Löytyykö muita, joilla omat tai miehen vanhemmat olisi ottaneet itseensä siitä että

kasvatatte/hoidatte lapsianne erilailla kuin he aikoinaan?



Meillä omat vanhempani kasvattamalla kasvattivat minusta ylikiltin nössykän. Jouduin aikuisiällä tekemään valtavasti töitä, jotta pääsin eroon valtavasta arkuudestani ja ujoudestani. Nyt ovat sitten melkein vihaisia kun esim. rohkaisen lapsiani tekemään tuttavuutta muihin lapsiin (miksi sä noin teet, ihan turha kasvattaa siitä päällepäsmäriä, rauhallisuus ja sivusta seuraaminen on hyveitä jne jne) tai kun annan heidän osallistua keskusteluihin (lasten pitää istua hipihiljaa ja selkä suorana) ja myös siitä kun annoin vanhemman aloittaa harrastuksen (rauhattomaksi tekee moinen hössötys, parempi olisi kotona rauhassa vaikka lukea tai askarrella).



Anoppini taasen jakeli aikoinaan valtavasti neuvoja vauvojen hoitoon liittyen. Ei saisi mennä heti hätiin kun vauva huutaa yms.



En ole suoraan viitsinyt sanoa miksi meillä tehdään toisin (todettu heidän konstit huonoiksi henk. koht.), joten ovat jatkaneet suut vaahdossa neuvomistaan ja miettimistään, että voi voi miksi me nyt sillä tavalla vääristyneesti lapsiamme kasvatamme. Yritämme sitten vaan pistää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.



Mites muilla?