En voi sietää miehen pikkusiskoa

En ole koskaan hyväksynyt häntä kunnolla. Kun tapasimme miehen kanssa hän kertoi että pikkusisko on hänelle ykkönen ja se tilanne ei muutu,noh kävikin niin et tilanne muuttui kun alettiin seurustelemaan,miehen pikkusisko menikin sijalle kaksi, eli astuin niin kuin sen yli,tätähän ei miehen pikkusisko voinut hyväksyä, mutta joutui sopeutumaan tilanteeseen, olen yrittänyt pitää miehen pikkusiskosta,ja ollut hänelle ystävällinen ja antanut rahaa,vaatteita ja koruja,kun tiedän et miehen äidillä ei ole rahaa ostaa sille mitään.



Olen yrittänyt hyväksyä sen ja hyväksyinkin kunnes aloin kokemaan mustasukkaisuutta, ja tämä tuli sen jälkeen, kun tulin raskaaksi,miehen siskolle oli kova pala, kun hän on toivonut että hän on se ykkönen, mutta kun tilalle astuin minä ja sit tuli vauva,niin hänen käytöksensä muuttui.



Olen yrittänyt selittää sille että mies hänen veli tekee 6päivää töitä viikossa,niin hänellä ei välttämättä liikene aikaa kun on oma perhe josta huohtii, niin nyt viimepäivinä kävi sitten ilmi,että hän on mustasukkainen mulle siitä kun mä vein hänen ainoan veljensä ja toin vauvan meidän elämään.



Tämän jälkeen en ole voinut sietää miehen pikkusiskoa koska hän kokee mut uhkaksi, ja hänen isänsä on juoppo soitti mulle yks päivä ja alkoi syyllistää mua niin kuin alkoholisteilla on tapana että minussa on vika plaah plaah blaa, noh sanoin sitten tälle miehen pikkusiskolle että saa jutella asiansa miehen kanssa, ja ne olikin meillä viime viikolla ja saivat veljen kanssa juteltua asiat,kun sisko valitti kun veli ei enää pidä yhteyttä yms.



Noh ne sai selvittää asiansa, mutta mulle jäi kuitenkin se takapiruksi että se ei voi hyväksyä mua, senpä takia molen alkanut olemaan kylmemopi sitä kohtaan, ja tällä tytöllä on mielenterveysongelmia,ja hänellä on lääkitys, yritän hyväksyöää sen meiän elämään, mutta vaikeaa on tämän jututn jälkeen, kyllä hän silmin kirkkain väitti et ei ole mua vastaan mitään, mutta jotenkin se vaan kummittelee.



Olen sitten ollut kylmempi sitä kohtaan, ja kun meillähän on poika 11kk, niin pidän huolen että se ei sitä hirveesti saa pitää sylissä tai olla sen kanssa, kostan sen mustasukkaisuuden käyttäen poikaa apuna, koska poikamme on todella tärkeä heille, mutta tiedän että on naurettavaa, mutta en voi hyväksyä sitä mutta yritän elää sen kanssa.



Nyt varmaan alkaa kivitys kun julkaisin tämän, mutta tulen aina olemaan kylmä sitä kohtaan ja mä kuitenkin pystyn hallitsemaan aika paljon tätä meidän suhdetta ja kontrolloimaan muitakin.



Kyllä helpotti avautua,kun tämä taakka on painanut mieltäni.