Lue keskustelun säännöt.
Sekaantuvat sukulaiset
02.10.2009 |
Tässäpä oikein mallitarina siitä, miten appivanhemmat eivät pysy ruodussa:
Joulun 2003 alla Eskon ja hänen vaimonsa Marjan elämä muuttui täysin. Pariskunnan vanhin tytär katkaisi välinsä vanhempiinsa ja samalla esti lapsiaan tapaamasta isovanhempiaan. Isovanhemmat ovat odottaneet vuosia, että saisivat nähdä lapsenlapsensa, mutta sovintoa ei ole syntynyt. Samassa rytäkässä katkesivat välit myös nuorempaan tyttäreen. Hänen lastaan kaksikko ei ole koskaan nähnyt.
Kaikki alkoi siitä, kun Eskon ja Marjan puhelin soi muutamaa päivä ennen joulua vuonna 2003. Soittaja oli kaksikon vävyn äiti. Hänen mielestään lasten perustamassa perheessä vanhinta poikaa kohdeltiin huonosti.
– Yhdeksänvuotiasta poikaa pompoteltiin, ja hänelle annettiin perheessä liikaa vastuuta. Hänen piti esimerkiksi saattaa pikkuveli kahdeksaksi kouluun, vaikka itse meni kymmeneen. Isovanhempien apukaan ei kelvannut. Olimme asiasta aivan samaa mieltä, se oli pojalle liian raskasta, Esko sanoo.
Vävyn äiti ehdotti, että Marja ottaisi asian puheeksi tyttärensä kanssa. Marja soitti tyttärelleen, mutta tytär suuttui neuvomisesta. Hän ilmoitti vanhemmilleen, ettei halua olla missään tekemisissä heidän kanssaan ja kielsi heiltä kaiken yhteydenpidon perheeseen.
– Sitten se meni sellaiseksi, että nuorempi tytär soitti ja ilmoitti, ettei hän tulekaan meille joulunviettoon. Myös hän lopetti yhteydenpidon meihin, Esko kertoo.
Välit poikki kaikkien lasten kanssa
Jouluisen konfliktin jälkeen Esko ja Marja kävivät tapaamassa lapsenlapsiaan näiden koulumatkalla. Lapset pyysivät heitä katsomaan jalkapallopelejään, mutta kentän laidalla tunnelma oli kylmä. Pariskunnan tytär teki selväksi, ettei heitä kaivattu näköpiirissä.
– Myös poikamme osallistui perheensä kanssa boikottiin. Hän oli ilmoittanut, että jos tulemme päiväkodin portin taakse, lapsia ei saa näyttää meille.
Yhtäkkiä Marjan ja Eskon kaikki kolme lasta olivat panneet välit poikki vanhempiinsa ja estivät isovanhempia näkemästä lapsenlapsiaan. Esko epäilee, että vanhin tytär oli saanut sisaruksensa mukaan toimintaan. Nuorimmasta tyttärestä ei kuulunut episodin jälkeen enää mitään.
– Sen jälkeen hän on tehnyt tohtorin väitöskirjan, mennyt kihloihin, avioitunut ja saanut lapsen. Meitä ei ole kutsuttu mihinkään, sanomalehdestä olemme lukeneet näistä. Emme ole koskaan tavanneet tyttäremme lasta.
"Toivossa on hyvä elää"
Pariskunnan poika ei jaksanut kauaa ylläpitää välirikkoa, sillä hänelle tuli vaimonsa kanssa avioero. Poika otti yhteyttä hyvin raskaan eron jälkeen saapumalla vanhempiensa oven taakse. Pojan ex-vaimo yritti saada lasten huoltajuutta itselleen, mutta oikeus päätyi yhteishuoltajuuteen. Sen jälkeen Marja ja Esko ovat saaneet tavata poikansa tyttäriä.
– He ovat viettäneet paljon aikaa kanssamme esimerkiksi kesämökillämme. On mahtavaa olla heidän kanssaan, ja myös he viihtyvät meidän kanssamme.
Marja ja Esko kokevat, ettei heillä ole mitään anteeksipyydettävää tyttäriltään. Vuodet ovat myös tehneet tehtävänsä, eikä pariskunnalla ole enää suurempaa halua selvittää koko asiaa. He lähinnä odottavat, että lastenlapset kasvavat täysi-ikäisiksi ja ovat oikeutettuja omiin päätöksiin. Toiveissa on, että lapsenlapsilla on silloin halua tavata isovanhempiaan.
– Toivossa on hyvä elää. Vanhin näistä lapsenlapsista on pian täysi-ikäinen, olemme tavanneet heidät viimeksi vuonna 2004. Tämä on ollut todella raskasta, Esko päättää.
