Mistä ja miten lapselle kavereita?

Samankaltaisia kokemuksia oman tytön kanssa (eskarilainen).



Mielestäni on tärkeää, ettet itse ala ajatella ja samalla välitä tytöllesi ajatusta, että hänessä on jotakin vikaa. Rohkaise häntä ennemmin ja vahvista itsetuntoa. Opeta, miten hän voisi toimia hankalissa ystävyyskiemuroissa (esimerkiksi rohkaise häntä liittymään ryhmiin, vaikkei heti parasta kaveria löytäisikään). Kerro hänelle vaikka esimerkein, mitä voisi sanoa, miten toimia. Vahvista siis ajatusta, että omia toimintatapoja voi korjata, jos tulee torjutuksi. Toisaalta jos kiusataan, on tärkeä, että rohkaiset häntä kertomaan aikuiselle.



Tällaisia ajatuksia...

Joten jos esim. koulu/MLL/seurakunta järjestää koululaisille kerhotoimintaa niin mukaan vaan! Muutkin harrastukset kyllä käy.



Kaverikiemurat on niiiin tavallisia, valitettavasti. Lapsessasi ei luultavasti ole mitään vikaa. Tietysti aloitteellinen lapsi saa helpommin kavereita eli lapsi joka aktiivisesti hakeutuu muiden seuraan ja pyytää muita viettämään aikaa kanssaan koulun jälkeen jne. Vähän ujot jää helposti syrjään, etenkin kun tyttöjen kuviot on mitä on, usein....



Tsemppiä!



Myös esim. kirjekaverit voisi piristää päivää. Ilmoituksia löytyy ihan netistäkin googlella.

tai mieti hänen seurassaan, onko mahdollisesti jotain "vikaa". Harrastuksissa täällä pyörii samat lapset kuin koulussakin, tuntevat siis jo toisensa ennestään. Musiikkikerhoa oli viime vuonna, ja siellä samaa syrjimistä kuin koulussakin. Lapseni ei ehkä uskalla niin aktiivisesti hakeutua muiden seuraan, kun jännittää/pelkää etteivät muut halua olla hänen kanssaan. Juteltiin tästä perjantaina open kanssa, ja hän sanoi seuraavansa tilannetta. Tänään taas tytärtäni suretti koulusta tullessa, kun joku oli sanonut ettei kiinnosta tyttäreni seura.



ap

mutta mikähän hänessä mahtaa olla sellaista, ettei häntä hyväksytä?

Ehkä hän on kiinostunut erikoisista asioista, yleensä lapset tykkäävät urheilusta ja musiikista. Jos lapsesi tykkää esimerkiksi luonnosta, etsi hänelle sellainen harrastus mistä voi löytää kavereita jotka tykkäävät samoista asioista.

toisaalta taas harmi kun ei löydä täältä uusia kontakteja. Kiitos vinkeistä ja tsempistä tähän asti!



ap

sanon että voi olla että lapsesi on jotenkin erilainen kuin muut ikäisensä. Yleensä keskenään viihtyy ne lapset joiden on helppo olla yhdessä, leikit syntyy kuin itsestään ja jutut on samalla tasolla. Aikuisilla on aivan sama eli joidenkin kans on samalla aaltopituudella ja joidenkin ei, vaikka aikuiset osaa tulla toimeen kaikenlaisten kans kehittyneiden sosiaalisten taitojen myötä. Lapsilla nuo taidot on puutteelliset joten eivät he välttämättä pahuuttaan syrji vaan joidenkin kans on hankala olla.



Meillä auttoi se että pyydettiin sinnikkäästi luokkatovereita kylään ja tarkkailin sivusta. Jälkikäteen neuvoin tyttöä missä hän toimi hyvin ja missä tilanteissa olisi kannattanut toimia toisin. Opetin selvin sanoin hänelle sosiaalisia sääntöjä joita hän ei luonnostaan osannut kuten sosiaalisemmat tytöt osasivat. Hoksautin myös virheistä, pomottamisesta, päälle puhumisesta, itsekseen hyppelemisestä paikasta toiseen kaverin jäädessä syrjään jne. koska eihän hän muuten olisi osannut korjata käytöstään. Lisäksi hän löysi kirjekamuja ja ne olivat henkisesti tosi tärkeitä. Parhaiten auttoi aika ja sosiaalinen kehitys joka oli mennyt aiemmin hitaammin kuin ikätovereillaan. Tyttö otti muut kiinni ja osaa nykyisin toimia vertaistensa tavoin vaikka edelleen viihtyy hyvin itsekseen, kavereita on paljonkin.

