Kuri perheessä

mikään puhe ei olisi enää tehonnut. Kyllä kai niitä tilanteita on täytynyt olla, mutta aika kultaa muistot. Olen varmaan ottanut kädestä kiinni ja kävelyttänyt omaan huoneeseen arestiin. Tai nostanut kainaloista huoneen lattialle karjumaan. Aresteja ei ole käytetty kun jokusen kerran.

on sellainen paikka etten halua :(

Jos lapset tappelevat tai eivät tottele, komennan rauhoittumaan omaan huoneeseen. Ja sieltä ei sitten tulla ulos ilman lupaa.



Voin myös kieltää tv:n, tietsikan tms. kunnes tilanne on selvitetty.

villi, hän kyllä talttuu ihan sillä että ottaa kädestä kiinni ja pysäyttää riehumisen. Joskus se on siinä tai sitten alkaa kamala huuto ja itku, mutta mitäs siitä, kunhan lapsi lopettaa epäsuotavan toimintansa. Tiukka sanominen ja toiminnan pysäyttäminen siis riittää.



En ole edes harkinnut mitään tukkapöllöjä tai muuta,

en sitten tiedä miten toimisin jos lapsi olisi hankalampi tapaus. Vaikea kuitenkaan kuvitella, että turvautuisin fyysiseen kurittamiseen, olen niin kovin sitä vastaan niinkuin on hyvä ollakin.

Fyysinen kuritus kun yleensä lisää lapsen aggressiivisuutta eikä opeta yhtään mitään hyvää lapselle.

Meillä kaksi vilkasta lasta (poikia) ja omaan kasvatusperiaatteeseeni ei kuulu tukkapöllyt tai nk."selkäsaunat". Itse olen kasvanut perheessä, jossa äiti antoi joskus tukkapöllyn ja isä nyt jonkun "luunapin" äärimmäisessä tilanteessa (omasta mielestäni sain ansaitusti). Lapsuudesta ei ole jäänyt sellaisia muistikuvia, että kotona olisi fyysistä kurituskeinoa käytetty ja muutenkin sain mielestäni hyvän kasvatuksen jossa korostui oikean ja väärän oppiminen, vanhempien ja muiden ihmisten kunnioitus jne. Mielestäni minusta tuli ihan kelpo kansalainen ja kohtalainen äiti. Välillä omien riehakkaiden lasten kanssa tuntuu, että joskus vain tullaan siihen pisteeseen et se nykypäivänän pahoinpitelyksi kutsuttu tukkapölly (en nyt puhu mistään repimisestä tai siitä, et revitään tukka päästä tms) olisi ainoa keino "katkaista" lasten järjetön käyttäytyminen ja riehuminen. Mietin monesti, että kuinka monessa perheessä oikeasti loppujen lopuksi käytetään tuota vanhankansan kurinpitokeinoa? Onko tämä asia oikeasti sellainen "vaiettu" asia, että neljän seinän sisällä sitä käytetään muttei siitä puhutä ääneen? Onhan se "rikos ihmisyyttä vastaan" laissakin. Tiedän, että on olemassa monenlaisia perheitä ja monenlaisia lapsia niinkuin on vanhempia. Jotkut tarvitsevat huomattavasti tiukempaa ja järeämpää kuria kuin toiset. Haluaisin kuulla asiallista keskustelua teiltä muilta kollegoilta siitä, miten oikeasti teidän perheessä tiukat tilanteet ratkotaan kun sanallinen "kuri" ei auta?

Viimeisenä keinona käytetään tukkapöllyä, kun ei muuten saa kuria aikaan. Ennalta ehkäisy on kova juttu, mutta joskus asiat menee siihen malliin, että ei ole mahdollista ehkäistä tilanteita syntymästä.

Oikeasti on myös lapsia, jotka temperamentiltaan sellaisia, ettei pelkkä puhe todellakaan tehoa (ja tässä ei ole kyse siitä, että lapsi olisi huonosti kasvatettu! Vaikka toki sellaisiakin tapauksia on).



Olen päiväkodissa keskustellut omasta pojastamme ja hänen äärimmäisestä käytöksestään silloin kun hän suuttuu. Lastentarhanopettajamme on nähnyt vastaavia työvuosiensa varrella lukuisia ja heihin ei yksinkertaisesti saa kontaktia silloin kun pahin kiukku on päällä.



Meillä ei silti anneta tukkapllyä, luunappeja tms. mistä ap mainitsi. Sen sijaan lapsi otetaan tiukkaan otteeseen syliin (ja esim. 5-vuotiasta on jo aika hankala saada kokonsa vuoksi pideltyä) ja siinä istutaan niin kauan kuin kiukkua riittää. Meillä pahimpina aikoina meni helposti 1,5 tuntia... Kun lapsi vihdoin ja viimein rauhoittuu, pyydetään anteeksi, halitaan, rauhoitutaan jne.