Kommentit (10)
Enpä usko minäkään tuohon. Ennemminkin kuulostaa siltä, että tuossa vaiheessa perhe on saanut tarpeekseen lopullisesti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäilen, että kyseessä on vain jäävuoren huippu.
ja miettiä millaisia he ovat vanhempina ja isovanhempina, jos kaikki 3 lasta katkaisevat välit. Olisiko aika tajuta, että omat lapset ovat vain hetken lainassa, kasvavat sitten aikuisiksi ja ennenkaikkea ovat ihmisiä, joita tulee kohdella ihmisten tavoin. Myös vanhempi voi pyytää anteeksi, koskaan ei ole liian myöhäistä!
komppaan aikaisempia kommentoijia.
Niin taas kärsijöinä aikuisten välisissä riidoissa toimii viattomat lapset, jotka ilmiselvästi halusivat isovanhempiaan nähdä.
Oma äitinikin yrittää puuttua moniin meidän asioihin, mutten ikinä koskaan voisi tehdä lapsilleni sitä, että veisin heiltä rakastavat isovanhemmat.
Ja joskus nämä dramakuningattaretkin voisivat pistää neuvot vaikka "toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos" tyylillä. Ei kai noin pienet jutut ole syy laittaa välejä kokonaan poikki. Lapselliselta kuulostaa, jos ei ollenkaan saisi neuvoa. Ja sitäpaitsi.. Oikeassahan nuo isovanhemmat asian suhteen olivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos vävyn äiti soittelee miniän äidille vävyn ja miniän lasten kouluasioista.
Kyllä se vaan kannattaisi ajatella, että omat lapsensa kasvattaa niin hyvin kuin pystyy ja sitten antaa näiden elää omaa elämäänsä omien lastensa kanssa.
Kaikenmaailman opuksia luetaan kuin raamattua,"lastenpsykologi sitä ja lastenpsykologi tätä" ja kun neuvolassakin sanottiin niin ja näin. Omien vanhempien neuvot, siis ihan arkipäiväisissä asioissa, otetaan arvosteluna tai tukemisen puutteena.
Ihmiset jotka rakastavat minun lapsiani,kuin omiaan, ansitsevat mielestäni oikeuden neuvoa/ kertoa näkemyksiään, joita en ehkä itse ole tullut ajatelleeksi. Ymmärrän, että jatkuva neuvominen alkaa kypsyttämään, mutta ei kai kaikkea ohjeistusta tarvitsekaan noudattaa. Napsii vain päältä parhaat neuvot ja ne joiden nimeen ei vanno, jättää omaan arvoonsa. Ja kun vanhemmat kuitenkin tietää, että viimeinen päätäntävastuu/valta on heillä, niin miksi tehdä isovanhemmista ongelma?
Kommentoin asiaa vain tuon tekstin perusteella, koska en viitsi lähteä muita taustoja arvailemaan, asiassa kun on varmaan monia puolia.. Sen sijaan kiinnostaa pääsikö tämä toinen mummi kuin "koira veräjästä" vai onko häneenkin välit katkaistu? Lapsiressut.. Nuo "aikuisten" vallankäytön välineet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanhempia vastaan ja juoruiltu selän takana.
Eli ensin neuvottu ja kun ei ole toteltu, käyty sotimaan yhteisvoimin.
Enkä ymmärrä miksei se isompi sisarus voisi huolehtia tuollaisesta asiasta.
Isovanhemmat ovat keskenään keskustelleet, kun ovat huomanneet, että isoin lapsi ei mahdollisesti jaksa kantaa taakkaa joka sisaruksen huolehtimisesta koituu. Vanhinta poikaa on kohdeltu huonosti, sehän voi olla paljon muutakin kuin tuo kouluunmenosta huolehtiminen.
Miten isovanhempien sitten olisi tullut toimia, jättää puuttumatta, vaikka näkee, LAPSEN kärsivän? Huom: Kyse on lapsesta, joka ei ole vastuussa sisaruksestaan, vastuun kantaa (tai tulisi kantaa) vanhemmat.
Täällä meuhkataan mitä ihmeemmistä asioista, että "soita lastensuojeluun", mutta kun isovanhemmat puuttuvat, (huom: ei varmaan aivan väärässä ole, jos kummankin puolen isovanhemmat ovat saman nähneet) on se sitten kyttäämistä ja arvostelua. Ehkä olisi ollut näillä vanhemmilla peiliin katsomisen paikka ja niellä ylpeytensä ja alkaa kohtelmaan vanhinta lastakin paremmin.
Enkä toki ole sitä mieltä, että isovanhempien tulisi joka asiaan puuttua, mutta kyllä nykymaailman menossa toivoisi, että puuttujia löytyisi hieman enemmän, niin ei tarvitsisi aina lukea lasten enenevästä pahoinvoinnista meidän yhteiskunnassamme. Jospa kannettaisiin kaikki vastuuta niistä pienistä viattomista lapsista, jotka eivät itseään pysty puolustamaan.
Ei oikein kuulosta uskottavalle, että vanhempien yhdestä puuttumisesta kaikki lapset katkaisisivat välit vanhempiin. Tulee tunne, että tässä on taustalla jotain muutakin, jota ei kerrota ja tuo yksi tilanne on ollut jäävuoren huippu.