Olen marttyyriäiti. Kuinka "parantua"?

ei voi auttaa ellei tiedä miten se ilmenee.

mutta tässä muutama...

elämä ei oo suorittamista ja toisten miellyttämistä tai palvelemista.

naura perheesi kanssa ja pidä hauskaa, lauleskele, kuuntele lempimusaa päivisin ja tanssi lasten kaa. keitä itelle päivisin kahvit ja sano muille et "hei mamma lukee nyt me naisia."

ota viikonloppuisin lasi tai kaksi viiniä ja nosta koivet ylös, sano miehelles että voisiks hieroa.

ota lapset mukaan kodinhoitoon, äläkä tee numeroa tekemisistäs, pyydä apua yms.

olet alussa. Siis muutoksesi alussa. Siitä se lähtee.

että se on aika yleistä. Tiedostamatta asian pointtia. Hyvä ap, että olet herännyt!



Äitiyden ihannointi elää tässä maassa sitkeästi. Uskalla olla oma itsesi, nainen jolla myös muutakin elämää!

Ajattele, ettei kotona oikeasti ole töitä jotka _täytyy_ tehdä. On vain kaikenlaista hommaa jota joko haluat tai et halua tehdä. Jos haluat että tietyt hommat hoidetaan niin voit myös miettiä kenen ne tulisi hoitaa niin että homma toimisi reilusti. Ja sitten voit jaella niitä hommia.



Aina jos rupeaa tuntumaan marttyyrimäiseltä kun esim jynssäät jotain kohtaa, ajattele että hei, ei mun ole pakko tehdä tätä. SItten mieti että voit nyt vapaasti valita heittäydytkö esim sohvalle lukemaan vai haluatko nyt kuitenkin jostain syystä tämän homman valmiiksi. Ja voisitko vaikka pyytää jonkun kaveriksi. Jos pyydät, teet sen positiivisella asenteella.



Päätä, että kaiken minkä teet, teet omasta vapaasta tahdostasi, eikä kukaan pakota sua mihinkään.