Meillä tuo pitely on auttanut, koska jos lapsen antaisi olla valloillaan, hän saattaisi paiskoa tavaroita tai satuttaa itseään.

mutta olen aina antanut lasten tehdä itselleni saman jos ovat protestoineet hiuksiinsa koskemisesta. Eihän se edes satu ellei täydellä voimalla revi niin että tukkaa lähtee (kerran olen kyllä tehnyt raivon puuskassa tämänkin, se hävettää hiukan ja on myös minun mielestäni pahoinpitelyä). Tiukka ote hiustupsusta pysäyttää lapsen ja sitten voidaan alkaa taas käyttää järkevämpiä keinoja eli harhautusta, kiristystä ja lahjontaa.

Tuo kurinpitokeino on verrattavissa insestiin: ennen sekin oli ihan sallittua, ei sitä ihmetelty. Tai pedofilia. Nyt molempia niitä pidetään oikeasti rikoksina, mutta lapseen kohdistuva ei-seksuaalinen väkivalta on edelleen kurinpitoa ja kasvatusta.



Lasten järjetön käyttäytyminen katkaistaan jo sillä, että ei anneta lapsen käyttäytyä järjettömästi. Aika harvoin asia on niin, että lapsi leikkii kiltisti ja sitten nix - tuosta vaan - alkaa järjetön meuhkaaminen. Lasta kasvatetaan olemalla paikalla ja läsnä, ei tukistamalla, kuin kostoksi siitä, että vanhempi ei aikaisemmin vaivautunut paikalle.

Ja jos minä en tottele, menee riidat siihen, että vetää hiuksista ja läpsii. Hokee aina, että kun et tottele, jos tottelisit, ei hänen olisi pakko tätä tehdä, tämä on vaan sun parhaaksi, että ymmärrät, miten paha mun on sun kanssa.



Erittäin toimiva systeemi.

Ja jos minä en tottele, menee riidat siihen, että vetää hiuksista ja läpsii. Hokee aina, että kun et tottele, jos tottelisit, ei hänen olisi pakko tätä tehdä, tämä on vaan sun parhaaksi, että ymmärrät, miten paha mun on sun kanssa.

Erittäin toimiva systeemi.

Hyvä että toimii. Minunkin mieheni joskus nappaa minua käsistä kiinni ja katsoo tuikeasti silmiin sanoen "lopeta nyt". Siitä tiedän, että nalkutus on hyvä lopettaa vähäksi aikaa. Koskaan ei ole lyönyt eikä edes nimitellyt. Pidän hyvänä asiana, että mies osaa puolustaa itseään myös verbaaliselta pahoinpitelyltä. Tosin olen vuosien saatossa oppinut itsehillintää juuri tuon metodin ansiosta, kotona minua ei kasvatettu ollenkaan, eli ilkeydestä ei tullut edes lujaa käsiotetta.

olen itsekin nähnyt aivan tavallisen omistusasunnoista muodostuvan keskiluokkaisen rivitaloyhtiön pihassa useamman "kunnon" ihmisen nykäisevän ipanoitaan kevyesti tukasta kun homma on mennyt riehumiseksi.

Kiitos viesteistänne. Lisää keskustelua vielä:)

ja on kyllä koettelevia lapsia.



Meillä kanssa on toiminut se, että otetaan tiukkaan otteeseen syliin tarvittaessa ja pois pääsee, kun on rauhallinen. Yksi lapsi komennetaan tarvittaessa sohvalle, jollekin tuolille tai omaan huoneeseen rauhottumaan - ovet ihan auki ja riippuu siitä mikä on lähinnä olin paikkaa. Jos ei suostu menemään, kannetaan.



En usko, että oikeasti koskaan on tarvetta toimia väkivaltaisesti. Pitää lujasti kiinni ym. kyllä, mutta että tietoisesti vanhingoittaisi - mikä yhteys sillä on mihinkään - en usko, että siitä on mitään hyötyä kenellekään. Olkoon lapsi millainen tahansa. Varsinkin jos vilkas ja väkivaltainen, opettaa, että toisten satuttaminen on hyväksyttävää joissain tilanteissa.

...sain kerran risua paljaille kintuille, kun olin ollut tuhma. Ja näin jälkeenpäin ajateltuna se oli ihan aiheellista. Sen kerran muisti niin kauan, että myöhemmin vanhempien piti vain uhkailla risulla, niin tottelin. :)

kuten ei missään muussakaan. Parempiosaiset lapset saavat ohjaavaa kasvatusta ilman kuritusta, toiset vähän risua silloin tällöin ja jos oikein huonosti käy, vanhemmilta ei liikenee yhtään mielenkiintoa lasta kohtaan tai lapsi saa risua enemmältikin.



Jos vanhempi ei millään osaa ja pysty kasvattamaan lastaan ilman tukkapöllyjä, niin kait se sitten on parempi niitä joskus harvoin antaa kun jättää lapsi kokonaan kasvamaan itsekseen ilman rajoja. Mutta on ihan turha väittää, että se olisi se paras ja ainoa tapa kasvattaa lasta, kovapäistäkään.