Kovin samannäköiset kaksoset, miten auttaa vieraampia erottamaan kumpi on kumpi?
Haluaisin kysyä lähinnä teiltä, joilla on tai jotka tunnette hyvin identtisiä tai muuten kovin samannäköisiä kaksospareja, että miten on järjestetty se, että muutkin kuin oma perhe erottaa heidät toisistaan. Meillä Tirrit ovat sen verran samannäköisiä, että heitä ei vieraampi erota ja joskus ulkovaatteissa itselläkin tekisi tiukkaa. Tähän asti heillä on vauvasta asti ollut koodivärit. Toisella on (lähes) aina jotain vihreää ja toisella oranssia päällä. Varsinkin ulkovaatteissa tämä on ollut vaatetta hankkiessa ehdoton vaatimus.
Mietin kuitenkin sitä, että onko hyväksi lapsien kehitykselle, että he joutuvat tottumaan siihen, että toinen on aina se herra vihreä ja toinen herra oranssi. Toisaalta en oikein keksi miten muutenkaan heidät olisi helppo esimerkiksi päiväkodissa muiden erottaa toisistaan. Hiukset varmaankin pyritään pitämään vähän erilaisissa malleissa kunhan niitä nyt joskus alkaa olemaan sen verran, että malleista voi puhua, mutta sehän ei hattu päässä taas auta mitään.
Miten näitä asioita ovat muut ratkaisseet?
Kommentit (15)
onneksi vanhemmat käyttävät värikoodeja ja ovat he 2-vuotiaasta alkaen itsekin kertoneet kumpi on kumpi. Myöhemmin varmaan erilainen hiusmalli voisi olla se josta tunnistaa.
Tuntuu että lapsi tahtomattaan "kiinnitetään" loppuiäkseen mieltymään johonkin väriin. Ehkä voisi olla vain tietyn väriset sukat ja muuten vaatteet millaisia vaan.
Isompana kannatan ehdottomasta tuota hiusmallien eroa.
Meillä tuttavilla kaksoset ja heillä ei erottamisen suhteen ole mitään systeemiä. Ja hankalaa on. Sattumalta joskus arvaan oikein kumpi on kumpi. Ei hyvä :(
väärikoodattuna kaksosena voin kertoa ettei ole ollut mitään haittaa. Kivahan se on että yksilönä kohdellaan ja enemmän mua harmitti kun sekoitettiin siskoon koko ajan
No voisko olla hieman erilainen leikkaus tukassa? Näin oppii hiusten leikkauksesta tunnistamaan, että tuo nyt on Pertti ja toinen on Pentti.
Meillä oli kans luokalla identtiset kaksoset, pojat, ja en koskaan oppinut tunnistamaan heitä toisistaan. Vaikka tiesin, että vain toisella oli kuulolaite, niin silti en muistanut kummalla se oli. Eikä sitä viitsinyt enää alun jälkeen kysellä, kumpi on kumpi. Eli joo, parempi että alusta asti olisi jokun ns. tunnistemerkki.
Kun taas sitten luokallani aiemmin tunnistin identtiset kaksoset, tytöt, siitä että heillä oli hieman erilaiset hiukset.
jonkun aikaa kertoneet kysyttäessä nimensä (hyville tutuille, vähän vieraammille toista vähän ujostuttaa jutella), mutta nyt on alkanut ilmaantua orastavia merkkejä huumorintajusta ja siitä ymmärryksestä, että heidät voi tosiaan sekoittaa keskenään, joten välillä vastaus onkin jotain ihan muuta kuin oma nimi (ja hihi siihen sitten päälle.) Voisin kuvitella, että kohta keksivät, että voivatkin kertoa veljen nimen omansa sijasta. Ja se varmasti sitten onkin oikein hihihi. En tietysti tiedä, mutta voisin kuvitella, että pitkäänkin saattavat vuorotella kaudet, jolloin on jännää, että vieraat sekoittavat veljeen ja jolloin sama asia taas ärsyttää vietävästi.
Värikoodausta on toteutettu niin, että vaatteissa tosiaan on jotain vihreää tai oranssia, ei niin, että koko lapsi olisi puettu siihen päästä varpaisiin. Itseasiassa pojilla on suurin osa vaatteista ollut tähän asti yhteisiä ja osa on varmaan vielä jonkun aikaa tästä eteenkin päin. Lähes kaikki heidän housunsa ovat mustaa, harmaata, beigeä tai ruskeaa ja niitä käytetään ristiin. Päiväkodissa sisätossut ovat myös värikoodatut ja usein tosiaan paidassa on ainakin jotain vihreää tai oranssia (toki myös kokonaan vihreitä tai oransseja paitoja on, mutta usein esim. vain painatuksessa ko. väriä tai kaistale hihoissa) tai sitten juuri ne sukat. Ja ulkovaatteissa tosiaan aina.
Vielä hiukset ovat sen verran hentoiset, että selvästi erilaisia malleja ei saa, mutta se asia varmaan korjautuu tässä vuoden sisällä.
joista en pikaisesti oppisi erottamaan kumpi on kyseessä. Ei ne nyt niin identtisiä ole.
