Lue keskustelun säännöt.
Pitäisikö minun vain kestää...olenko täysin väärässä...
28.09.2009 |
Isäni on juoppo. Koko lapsuuden sitä sai pelätä ja äidin kanssa oltiin monena yönä paossa ulkona tai sukulaisilla. Oli väkivaltaa, joka kohdistui äitiin tai veljeeni...yms yms.
Olen ollut naimisissa 12v, meillä on neljä lasta. Mieheni ei juonut, kuin ehkä kerran/pari kuukaudessa seurustellessamme ja naimisissakin oltiin n7v, ennen kuin aloitti "juomisen".
Nyt(useamman vuoden siis) ottaa nviitenä iltana viikossa muutaman paukun, joskus enemmän.
N Viisi vuotta sitten meilä oli hirveitä riitoja, koska mies aina juotuaan yöllä herätti minun ja joskus lapsetkin ja "häiriköi". Se on saatu nyt kuitenkin loppumaan.
Tällä hetkellä
mieheni juo melkein joka päivä edelleen sen pari paukkua, kerran viikossa enemmän, mutta ei enää häiriköi yöllä, mutta muuttuu kuitenkin ihan eriksi ihmiseksi, puhuu erinlailla ja erillaisia asioita, ärsyttäviä minun mielestä kun on humalassa. Sen kanssa pitäisi jaksaa seurustella vaikka tietää suhtautumiseni alkoholiin. Tulee tosi pitkä selitys, jos kerron miten käyttäytyy pienessä hiprakassa, mutta minun mielestä todella ärsyttävästi.
Mieheni ei ole koskaan töistä pois tms. eli sitä juominen ei haittaa, mutta jos joku lapsista tai minä olen kipeä ja sanon, että elä ota tänään, koska voidaan joutua yöllä vaikka lähtemään lääkäriin tms. Niin ei voi olla sellaistaen syiden takia juomatta. Tai tänään oltais aamulla tarvittu kahta kuskia, toinen olisi vienyt pienemmän lapsen neuvolaan toinen yhden lapsista pitemmälle kouluun, niin piti mennä juomaan ja ei tullut autolla, tietenkään kotiin, aamulla ei ollut kuin yksi auto ja sit hirveä häslinki, vain sen takia, ettei voinut olla juomatta, vaikka tiesi, että aamulla paljon tehtävää.
Kysymys kuuluu, onko minulla oikeus olla vihainen miehen juomisesta? Olen sanonut niin monta kertaa, että tuo haittaa perhe elämää yms, mutta ei auta. En aio enää olla oma itseni, ennekuin tajuaa, että me kaikki kärsitään, pienestä tissuttelusta, joka aikaa myöten muuttuu varmaan juomiseksi.
Isäni on edelleen juoppo, toinen veljeni myös...en enää halua nähdä meidän perheessä alkoholia kuin korkeintaan kerran kuussa.
Itse en voi enää ollenkaan nauttia alkoholista, ennen kävimme kerran kahdessa kuukaudessa jossain ja saatoin ottaa, enää en lähde, koska miehenikin ottaa myös silloin ja on todella raivostuttava.
Kommentit (6)
Aika paljon olet jo kestänytkin. Minusta se, että ei voi olla juomatta on hälyyttävä merkki kuten myös nuo yölliset häiriköinnit, vaikka kirjoititkin, että niitä ei enää ole. Jos miehesi ei tunnista ongelmaa itse eikä siihen ole halukas tarttumaan niin valitettavasti sinäkään et häntä kykene parantamaan. Ainut mitä voit tässä tilanteessa parantaa on oma ja lastesi elämä. Muuta tarpeen vaatiessa pois lasten kanssa ja anna miehen tehdä valinta: joko perhe tai viina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin kuin nyt lasten neuvolaan ja kouluun vienti. Ihan sama, onko ne työ- ja perheasioita, jos ne ovat asioita, joista on sovittu ja jotka ovat tiedossa. Tietty ei voi pakottaa toista olemaan passissa odottamassa joka aamu,"siltä varalta että jos vaikka tarvittais", mutta sovitut asiat on hoidettava, tai muuten on ehdottomasti liikaa juotu.
Ja on oikeus olla vihainen. Enemmänkin, jos tuota kerran on pitkään jatkunut.
Mutta vihaisuus ei kyllä auta mitään. Kun toinen on juoppo, se on juoppo, eikä se sitä lopeta vaikka olisit miten vihainen. Sun on vaan pidettävä itsesi ja lastesi puolta. Asumusero voisi olla ihan paikallaan, jos mies koko ajan ryyppää ja se oikeasti häiritsee perheen eloa. Lapsille ei ole hyväksi jos yksi vanhempi keskittyy ryyppäämiseen ja toinen on koko ajan vihainen.
Kyse ei ole enää edes tissuttelusta koska ei ole aamuisin ajokunnossa. Se että pystyy työnsä hoitamaan ei ole mikään hallinnan merkki. Peli on jollain tavalla varmaan vihellettävä poikki. Itse varmaan tiedät mikä on paras tapa.
Kyllä jonkun ratkaisun aion tehdä, itseni ja lasten takia.
Tuntui vain, että pitää "kysyä joltakin", kun välillä tunnen, että olen liian "nipo" tämän asian suhteen, vaikka sisällä sisimmässä tiedän, että ei tuo normaalia ole,miehen käytös nimittäin juomisen ja muunkin suhteen.
Ja sen ongelman nimi on alkoholi. Olet katsellut tuota mielestäni hyvin pitkämielisesti, nyt on aika lopettaa touhu. Sano miehelle, että päivittäinen juominen loppuu välittömästi ja apua on haettava. Jos tähän ei pysty/halua, on viesti mielestäni enemmän kuin selvä. Jos ihmiselle on tärkeämpää se, että hän saa juoda alkoholia päivittäin, kuin oman perheen hyvinvointi, ei tuossa tarvitse kauaa miettiä. Pakkaat lapset ja tavarat ja lähdet menemään. Toivottavasti miehesi voi vielä voittaa alkoholismin. On tosi surullista että jouduit sen kokemaan omassakin perheessäsi; hyvin usein näin kyllä käy.
Tottakai sulla on oikeus olla vihainen miehesi juomisesta, kun se ihan selvästi häiritsee jo perhe-elämää. Alkoholisteilla määrät pikkuhiljaa vaan kasvavat kun sietokyky nousee ja luulisin, että kauaa ei riitä enää "pari paukkua "illassa.
Kehottaisin hakemaan jostain apua, vaikka AA:sta.Itsekin olen lapsuudessani kärsinyt isäni alkoholismista ja voin sanoa, että se on tosi vaikeaa perheelle, varsinkin kun toisen käytöstä ja tapoja on niin älyttömän vaikeaa muuttaa jos viinasieppo itse ei ongelmaansa tiedosta.
Tsemppiä sinulle ja yritä vielä puhua ukkosi kanssa ihan vakavasti tästä asiasta!