyllä hypokaudetkin erottaa selvästi "normaalista" arjen olotilasta. Ehkä et ole vielä saanut lopullista dg:tä, oletko ollut kauan diagnosoitavana?





Mulla myös masennus+hypomania kaksuuntasessa, mania on niin selvästi psykoottisempi yleensä kuin hypo, että suurin osa biboista taitaa oireilla hypo-oireilla- ei pitäis olla lääkärille ongelmallista erottaa siis tätäkin "päätä" sairaudesta.



Mun diagnosoiminen kesti yli vuoden ja samalla oli terapia sekä erikoislääkärin tutkimukset päällä. Sinä aikana dg:t vaihteli millin vuosien psykoosista, biboon ja pers.häiriöihin ym. eli sen oikean sairauden löytyminen voi viedä aikaa.

en tiedä onko sillä diagnoosilla niin väliäkään, ehkä ihmisluontoon kuuluu se että asiat täytyy "luokitella" ja psyykkiset vaikeudet laitetaan diagnoosilla "nättiin pakettiin". En siis pidä tätä yksinomaan huonona asiana mutta en ehkä ihan varauksettomasti hyvänäkään...



Ehkä tärkeintä olis löytää toimiva lääkitys. Tuota ketipinoria mulla on välillä ollutkin, ehkä sitä kannattais kokeilla.

pitää olla diagnoosi? Ennen oli vain erilaisia luonteita. Joistain sanottiin, että voi olla vähän hullu, toinen vielä hullumpi. Onkohan kaikkia luonteenpiirteitä tai ominaisuuksia järkeä niputtaa. Tai saada lääkityksellä kaikki ihmiset samankaltaisiksi? Kuka uskaltaa kyseenalaistaa psykiatrista toimintaa?

Mun mielestä on vaan hyvä, jos aivokemian epätasapainotiloihin saa lääkitystä. Elämänlaatu kohenee huomattavasti. Ennen vanhaan niillä vähemmän ja enemmän hullulla ei varmaan ollut kovin onnellinen eikä pitkä elämä.



Kyllä, itsellänikin on diagnoosi ja lääkitys.

"Valtava levottomuus" kuvaisi varmaan parhaiten tätä oloa.

ap

tai muuttaa sen maniaksi. Sitä paitsi ne voivat lyhentää jaksojen vaihtelua. Ehdottomasti kannattaa olla mielialantasaaja lääkityksessä! masennuslääkkeet on joskus tarpeen, jos paha masennus tai paniikkihäiriö tms, mutta muuten ketipinor/seroquel, lamotrigiini tms. kyllä siihen masennuspuoleenkin auttavat.

myös! On olemassa erilaisia sairauksia, ja oikeesti, ei nämä mielen sairaudet ole vain meidän "hullujen" keksintöä niin että meitä kaikkia voitaisi luokitella vain yhdellä kuvauksella hulluiksi. Oikea dg yleensä kuitenkin on pohjana oikealle lääkitykselle mikä on ensiarvoisen tärkeää mieleltään sairaalle.



Mielen sairaudet vakavimmillaan ovat kuitenkin aivoissa tapahtuvista biologisista reaktioista johtuvia, eivät pelkästään ajatusmaailman häiriöitä.

Toki lievempi ms, esim. lievä masennus voi johtua ympäristöstä, paineista ym. mutta nämä vakavemmat skitsotyyppiset tai psykoosiluontoiset sairaudet ihan oikeasti johtuvat siitä epätasapainosta aivojen sisällä, joten ne vaativat oikean ja toimivan lääkityksen sekä tietenkin oikean dg:n.



Mitä siitäkin tulis jos kaikki skitsofreenikot, skitsoaffektiivit, psykoosipotilaat vain luokiteltaisi mielisairaiksi ja yritettäisi kaikille tuputtaa sama lääkitys?



Eihän nyt ihmistä joka jalkansa katkaisee voida verrata leukemiapotilaaseenkaan.

ja ainoana lääkkeenäni on Deprakine.