Puheliaan äidin kiljuvat lapset.

Olipa kerran äiti-ihminen, joka puhui taukoamatta henkeään vetämättä sen puolitoistatuntisen kun näki kaveriaan puistossa. Sinä aikana hänen lapsensa huusivat äidilleen ja äiti lapsilleen, ajatus katkeaaa mutta juttu ei, ja olipa kiva nähdä taas, toivottavasti ei ihan heti.



Äiti minäkin.