Siis miksi niin monet ajattelee, ettei alle kolmivuotiaat kaipaa sosiaalisia suhteita?

Ulkkismamma tietää parhaiten...

ja varmastikin saavat niitä sieltä kotoa ja puistosta ihan tarpeeksi! Mitä se alle 3-vuotias ei kapaa on 10 tuntiset tarhapäivät ja sitä me täälä varmaankin yritämme urpoina kertoa....

äiti, isä, siskot, veljet, serkut, tuttavaperheet yms on tuonikäiselle ihan riittävä sosiaalinen ympäristö. Yli 3v sitten jo tarvitsee sitä ikäistäänkin seuraa.

tuskin sinun vauvasikaan halusi olla yksin toisen vauvan kanssa ilman sinua.

Kyse ei ole siitä, etteikö lapsi nauttisi muiden lapsien läsnäolosta.



Vaan siitä, mitä hän ENITEN tarvitsee missäkin ikävaiheessa. Primääriaikuisen (siis joko äidin tai isän) turvallista läsnäoloa vai muiden lasten seuraa.



Ja lastenpsykiatrit kyllä ovat jopa ulkomailla sitä mieltä, että ideaalia olisi ylläpitää sitä ensisijaista kiintymyssuhdetta läheisellä oleilulla oman vanhemman kanssa. Pieni lapsi ei pysty ylläpitämään kiintymyssuhdetta vanhempaansa montaa tuntia erossa - ja tämä ei tarkoita, etteikö hän tunnistaisi vanhempaansa muutaman tunnin jälkeen, vaan että se tunne- ja turvallisuusside ei ole samanlainen.



Kolme vuotta ei ole kiveenhakattu ikä, se vaihtelee lapsikohtaisesti. Voi olla 2v 8kk tai 3 v 6kk. Mutta kyllä se NOIN keskimäärin on.



PLUS sitten vielä päälle se, mitä tarharyhmän häly ja aikuisen sylin puute tekee lapsen perusturvallisuuden tunteelle.

vastasyntynytkin kaipaa mutta hänelle riittää pelkkä äiti.



1-vuotiaskin on innoissaan muiden lasten seurasta, mutta sehän ei tarkoita että päiväkoti olisi hänelle parempi paikka kuin oma koti.

ja vakuutella itselleen että ei minun lapsi kaipaa kuin äidin...

siksi että on helpompi oll akotiäiti kuin töissä ja vakuutella itselleen että ei minun lapsi kaipaa kuin äidin...

Luulen että tästä on kyse.

Kyse ei ole siitä, etteikö lapsi nauttisi muiden lapsien läsnäolosta.

Vaan siitä, mitä hän ENITEN tarvitsee missäkin ikävaiheessa. Primääriaikuisen (siis joko äidin tai isän) turvallista läsnäoloa vai muiden lasten seuraa.

Ja lastenpsykiatrit kyllä ovat jopa ulkomailla sitä mieltä, että ideaalia olisi ylläpitää sitä ensisijaista kiintymyssuhdetta läheisellä oleilulla oman vanhemman kanssa. Pieni lapsi ei pysty ylläpitämään kiintymyssuhdetta vanhempaansa montaa tuntia erossa - ja tämä ei tarkoita, etteikö hän tunnistaisi vanhempaansa muutaman tunnin jälkeen, vaan että se tunne- ja turvallisuusside ei ole samanlainen.

Kolme vuotta ei ole kiveenhakattu ikä, se vaihtelee lapsikohtaisesti. Voi olla 2v 8kk tai 3 v 6kk. Mutta kyllä se NOIN keskimäärin on.

PLUS sitten vielä päälle se, mitä tarharyhmän häly ja aikuisen sylin puute tekee lapsen perusturvallisuuden tunteelle.

Miten tämä trauma vaikuttaa lapsen olevaan ja tulevaan elämään?

Tottakai vauvakin voi nauttia toisten vauvojen seurasta. Vauva ei kuitenkaan kaipaa toisten vauvojen seuraa olleessaan vaikka äidin kanssa kotona kahdestaan. Ymmärrätkö?



Meillä 3 lasta ja allekirjoitan täysin sen väitteen, että alle 3-vuotiaalle riittää oman perheen seura. Kahdesta vanhemmasta olen selkeästi huomannut tuossa 3 vuoden paikkeilla, että kavereista on tullut tärkeitä ja heidän kanssaan on opittu oikeasti leikkimään.



Kuopus, kohta 2-v, ei kavereita kaipaa. Leikkii rinnakkain muiden kanssa, osaa olla isompien menossa mukana ja nauttii lapsiseurasta MUTTA jos sitä ei ole tarjolla, ei tylsisty vaikka olisikin kahdestaan kanssani. Äidin seura riittää, leikkii omiaan ja seurailee puuhiani, leikimme kahdestaan, teemme kotitöitä yms. Arkipäivän askareet riittävät pienen virikkeeksi.

Ihan oikeesti, mun on kovin vaikea ymmärtää sitä, että Suomessa niin kovin moni superäiti jaksaa muistuttaa, ettei alle kolmivuotiaat kaipaa kaveriseuraa. Sehän on ihan bullshittiä. Itselläni tosin vasta yksi lapsi, mutta kyllä hän ainakin on ihan vauvasta asti ollut ihan intona, kun saa olla muiden lasten seurassa. Ei ne pienet lapset niin kamalsti tietenkään yhdessä leiki, mutta pikkusen kuitenkin ja tykkäävät siitä ihan hurjasti. Itse asun Keski-Euroopassa, ja täällä on aika erilainen meno. Jos mä kerron miehelleni, mitä nää superkotiäidit jankkaa Suomessa, tiedän kyllä mikä on mieheni vastaus. Hän nauraa partaansa ja sanoo, että siksi niin monet Suomalaiset onkin niin ujoja ja umpeutuneita.

vai oletko oikeasti vähän yksinkertainen?

jo mahdollisimman pienestä pitäen.

