Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Avio-/avoliittoa ihannoidaan ihan turhaan
28.09.2009 |
Vastine tuolle tyhmääkin tyhmemmälle aloitukselle:
Miksi ihmiset kärvistelevät huonoissa liitoissa? Huono suhde ja kurja perhe-elämä eivät anna lapsille yhtään sen parempaa lähtökohtaa elämään kuin suhteellisen rauhallinen ja tasapainoinen elämä eroperheessä.
Ja HUOM! En nyt tosiaankaan tarkoita, että pitää erota siksi kun se siippa pistää toistuvasti wc-paperirullan telineeseen väärinpäin. Tietysti jos siippa tekee tuolla vain kiusaa, voi miettiä olisko perheterapiasta tai vastaavasta mitään apua, mutta aivan heppoisin perustein ei pitäis erota. Enkä tiedä, erotaankokaan?
Parisuhde on kahden kauppaa, ja molempia tarvitaan aivan yhtä lailla siinä bisneksessä. Ihmiset muuttuvat elämänsä varrella ja jos muutokset eivät miellytä toista osapuolta, tulee tietysti konflikteja. Toiset selviävät, toiset ajautuvat kriisiin ja eroavat. Toisilla taas on lähtökohtaisesti eroavaisuuksia persoonina, ja vuosien varrella ominaisuudet kärjistyvät -> voi olla parempi erota, jos muu ei auta.
On lapsellista, ääliömäistä ja hito yksisilmäistä kategorioida eronneita, "yksinhuoltajia" tai todellisia yksinhuoltajia millään lailla.
Elämä on tarua ihmeellisempää av:n ulkopuolella.
Aamen ja piste.
Kommentit (4)
Aiemmin ajattelin, että ihmiset eroavat liian helposti, ja että enemmän pitäisi yrittää jo lastenkin takia jne. Nyt kun olen tuttavapiirissä nähnyt eroja, niin huomaan että eivät lapset vaikuta mitenkään pahasti kärsineiltä. Uusperhekuviot näyttävät toimivan ihan hyvin, vaikka olen pitänyt niitä aikaisemmin ehdottomasti huonona vaihtoehtona. Jos ihmiset tarpeeksi panostavat, voi asiat saada sujumaan haasteellisessakin tilanteessa. Juuri tuo, miten hyvin lapset ovatkin ottaneet eron, on hämmästyttänyt minua. Ja sehän onkin hieno asia, ettei ero automaattisesti pilaa lapsen elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai mistä tuo purkaus?
Mutta ihan vaan yleisesti vituttaa tuo kategoriointi.. ja sitähän ei voi olla täällä av:lla huomaamatta, koska joukossa on kuitenkin jokunen yksisilmäinen ydinperheidylli-fanaatikko, jotka änkeävät ketjuun kuin ketjuun siitä ikuisesta avioliitosta vouhkaamaan.
Eipä silti, en todellakaan yllytä ketään perustamaan uusperhettä; en ymmärrä, miksi eronnut ei voisi olla ihan vaan itsekseen/lasten kanssa ja nauttia elämästä sillä tavoin. Ainakin meillä on asiat paremmin kuin hyvin, ja aikasta monta vuotta ollaan tässä eletty ilman "isäntää".
ap
kategorisointi yksinhuoltajiin, ydinperheeseen ym.
Todellisuus kuitenkin on, että ero on lapsille yleisesti ottaen erittäin rankka kokemus, eikä elämä sen jälkeen koskaan palaudu ennalleen. Joko lapsi "menettää" toisen vanhempansa ainakin edelliseen elämäntilanteeseen verrattuna, tai sitten hän joutuu vaihtamaan kotia vähän väliä.
Jos ajattelen omaa tilannettamme, olen mieluummin tehnyt lujastikin töitä välillä hankalan liiton eteen, kuin lähtenyt erorumbaan, joka olisi ollut erittäin suuri muutos ja varmasti traaginen kokemus lapsillemme. Eli kukin tyylillään, mutta veikkaan, että monella nykyvanhemmalla olisi nimenomaan useammin syytä pysähtyä oman minäminä-asenteensa kanssa, kun tekee mieli heittää hanksat tiskiin ja ajatella perinpohjaisesti MITÄ se ero merkitsee lapsen elämälle.
Kovin toimiva eron jälkeinen tilanne lienee aika harvinainen.
Alue: Aihe vapaa
Vai mistä tuo purkaus?