Jos miehesi tykkää katsoa väkivaltafilmejä, miltä tämä sinusta tuntuu?

niin en haluaisi olla naimisissa ihmisen kanssa, joka katsoo ja haluaisi katsoa videoita, joissa on kuvattu todellista väkivaltaa.



Väkivaltaviihteestä en ole mitenkään hirmu innoissani, mutta ei mieheni olekaan mikään erityisen kova sellaisen fanittaja.

On se jotenkin paljon epäilyttävämpää ja moraalisesti arveluttavampaa, kuin pornon katselu.



Ap.

Sellaistako rainaa, joka sisältää väkivaltaa osana juonta (esim. rikosten ratkaisemiseen tai hämäräpuuhiin sotkeutumiseen liittyvää juonta, siis)? - Vai sellaista, jossa mätkiminen, ampuminen ja muunlainen teurastaminen on ihan itsessään se juoni? (tästä ääriesimerkkinä siis nk. splatter).

Olisi ehkä parempi määritellä käsite, niin keskustelu voisi edetä selkeällä linjalla.



Minusta kaikki Rambot/Arnold- / Van Damme-filmit ovat vain älyttömän typeriä. Todellakin ihmettelen, että miksi se akateeminen, älykäs mieheni niitä joskus välillä aina haluaa katsella.

Mutta se on kuitenkin vain elokuvaa, nämä ihmiset eivät loukkaannu oikeasti, eikä heitä käytetä samalla tavalla törkeästi hyväksi, kuin pornobisneksessä naisia käytetään. Ainakaan Hollywood-toimintafilmit eivät siis ole mielestäni mitenkään pornofilmeihin verrattavissa, en oikein ymmärrä, että miksi muka olisivat.

Miksi ihminen haluaa saada näitä elämyksiä?



Mitä väkivalta aikaan saa tällaisen ihmisen sisällä, joka väkivaltaa haluaa katsella?



Mitä ihminen hakee tällaiselta stimulaatiolta?



Tarkoitan elokuvia, missä väkivalta esittää pääosaa. Esim. juuri nämä Van Dammet ja muut tällaiset...

Tarkoitan elokuvia, missä väkivalta esittää pääosaa. Esim. juuri nämä Van Dammet ja muut tällaiset...

no, kuten yksi kirjoittaja tuossa yllä jo sanoi: ne ovat omasta mielestäni yksinkertaisesti idioottimaisia. Kuka tahansa mies (tai nainen) jolla on aivot, katsoo sellaista todennäköisesti trashinä - tosin minulta se menee täysin ohi, mutta tiedän että monet tykkäävät heittää aivot narikkaan ja naureskella näiden typeryydelle. Tai sitten purkavat jotain pimeän puolen aggressioita mielikuvien tasolla. Ehkä.

Noiden typeryselokuvien säännöllistä, usein toistuvaa katsomista en puolisossa oikein jaksaisi. Ärsyttäisi, kun tuntuisi niin ajanhukalta.

Splatteria taas en itse pysty katsomaan enkä oikein edes kuuntelemaan. Ei auta, vaikka tiedän että se on tehty useimmiten ns. "kieli poskessa". Tekee vaan niin pahaa. Yksi hyvä (luonteeltaan äärimmäisen lempeä) ystävämies tykkää näitä katsoa tosi paljon, ja olen aika ymmälläni asian kanssa. Mutta ei se minulle sen enempää kuulu...

Sitten on ihan toisenlaisia väkivaltaa sisältäviä elokuvia, kuten vaikkapa Fight Club tai Kellopeliappelsiini. Niiden katsominen voi tehdä fyysisesti huonon olon, mutta saa myös katsojan itse pohtimaan väkivaltaa, eikä pelkästään sitä, vaan kaikkea mikä siihen johtaa ja liittyy. Nämä ovat eri asia ja (alhaisen sietokykyni mukaan) katson niitä miehen kanssa tosi mielelläni.

En ehkä niinkään Ramboista ja Van Dammeista, mutta kylläkin Tarantinon elokuvista. Ainakin Kill Billeissä on sangen veristä väkivaltaa. Mieheni ei pidä ko. elokuvista, vaan saan katsella niitä aivan yksinäni. Onneksi hän ei ole vielä hakenut avioeroa elokuvamakuni vuoksi.



Minusta väkivalta näissä elokuvissa on kaunista ja puhdistavaa. Voisinpa väittää, että elokuvilla on voimaannuttava vaikutus. Itse en ole missään nimessä väkivaltainen ihminen.

sillä yhdessä me niitä katsellaan.



Osa on sellaista "aivot narikkaan" -meininkiä. Katsoo vaan eikä tarvi miettiä - rentouttavaa omalla tavallaan. Joskus menee koko elokuvan katsominen nauramiseksi kun eihän niissä ole tolkun tolkkua...



Sitten on niitä täälläkin aiemmin mainittuja ajatuksia herättäviä. Jotka saavat miettimään, miten paha paikka tämä maailma onkaan. Ovat oikeastaan kaikista rankimpia katsottavia.



Ja meiltä löytyy kyllä myös sellaisia elokuvia, joita en pysty katsomaan. Ja ainakin pari, jotka jäivät myös mieheltä kesken. Huumorisplatteria pystyn kyllä itsekin katsomaan eli sellaisia en tarkoita vaan todella rankkoja juttuja.



Ja kyllä, olen erittäin tarkka siitä, että lapset eivät meillä näitä näe! Elokuvat säilytetään lukitussa paikassa ettei heille tule edes kiusausta.



Niin, ja katsomme myös muita lajityyppejä, myös ns. laatuelokuvia.