tuntuu pahalta :(
esikoinen oli eilen niin innoissaan eskarista ja jäi todella reippaasti sinne.oli pitkä tauko viime kerrasta kun ollut missään hoidossa. tänä aamun jäi itkemään ja piti väkisin irroittaa äidistä. viimeksi kun on ollut hoidossa niin melkein 2 vuoden ajan jäänyt joka aamu itkemään hoitoon. onko kellään samanlaisia kokemuksia?
sattuu niin kauheasti jättää se sinne huutamaan aina.
Kommentit (7)
ja nyt on kokemusta kun poika yläasteella.totesi surullisena että joutuu taas kohtaamaan ne vit...lijat... :( ja yläasteella opet ei välitä mitään vaikka kerrot kiusaamisesta...
itse on vaan puolustauduttava.onneksi poika on isokokoinen,mättää tarvittaessa takaisin turpaan kiusaajia.
ystävien löytäminen helpottaisi.vielä ei ole tainnut löytyä..ja yksi poika oli jo uhkaillut potkia munille,kun lapseni oli kieltänyt poikaa kiusaamasta jotain tyttöä. mua huolestuttaa ja harmittaa,kun itselläni aikanaan eskari oli todella mieluista ja kivaa. ap
saanut jo koulussa kulla olevansa homo. Myös viime vuonna oli samoja juttuja vanhemman pojan kohdalla, eli kielenkäyttö on tuollaista ja uhkailuakin esiintyy. Onneksi kummallakin on kavereita, on edes jonkinlainen tuki.
miten lapset voi olla ilkeitä! täytyy toivoa että tänään löytyisi kavereita.. ap
olenko paha ihminen mutta poikani aloitti kasiluokan ja häntä kiusattiin jo seiskalla.Sanoin vaa ett lyö ja potki takas.Ja niin on poika tehnyt.
Oli työntäny yhen kiusaajan jostai ovesta niin ett se oli kaatunut.>Ei ollu opettajat reagoineet mitään.totesin ett se on sit se meininki ett jos sua lyödään nii lyö kovempaa takas ja potki ja hakkaa. Että ihan mun luvalla. ei ole kellää oikeutta kiusata toista. Mut jos poikaani ensin kiusataan nii takas saa antaa.
joutunu sanomaan lapselleni joskus,että jos joku alkaa sua lyömään tms. niin eka pitää huutaa aikuista paikalle ja jos ei siitä ole apua niin huitase takaisin. ap
jos on ollut pidempi tauko. ekana ja ehkä tokana päivänä menee mielellään mutta sitten ei enää, kun ymmärtää että nyt pitääkin mennä joka päivä sinne. sitten se ei enää tunnukaan hauskalta. mutta jo seuraavana päivänä on mennyt reippaasti ja jäänyt itkemättä kun olemme kotona vielä keskustelleet asiasta, että olet vain pari tuntia siellä puuhastelemassa, siellä on hauskaa, ja sitten äiti tulee ja hakee kotiin. ystävien löytyminen on auttanut asiaa huomattavasti!