Oletteko perheenä yhdessä selvinneen perhe/parisuhde väkivallasta?

Pystyitkö antamaan anteeksi, ilman omaa terapiaa? Säilyikö rakkaus samana?

Olin parissa edellisessa suhteessa ottanut turpaani usein ja siitä kai saanut mallin, että jos ärsyttää käydään kiinni.



Mä kärsin tilanteesta ehkä jopa enemmän kuin mieheni ja siksi olen opetellut hillitsemään itseni. Vaikeaa se oli, varsinkin kun mieheni on riitatilaneissa todella paska ja suorastaan provosoi. Olen joutunut opettelemaan todellista kärsivällisyyttä ja tajuamaan, että MIKÄÄN ei anna mulle oikeutta käydä kiinni.



Perheneuvolan pariterapiassakin käytiin, kun ei enää muuta keksitty ja mä ainakin sain sieltä apua toimia toisin. Miehelleni on ollut vaikeampaa ottaa neuvosta vaari.

(sori, oli pakko, jurppii niin tuo yleistäminen..)

Googlaa Jussityö. Meillä kaikki nyt hyvin, siihen liittyi monta asia, mitkä olivat meistä riippumattomia. 2 (kai)