Empaattinen ja "hyvä" ihminen ei ala koskaan toiseksi naiseksi.

Oliskin elämä noin yksinkertaista...

tuomitse toisia tuntematta tilanteita. Elämä on kummallista ja pahimmat "en koskaan" -tyypit yleensä just sotkeutuu omaan nilkkaansa. Muistan itse aikanaan erotessa yhden kaverin miehen paheksuneen mua eniten ja suorastaan kieltäneen kaveria olemasta mun kanssa tekemisissä, koska olin pettänyt miestäni. (pahoja vaikutteita) No, nyt 7 vuotta myöhemmin sekä kaverini että mies pettävät toisiaan... Surullista, mutta jotenkin pilkka menee omaan nilkkaan.

Aina kun täällä on noita toisia naisia kirjoittelemassa ne on ihmeellisiä riivinrautoja :o. Siis sellasia että lällällää minäpä olenkin toinen nainen. "Normaali" ihminen nyt sentään pitäisi tilannetta hankalana edes. Jotain persoonallisuushäiriöisiä? Tunnevammaisia?

että jokainen toinen nainen on jollain tavalla psyykkisesti vajavainen. Ehkä empatiakyvyn puute, vuorovaikutustaidottomuus, epävarmuus jne. Joku vika sieltä kaikilta löytyisi. Mun tuntemat toiset naiset on ihan pohjattoman itsekeskeisiä ja kyvyttömiä asettumaan toisen asemaan. Tunnen heitä 3.

Jos mies on valmis pettämään kumppaniaan, en voisi itse henkilökohtaisesti olla hänestä kiinnostunut. En, koska en voisi arvostaa häntä, enkä saada häneltä sitä asemaa ja omistautumista, jota kumppaniltani vaadin.

Jos on omanarvon tunto kohdallaan, niin ei suostu jakamaan miestään kenenkään toisen kanssa. Nuo ihmiset eivät pidä itseään tarpeeksi hyvänä ansaitsemaan kokonaan omaa ja kunnollista miestä/naista.



Tai sitten eivät vain osaa rakastaa (näitäkin on).

toinen nainen edes ala kirjoittamaan, kun jokainen ilmoittautuva saa välittömästi niskaansa huorittelut ym. tosi älykästä. Yritä siinä sitten keskustella jotenkin syvällisesti aiheesta, ei ihan taida onnistua täällä.

Aina kun täällä on noita toisia naisia kirjoittelemassa ne on ihmeellisiä riivinrautoja :o. Siis sellasia että lällällää minäpä olenkin toinen nainen. "Normaali" ihminen nyt sentään pitäisi tilannetta hankalana edes. Jotain persoonallisuushäiriöisiä? Tunnevammaisia?

Ei voi sellainen ihminen itseään hirveästi arvostaa/kunnioittaa joka haluaa vehdata jonkun toisen ihmisen 2. naisena/miehenä.

ellei ole jotain päänsisäistä häikkää. Toki jokainen voi lällätellä joskus mielessään jollekin ikävälle ihmiselle, mutta jos lällättelyn kohde on anonyymi, tuntematon ihminen, on syynä todennäköisesti mikäpä muu kuin omat kaunat ja katkeruus tällaista ihmistyyppiä kohtaan (=esim. naimisissaoleva, perheellinen nainen).



Suosittelen jokaiselle "toiselle naiselle" terapiaan hakeutumista. Jossain on vikaa, jos a) kykenee ilman tunnontuskia sellaiseen, kielii nääs aika pahoista ongelmista empatia-alueella tai peräti b) haluaa tieten tahtoen hakeutua toiseksi naiseksi.

toinen nainen edes ala kirjoittamaan, kun jokainen ilmoittautuva saa välittömästi niskaansa huorittelut ym. tosi älykästä. Yritä siinä sitten keskustella jotenkin syvällisesti aiheesta, ei ihan taida onnistua täällä.

Mene vain keskustelemaan syvällisesti tuonne toiseen aiheeseen, ei siellä ole kukaan huoritellut, mutta mitään pelkkää ylistysvirttä tuskin voi kukaan FIKSU edes odottaa, koska hän ymmärtää itsekin toimintansa oudot motiivit ja moraalittomuuden. Minkähänlaista keskustelua sinä sitten odottaisit aiheesta?

koska olen ollut aina sitä mieltä että niin sen täytyy olla, paha paha nainen. Mutta sitten ihan jokin aika sitten sain selville eräitä asioita ja ymmärsin että tällainen nainen on kasvattanut minut. Enää en voi ajatella noin mustavalkoisesti koska ei hän ole paha, jotain ihan muuta.



Pohdittuani asiaa oikein perusteellisesti olen tullut siihen tulokseen että jos toinen nainen on vapaa, hän ei tee mitään väärää, vika on miehessä. En tiedä mikä saa naisen alkamaan toiseksi naiseksi, noin niinkun itsensä kannalta, mutta varsinaisesti hän ei tee väärin kenellekään muulle kuin itselleen.

koska mullekaan ei saa tehdä niin.

hän on osallisena siihen suruun ja mielipahaan ja muutokseen joka saattaa vaikuttaa lapseen koko loppuelämän!

että mies jättää vaimonsa ja ottaa hänet ykköseksi?

Voisitko ajatella, että äitisi(?) on hoitanut kasvatuksesi hyvin, mutta silti tehnyt niitä pahoja asioita?



Nyt pyhität äitisi (ja ikävä kyllä myös muut samoin toimivat) vain siksi, ettet ole itse ollut se pahasti kärsivä osapuoli sotkussa ja äitisi on ollut sinulle hyvä. Onko se sitten viisasta tai kohtuullista niitä kohtaan, jotka saavat pahasti nenilleen aikuisten ihmisten itsekeskeisissä leikeissä? Ei. Tästä tulee mieleen, että ei ole ehkä se empatiaopetus kovin hyvää ollut sinunkaan kodissasi, anteeksi vain.

ja muilla, joilla tunne-elämän kehitys on kesken, on yleistä nähdä asiat mustavalkoisina. Jos jotain olen elämässä oppinut, niin sen etten ikinä sano "ja mä en kyllä koskaan". Vaikka kuinka fiksu (millä se sitten mitataankin) olisi, niin yllättävän nopeasti voi edestä löytyä yllättäviä asioita.

että jokainen toinen nainen on jollain tavalla psyykkisesti vajavainen. Ehkä empatiakyvyn puute, vuorovaikutustaidottomuus, epävarmuus jne. Joku vika sieltä kaikilta löytyisi. Mun tuntemat toiset naiset on ihan pohjattoman itsekeskeisiä ja kyvyttömiä asettumaan toisen asemaan. Tunnen heitä 3.

Koska ymmärtää, miten paljon tuskaa toinen nainen tuottaa muille.



Tuo "hyvä" onkin sitten vaikeampi määritelmä, mutta jos sillä tarkoitetaan korkean moraalin omaavaa, niin sitten ap on siinäkin oikeassa.



Ei tarvitse tuomita muita hallitakseen omia tekemisiään. Jokainen päättää itse mihin lähtee mukaan ja mihin ei.

siksi ajavat itsensä "kilpailutilanteeseen" jotta saavat mahdollisuuden kokea olevansa edes joskus haluttuja, tai hetkellisesti halutumpia kuin joku muu

psyyykkiset ongelmat puskee pintaan näinkin, ja monella