Mun masennus sitten uusi, prkl :(
Olin reilun vuoden jo paremmassa jamassa, mutta nyt tapahtui niin paljon kaikkea ikävää lyhyen ajan sisällä, että kadotin tasapainon.
Harmittaa olla taas tässä tilassa. En tiedä mitä sanoisin lähimmille. Siis sairausloman syyksi.
Kommentit (12)
Käytä tällä kertaa lääkkeitä vähän kauemmin. Eikö ne lähimmät sitten tiedä masennuksestasi vielä? Ei kai se nykyään mikään hulluuden merkki ole? Joka kymmenes suomalainen syö masennuslääkkeitä ja yhtä monen varmaan pitäisi syödä.
Sehän on tunnettu kansantauti. Kyllä se taas ohi menee!
ei me muutkaan joka vastoinkäymisestä voida "masentua",se on vaan porskutettava eteenpäin.
Käytä tällä kertaa lääkkeitä vähän kauemmin. Eikö ne lähimmät sitten tiedä masennuksestasi vielä? Ei kai se nykyään mikään hulluuden merkki ole? Joka kymmenes suomalainen syö masennuslääkkeitä ja yhtä monen varmaan pitäisi syödä.
Mä olen kokoajan syönyt lääkettä minimiannoksella, mutta se ei riittänyt kun tuli iso rypäs kaikkea ikävää kerralla. Vain muutama tietää koko totuuden edellisestä masennusjaksosta, kun se oli äitiysloman aikana. Synnytyksen jälkeinen masennus siis.
ap
Sitähän se masennus tavallaan on. Varmaankin pääset nopeasti jaloillesi, jos masennus ei tullut ihan "tyhjästä" vaan näet itsekin niitä syitä sille. Tarvitset lepoa ja rauhaa ajatuksillesi nyt. Voi olla ihan rauhoittavaa kertoa jollekin läheiselle, miten menee. Kaikki joille minä olen kertonut, ovat olleet myötätuntoisia ja suhtautuneet fiksusti.
ryhdistäydy. ei me muutkaan joka vastoinkäymisestä voida "masentua",se on vaan porskutettava eteenpäin.
Joo. Tottakai haluaisin olla reipas, helppo, iloinen ihminen ja olinkin pitkään. Mutta kun tarpeeksi tuli vastoinkäymisiä lyhyen ajan sisällä, niin ei sitä vaan tämä pieni ihminen kestänyt. Yöunet katosi, paniikkikohtaukset astui kuvaan, itsetuhoiset ajatukset valtasi taas pään.
ap
Siinä ei pelkkä ryhdistäytymishalu enää riitä. Näpäytys kuittailijoille. Kaikki eivät vain ole niin lujaa tekoa, että vaikeuksissakin jaksavat aina painaa eteenpäin..
Meitä on tuhansia ja taas tuhansia, iloisten hymyjen takana piilossa.
hyviä asioita on tulossa, vaikka nyt tuntuu siltä että kaikki on menetetty. Ymmärrän sinua. Olen ollut itse ihan samassa tilanteessa ja valmis lyömään hanskat tiskiin. Kuka minua kaipaisi.
Sitten juuri kun olin tekemässä sen viimeisen asian, elämä voitti. Sain opiskelupaikan ja raha-huolet helpotti. kerroin kaiken läheiselle ihmiselle.
Jotenkin musta tuntuu, että sinäkin selviät.
itse olen kärsinyt 10v masennuksesta ja tiedän todella miten hirveää se on...itkettää, haluaisi vain kuolla jne...
aloita heti lääkkeet, hakeudu ihmisten pariin ja puhu asiasta avoimesti.tosin harva sitä ymmärtää ellei ole itse kokenut.
VOIMIA ja halauksia :-)
Kenties loppu elämä. Kyllä sä sieltä taas nouset!