Pitäis käydä kylässä ja kahvitella ja jutella
mutta kun mua ei kiinnosta pätkääkään.
En halua kuulla
-siivoamisista
-kaupassa käynnistä
-mitä ensi vkonloppuna tapahtuu
-mitä nyt yleensä on tapahtunut
-mitä erinomaista onkaan emäntä taas saanut aikaan...
Aikani yritin tuollaista elämää, mutta ei kiinnosta, ei niin vähääkään. Enkä omia asioitani voi edes kertoa, koska tiedän että niistä juoruillaan kohta.
Mitä mieltä?
Kommentit (7)
aikoinaan kahvi oli kullan arvoista.
Ajattele ettei sinun pidä mennä kahville vaan menet vaikka heroiinille.
Ajattele miten kallista kahvi on ja moniko senkin edestä on kuollut.
mutta tällainen 'tapakulttuuri' ei nyt kiinnosta pätkääkään, kun tietää mitä siitä seuraa. Ei kiinnosta olla juorujen kohde.
Vai pitäisikö sittenkin pitää tapoja yllä?
Kumpi tärkeämpää, olla olevinaan kaveri vai ei kaveri ollenkaan?
Täytyy osata jutella myös niitä näitä, ellei halua jäädä ihan kokonaan yksin.
Masentaako sua?
Vai uskotko tosiaan olevasi niin erikoisen erityinen?
ystäviä on aivan toisaalla ja eri piireissä, mutta on eräs yhteisö joka 'vaatii' olemaan tekemisissä.
Pohdiskelenkin lähinnä sitä että onko joku vaatimus pitää liirumlaarumia yllä vaikka ei kiinnosta eikä siitä ole mitään etuakaan?
Saatan muuten ollakin erityinen, mitä vikaa siinä? :) Pitääkö kaikkien olla tasapäisiä pökkelöitä?
Täytyy osata jutella myös niitä näitä, ellei halua jäädä ihan kokonaan yksin.
Masentaako sua?
Vai uskotko tosiaan olevasi niin erikoisen erityinen?
Sinua ei siis kiinnosta ilmainen kahvi ja leivokset??
Oletko hullu?
keskustella noista aiheista? En mäkään jaksais, mutta onneksi mun piireissä keskustellaan mielenkiintoisista aiheista. Etkö itse voi vaikuttaa keskustelun kulkuun mitenkään? Oletko ihan avuton?
murrosvaihe elämässäsi? sellainen tuli mieleen.