En oikein tiedä mitä puuhaa välituntisin. Seurat tuntuu vaihtuvan ja välistä on yksinkin. En kauheasti viitsi painostaa kyselemällä liikaa. Kotona ei ole kavereita. Tällä alueella niin tytöillä kuin pojillakin on se bestis jo. Sitten kolmannen pyörän osa ei aina ole niin helppo.



Lapsi seilaa siellä täällä, eikä oikein tunnu ymmärtävän sosiaalisten kuvioiden päälle. Ehkä sosiaalisilta taidoiltaan hitaammin kehittyvä? Tai sitten on kiinnostuksenkohteiltaan niin erikoinen että toiset ei jaksa. En tiedä. Voimia teille ap! Tiedän millaista on olla huolissaan lapsesta kun ystäviä ei ole.

Harrastuksissa täällä pyörii samat lapset kuin koulussakin, tuntevat siis jo toisensa ennestään. Musiikkikerhoa oli viime vuonna, ja siellä samaa syrjimistä kuin koulussakin.

ap

Suosittelisin silti harrastuksia vaikka siellä olisikin samat lapset. Yhteinen harrastus ajan myötä saa aikaan yhteenkuuluvaisuutta joten syrjiminen voi siitä vähentyä. Se että jätät viemättä harrastuksiin koska siellä samat lapset on vähän hassu ajatus. Tavoite lienee kuitenkin se, että ajan myötä lapsesi pääsisi mukaan niiden "samojen lasten" leikkeihin. Pienellä paikkakunnalla kun ei ole muita.

Juuri noissa harrastuksissa ja yhteisissä menoissa kaverustutaan ja ne kaverisuhteet rulaa myös koulussa.

Omasta kouluajasta ei ole ihan niin kauan vielä aikaa, ettenkö muistaisi, että sellaiset koulussa vähän hyljeksityt tapaukset saivat kuitenkin kavereita yhteisestä harrastuksesta ja sitä kautta eivät olleet ihan yksin.

Jos syrjimistä harrastuksissa tapahtuu, kannattaa keskustella harrastustoiminnan vetäjän kanssa asiasta. Jos vetäjä on fiksu, hän huolehtii, ettei ryhmässä ketään kiusata tai syrjitä.

tsemppiä!

t. yhden yksinäisen lapsukaisen äiti, joka aikoo viedä lasta harrastuksiin juuri siksi, että lapsi saisi sieltä kavereita, kun koulussa niitä ei ole oikein löytynyt.

Meidän tytöllä kanssa kaverittomuusongelmaa, mutta löydettiin tuon uuden lapsellekaveri nettipalvelun kautta tuttavaperhe jossa samanikäinen tyttö. Aika näyttää miten tutustuvat enemmän.

Meillä auttoi se että pyydettiin sinnikkäästi luokkatovereita kylään ja tarkkailin sivusta. Jälkikäteen neuvoin tyttöä missä hän toimi hyvin ja missä tilanteissa olisi kannattanut toimia toisin. Opetin selvin sanoin hänelle sosiaalisia sääntöjä joita hän ei luonnostaan osannut kuten sosiaalisemmat tytöt osasivat. Hoksautin myös virheistä, pomottamisesta, päälle puhumisesta, itsekseen hyppelemisestä paikasta toiseen kaverin jäädessä syrjään jne. koska eihän hän muuten olisi osannut korjata käytöstään. Lisäksi hän löysi kirjekamuja ja ne olivat henkisesti tosi tärkeitä. Parhaiten auttoi aika ja sosiaalinen kehitys joka oli mennyt aiemmin hitaammin kuin ikätovereillaan. Tyttö otti muut kiinni ja osaa nykyisin toimia vertaistensa tavoin vaikka edelleen viihtyy hyvin itsekseen, kavereita on paljonkin.

Minustakin sosiaalinen taito on taito siinä missä muutkin, ja vanhemmat voivat siinä lastaan auttaa. Meillä on kanssa yritetty vähän samantyyppistä toimintaa. Jutellaan paljon pojan kanssa kaveriasioista, mietitään mitä sanoa, miten toimia ettei välitä sellaista kuvaa muille, että heidän seura ei kiinnosta jne.

up