Lue keskustelun säännöt.
Huono äitikö tulevaisuudessa
16.11.2006 |
Kahvilan hiljaisuudessa kolme pöytäseuruetta. Yhden seurueen kaksi lasta alkaa huutamaan täysillä ikkunan takana näkyvän linnun vuoksi. Viereisen seurueen nainen hymähtää ystävilleen " Hyvä saada muistutuksia siitä, miksen halua lapsia" .
Minä nauran itsekseni. Ajattelen juuri samalla tavalla. Inhoan lapsia, tai pikemminkin heidän vanhempiaan jotka antavat lapsiensa kiljua korvia särkevästi julkisilla paikoilla.
Minä en tiedä millainen äiti olen tulevaisuudessa. Olenko kenties väsynyt ja masentunut itselleni liian työtaakan alla ja lapseni kiusaavat muita melullaan. En saa ehkä lapsiani kuriin tai sitten huudan heidät traumaan saakka hiljaisiksi. En tiedä.
Mistä sen tiedän? Kuka kertoo minulle olenko hyvä äiti? Mikä on hyvän äidin määritelmä? Eikö lapsissa ole hankalia tapauksia - vai onko kaikki vanhempien kasvatuksen tulosta?
Saako muiden lapsia inhota, vaikka olisi itse tulossa äidiksi?
Kommentit (3)
saa inhota muiden lapsia :)
Itse en todellakaan tykkää (muiden) lapsista vieläkään, vaikka itselläni on 4, joita rakastan yli kaiken!
En ole IKINÄ pitänyt lapsista, en ikinä! Paitsi nyt omistani! Ja väitänpä vielä olevani hyvä äiti heille. Joten niin sinäkin olet omillesi, usko pois!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ole koskaan ollut erityisen innostunut muiden lapsista, vauvoista olen kyllä aina pitänyt, mutta en leikki-ikäisistä.
Omat lapset ovatkin sitten ihan eri juttu, niistä tykkää silloinkin, kun eivät ole parhaimmillaan.
Kaikki ei ole kasvatuksen tulosta, kyllä lapsen luonne vaikuttaa myös - vanhempien tehtävä on arvioida milloin ja mihin lapsen kanssa voi mennä. Meidän nuorin lapsemme on aina ollut vilkas ja ns. kovapäinen, joten hän on päässyt esim. paikallaan pysymistä vaativiin tilaisuuksiin vasta kouluikäisenä ja kauppaankaan ei hänen kanssaan viitsinyt turhaan lähteä rähjäämään.
On myönnettävä, että jos olisimme vain kolmen vanhimman lapsemme vanhempia pitäisimme nuorimmaisen tavalla käyttäytyvää huonosti kasvatettuna, mutta nyt tiedämme, että vaikka nuorimman kanssa on ollut käytössä samat menetelmät (rajat, ohjaus, keskustelu, rangaistukset) kuin muidenkin, niin hänen vain on ollut pakko kokeilla kaikkea uudelleen ja uudelleen.
Mua ei pikku meteli haittaa...jos olet oikeasti noin stressaantunut jo tässä vaiheessa, ehkä sinun ei kannata hankkia lapsia?