Tuskin se identiteettiä horjuttaa, jos toisella on tiplu peukalon kynnessä. Tai molemmilla eriväriset.
Ei se ulkona auta, mutta sulloin joku vähempikin merkki pukeutumisessa voisi riittää, vaikka eriväriset pipot. Ja onko se sitten niin kamalaa, jos pikkuipana sekoitetaan jossain tarhan pihalla sisarukseensa?
Tukkamalli on tosiaan hyvä sitten, kun sitä tukkaa on leikattavaksi asti.
Naapurilla on kaksoset, jotka ovat aivan erinäköiset- toinen tummahiuksinen ja toinen vaalea. Silti en muista kumpi oli kumpi, vaikka nimetkin on aivan erilaiset.
Luultavasti se johtuu siitä, etten "opettele" ulkoa lasten nimiä ja naamoja, vaan yhdistän lapset äitiinsä. Eli äiti on Mikon ja Minnan äiti jne. On jaakko- vauvan ja pertin äiti. Muiden lasten kanssa systeemissäni ei ole aukkoja... Enkä ennen näitä kaksosia tajunnut muistavani asioita noin.
Mutta väreistä en usko traumoja syntyvän, koska meillä sisaruksilla oli pienenä värikoodit.
Pakko myöntää, että en itsekään millään meinannut lapsena erottaa samassa harrastuksessa olleita kaksosia toisistaan, vaikka eivät olleet edes identtisiä, vaan samalla tavalla saman näköisiä kuin sisarukset usein ovat. Ja tässä parin vuoden kokemuksella Tirrien äitinä olemisesta sanoisin, että suurin osa ei erota melko samannäköisiä lapsia toisistaan. Meilläkin Tirreillä on mm. lähes 10 % painoero, koska toinen on erittäin huono syömään, mutta eivät heitä silti monetkaan toisistaan erota.
Mitä tulee siihen, onko sillä mitään väliä erotetaanko heidät esimerkiksi siellä päiväkodin pihalla, niin minusta on paljonkin. Paitsi että moitteiden ja kehujen meneminen väärään osoitteeseen on ikävää, niin ihan myös se, että vaikeahan lapsen on omaa identiteettiä kehittää, jos ympäristö ei edes tunnista häntä erilliseksi yksilöksi.
joista en pikaisesti oppisi erottamaan kumpi on kyseessä. Ei ne nyt niin identtisiä ole.
miehellenikään ei ole ollut haittaa värikoodeista. Eikä näytä veljensäkään kärsineen.
Nyt aikuisena käyttävät myös sitä veljen 'omaa' väriä vaatteissan ihan sujuvasti.
Heillä oli kummallekin lapselle yksi 'oma' väri jonka värisiä vaatteita ei toiselle ollut. Tätä yhtä väriä lukuunottamatta lapsilla oli monia erivärisiä vaatteita.
Kaikki läheiset tiesivät että punaista on vain A:lla ja oranssia vain B:llä.
...joskus lapset kuitenkin halusivat huijata aikuisia ja vaihtoivat niitä sekoittivat värikoodivaatteensa. Esim. kummallakin oli toisessa jalassa punainen ja toisessa oranssi sukka ;)
väärikoodattuna kaksosena voin kertoa ettei ole ollut mitään haittaa. Kivahan se on että yksilönä kohdellaan ja enemmän mua harmitti kun sekoitettiin siskoon koko ajan
mutta äkkiähän sitä itse oppi lapsensa erottamaan. Kynsilakka ei ole isommilla toimiva juttu ollenkaan. Päiväkodissa olisi hyvä, että hoitajat erottaisivat samannäköiset lapset samalla tavalla kauempaakin kuin muutkin. Ei ole kiva, että kun Nico-Petteri tönäisee kaveria, niin hoitaja kiljaisee, että Luca-Petteri, ei saa töniä, vaikka Luca-Petteri oli oikeasti ihan kiltisti toisaalla tekemässä omiaan.
Se kuitenkin on helppo ja kätevä tapa saada lapset erottumaan. Eli varmaankin jatkamme samalla linjalla ja ehkä Tirrit kasvaessaan eivät ole enää ihan yhtä samannäköisiä ja heidät pystyy vieraampikin hyvin erottamaan. Tai ainakin niin voi toivoa.
voi helpottaa tai lieventää erolla vaalea ja tumma. Toisella aina tummemmat kuin toisella. Tämä on toiminut meillä hyvin esim. ulkovaatteissa. Hiusmalli auttaa myös kovasti. Jos nimien pituudessa eroa, niin pidempi nimi pidempi tukka.
Pojilla on ihan simppelisti kaulassa ketjut joissa riipuksina omat nimikirjaimet. Helppo muiden tsekata.
ja toisella tummemman sävyiset. Ja isompana hiukset leikattiin eri tavoilla. Ulkovaatteista vanhemmat kertoivat, että "Timillä on tupsupipo ja Topilla raitahattu".
Ihan pieninä kaverini laittoi pojille rannekorut, toiselle oikeaan käteen ja toiselle vasempaan, jotta hoitajat tarhassa pystyivät heidät tunnistamaan silloinkin, kun pojat nousivat vain T-paita ja alkkarit jalassa päiväunilta.