Mutta kun suomalaisilla äideillä on sellainen kummallinen käsitys, että lapsi on PAKKO sosiaalistaa siellä päiväkodissa.

Pienelle, alle 3-vuotiaalle, riittävät sosiaalisiksi kontakteiksi vallan hyvin sisarukset, vanhemmat, isovanhemmat, perheystävät, kaupantädit...

Ei ole pakko viedä lasta sinne päiväkotiin vuoden ikäisenä säilytykseen.

olisit tehnyt sisaruksen niin lapsi saisi rauhassa kotiympäristössä opetella toisen kanssa jakamista. Ylisuuret lapsiryhmät on stressaavia lapselle ja pieni lapsi jää helposti jalkoihin, kokee turvattomuutta ja kiusaamista. Hoitajat ei ehdi puuttua. Just oli vasta tutkimus, että tarhassa ei opi sosiaalisia taitoja vaan siellä vallitsee viidakon lait. Vahvimmat jyrää heikoimmat ja meteli on jotain aivan hirveää.

mä jotenkin yritän ymmärtää mitä hän tarkoittaa :)



Eräs ystäväni kommentoi usein juuri tuota että lapset ei tarvitse seuraa ennen 3-vuotispäiväänsä tms. He ovat muumioituneet kotiinsa ja aikovat ollakin siellä niin kauan kunnes lapsi aloittaa päivähoidon. Ei puistoja, ei kerhoja, ei juurikaan lapsiperheitä kavereina, ei vauvauintia, muskaria, missään tapauksessa mitään, omassa pihassa vaan ja sinnekään ei kutsuta ketään.



Mahtaa oikeasti olla lapselle shokki kun täyttää 3v! olen yrittänyt houkutella heitä ulkomaailmaan, mutta ei vaan käy.

mä jotenkin yritän ymmärtää mitä hän tarkoittaa :) Eräs ystäväni kommentoi usein juuri tuota että lapset ei tarvitse seuraa ennen 3-vuotispäiväänsä tms. He ovat muumioituneet kotiinsa ja aikovat ollakin siellä niin kauan kunnes lapsi aloittaa päivähoidon. Ei puistoja, ei kerhoja, ei juurikaan lapsiperheitä kavereina, ei vauvauintia, muskaria, missään tapauksessa mitään, omassa pihassa vaan ja sinnekään ei kutsuta ketään. Mahtaa oikeasti olla lapselle shokki kun täyttää 3v! olen yrittänyt houkutella heitä ulkomaailmaan, mutta ei vaan käy.

tuskin

ap tuota tarkoitti. Mistä tuommoisia löytää? Eiköhän siinä ollut taas huonon omantunnon omaava äiti joka oli kiikuttanut lapsensa jo pienenä päiväkotiin, kas kun lapset tarvivat kavereita.

Odottaa tarhapäiviä innolla ja samoin höpöttää perheystäviemme lapsista. Yökyläilee toisen vanhemman kanssa välillä myös. Sosiaalinen, vilkas ja iloinen lapsi meillä on, ei mikään antisosiaalinen mököttäjä niinkuin 80% lapsista tässä maassa.



Ps. Ei myöskään adhd-tapaus, osaa keskittyä ikätasonsa mukaisesti.

Varmasti vaikuttaa osittain lasten luonteeseen kun täällä Suomessa yritetään pitää lapset 24/7 äidin helmoissa. Tunnen lapsia jotka vasta eskari-iässä menevät toisten kanssa leikkimään ILMAN ÄITIÄ. Ja ne tilantethan vasta opettavat todellista sosiaalista käyttäytymistä kun äiti ei ole siinä vieressä paijaamassa ja vahtimassa.



Minusta 1,5 vuotias tarvitsee jo "kavereita" joiksi riittää toki sukulaiset ja sisarukset ihan hyvin. 2-vuotiaana meidän pojat ainakin on selvästi jo kaivanneet leikkitilanteita ilman äitiä. Ollaan viety kylään leikkimään ja käyty kerhoissa. Nyt isompi lapsi 3,5 vuotta ja tulisi hulluksi jos ei saisi käydä 2xvko tarhassa. Kyselee aina koko viikon koska on tarhapäivä ja lähtee aamulla innolla leikkimään kavereiden kanssa.



Käy sääliski lapset jotka on äidin ja puistonlapsien kanssa eskari-ikään asti. Ei siinä todellista sosiaalisuutta opi ja sitten ollaankin eskarissa/koulussa ihan hukassa.

Kaikki ihmiset varmaan kaipaa sosiaalisia suhteita vauvasta vaariin, mutta tuo väitteesi on napattu keskusteluista joita mediassa on pitkään käyty lasten päivähoidon osalta. Osa perheistä pistää karrikoidusti vauvansa hoitoon, jotta vauva saa kavereita ja hoidossa ollaan aamu seiskasta ilta viiteen viitenä päivänä viikossa, koska vauva nauttii siitä ja hyötyy, kun on virikkeitä ja kavereita.