Onko vauvakuume 44- vuotiaana ikäkriisiä?

Yleensähän vaihdevuodet eivät ole tuossa vaiheessa vielä alkaneet, saattavat alkaa vasta 10 vuoden päästä. Jos tärppää ja haluaa vauvan niin mikä ettei.

Eikö nämä ikä- äidit, jotka isoon ääneen vakuuttavat jaksavansa vauvavuoden, tajua, että lapsi tarvitsee huolenpitoa paljon pitenpään?

Onko kivaa, kun lapsi lähtee kotoa omaan kotiinsa, äiti on eläke- iässä?

yöllä unta tyttövauvasta. Kaksi ala-asteikäistä lasta meillä on. Pohdin ihan samaa kuin sinä, meillä on päätös tehty ettei lapsia enää tule, mutta selvästi tämä vauvauni oli joku luopumisreaktio. Tähän saakka sitä ajatusta on voinut pallotella välillä ilmassa mutta nyt alkaa myöntää, että aika ajaa jo ohi. Ei jaksamisen suhteen, jaksaisin ihan mainiosti, mutta ehkä oman mukavuudenhalun suhteen. Nyt pääsee jo niin helpolla.

Jos lapsi muuttaa omaan asuntoon äidin ollessa eläkeiässä, niin sehän on vain hyvä ja positiivinen asia: kasvatuspuoli on hoidettu kunnialla loppuun ja saatettu itsenäinen nuori aikuinen maailmaan. Sehän kasvatuksen pohjimmainen tarkoitus on: luoda pohjaa itsenäiselle ja vastuulliselle aikuisuudelle.

Lapsen kasvattaminen ei ikää katso, vaikka totta onkin että ihmisen fyysinen kunto on nuorempana useimmiten parempi.

Ei eläkeikäinen ihminen automaattisesti ole mikään tuhansien tautien pesäke ja puolirampa, vaikka sitä ehkä herkästi nuorena kuvitteleekin niin.

Eikö nämä ikä- äidit, jotka isoon ääneen vakuuttavat jaksavansa vauvavuoden, tajua, että lapsi tarvitsee huolenpitoa paljon pitenpään?

Onko kivaa, kun lapsi lähtee kotoa omaan kotiinsa, äiti on eläke- iässä?

Minullekin olisi voinut tulla, mutta ei tärpännyt enää. Mutta tulipa sen sijaan sijoitettu vauva, kun olin juuri täyttänyt 45v. Hyvin jaksaa tuossa ja tässä iässä.

Itsekin olen 40+, mutta tuskin enää lasta saan, kun ei ole miestä kuvioissa enää.

Nelikymppinen on vielä elämänsä kunnossa kauan. Ja nuorellekin kaksikymppiselle voi tapahtua milloin vain mitä vain, jos asiaa pelkäämään alkaa.

Olen onnellinen kuopukseni reilusti yli nelikymppisenä saanut. Voin rehellisesti sanoa, että paremmin aina olen jaksanut kuopuksen kanssa kuin aikanaan nuorempana niiden "harjoittelulapsien" kanssa. Esikoisen kanssa harjoiteltiin kaikki vauvavaihe, koululaisuus, murrosiät, kaikki! Kuopuksen aikaan osasin jo nuo jotenkin ja mukana on tietty rentous. Osaan nauttia joka hetkestä!

Onnekseni sain vauvan, kun sitä todella toivoin yli nelikymppisenä. Sitten ei enää kuumetta moiseen tullut. Perheemme oli sitten täysi.

Molemmat isoäitini saivat nuorimmat lapsensa reilusti päälle nelikymppisinä. Ja heidän kuopuksensa olivat 52v ja 40v, kun äiti kuoli. Eli olivat kyllä jo reilusti omillaan...

44 on keski-ikäinen, ei enää vauvanhankintaiässä. Varsinkaan jos lapsia jo on.

niin kauan kuin niitä lapsia voi tulla, eli aika monella lähemmäksi 50v.



Mutta ilman muuta sitä herää 40+ että nyt on viimeinen aika tulla raskaaksi jos vielä lapsia haluaa.

joidenkin vuosien päästä ei enää ja sit ei tosiaan enää voi. Ihmisten elämät ovat niin erilaisia. Onhan se niin ihanaa aikaa, kun voi yrittää lasta ja se tosiaan on mahdollista.