ideologia erottaa ystävykset

Kuulostaa tosi rasittavilta nuo kaverisi.En itsekään jaksaisi kuunnella tuollaista.Mutta tuon takana ei voi olla muuta kuin huono itsetunto.Pitää näet pönkittää omaa egoa,minkä kerkiää ja varmaan ensimmäinen tapaus kokee sisimmässään huonoa omaatuntoa,kun lapsi joutui tarhaan..Miksi se muuten siitä koko ajan jauhaisi,jos olisi ratkaisuunsa oikeesti tyytyväinen?

hyväksyy toisen erilaisuuden ja erilaiset ratkaisut. Minusta on itsekästä ajatella, että vain se oma tapa on oikea ja yrittää kaikki "käännyttää" omaan ajattelutapaansa.



Sano suoraan ystävillesi, että minä hyväksyn sinun ratkaisusi, vaikka ne eivät edes minun hyväksyntääni kaipaa. Voisitko sinä suhtautua samalla tavalla minun ratkaisuihini. Jos ystävä ei tätä kestä, niin ei ole ystävyyden arvoinen.

samanhenkiseltä:) Tai no liika on liikaa, jos sitä hössöttää koko ajan. Tota ensimmäistä en ymmärrä ollenkaan.



Mutta niin tai näin, olen huomannut, että itse sorrun "paasaamiseen" vain tietynlaisten ihmisten kanssa eli tuohon eko"prassailuun" sellaisten jotka eivät paskaakaan mistään piittaa ja tuohon ekan tyyppiseen ehkä vähän yhden kaverini kanssa, joka muutti yhden lapsen kanssa maalle, jossa ei kavereita, ei ole päiväkodissa, äiti kotirouvana ja lapsi on todellakin epäsosiaalinen. Mutta nämä nyt ovat aika ääritapauksia.

että ihmiset riitelee, ei asiat. Täällä muualla päin maailmaa asiat riitelevät, ei ihmiset.

etelä eurooppalaisiin ystäviini, jotka olivat ihan kivoja siihen asti kunnes meille molemille syntyi lapsia. Nyt saan kuulla jokaisesta tekemisestäni miten väärin teen. Siis miten väärin kasvatan.



Heillä on tyyli,että lapsella pitää olla syntymästä saakka oma huone ja lasta ei otetaan samaan huoneeseen vaikka kuinka itkisi ikäväänsä. Siis sellaista 4kk ikäistä vauvaa!

Vauva pitää opettaa pienestä asti oikeaan rytmiin eli tissiä tms maitoa ei anneta kuin 3h välein. Siinä lapsi sitten saa huutaa nälkäänsä minkä jaksaa.

6kk ikäistä vauvaa opetetaan jo vessanpöntölle paskimaan. Ja se, että meidän kuopus ei vielä 2 vuotiaana ole oppinut täysin "sisäsiistiksi" on heidän mielestään järkyttävää (Johtuukohan sitten siitä, että heidän lapsensa on heidän ensimmäinen joten heillä ei ole minkäänlaista kokemusta siitä kuinka aikaisin ja minkä ikäisenä lapselta voi vaatia tayttä vaipattomuutta?)

Kun heidän 4kk vauvansa heittää lusikan ruokapöydässä niin hänet siirretään sivuun itkemään ja rankaistaan huonosta käyttäytymisestä. Ihan kuin 4kk vauva ihan ilkeyttään lusikoita paiskoisi.

Voitte myös kuvitella miten oudolta meidän perhepeti järjestely heistä tuntuu.



Eli ei enää huvita paljoa tavata. Heidän mielestään meidän uhmaikäinen lapsemme on vain huonokäytöksinen "Dick head" (niin kuin he häntä kutsuivat) ja pitäisi laittaa kunnon natsi kuriin :)

Sitä nyt vaan harva jaksaa kuunnella joka tapaamisella arvostelua omista valinnoistaan ja omasta elämästään. Musta se on ihan inhimillistä.



Mutta onneks kaikkien ihmisten kanssa ei tarvi olla ystäviä koko elämää. Joskus on aika lopettaa vanhat ystävyyssuhteet ja luottaa siihen, että kyllä niitä uusia ystäviäkin sitten taas tulee vastaan.