Veljeni ehdotti leikillään, mutta tarkoitti tosissaan

että hän voisi ottaa rahana sen, mitä äitini antaa lastenhoitoapuna meille.

Me asumme äitini kanssa samalla paikkakunnalla ja veli 300km päässä.

Veljeni vaivautuu tulemaan äitiä tapaamaan 1-2 kertaa vuodessa, eikä kutsu meidän puolen sukua koskaan heille. Ei ihme, että lapsensa on jääneet mummolle etäisiksi.

Veljeni ei etäisyyden takia myöskään auta äiti, me leikantaan nurmikko, toimitaan mikrotukki-, digiboxi jen tekniittatukihenkilöinä, kastellaan kukat reissujen aikana jne.