Tekee mieli kuolla

Hän oli masentunut ja oli muitakin ongelmia kuten se ettei opiskelupaikkaa tuntunut löytyvän. Pari viikkoa hänen kuolemansa jälkeen tuli kuitenkin postia jossa hänet oli hyväksytty opiskelemaan juuri sitä alaa, mitä hän oli ihan lapsesta asti halunnut.



Haluan sanoa tällä sitä, että et voi tietää mitä elämä on sinulle tarjoamassa muutoin kuin katsomalla sen jokainen päivä. Nyt voi tuntua pahalta, mutta huominen voi ollakin onnenpäiväsi.



Puhu minulle, minua kiinnostaa.

sun täytyy vaan selvitä. Keksi mitä vaan keinoja, millä selviät aina yhden päivän yli. Sitten huomaat, että aika on parantanu.



Keinoja: urheilu, masennuslääkkeet, rauhoittavat..

ei varmaan kukaan ole enää linjoilla mutta kiitos vastauksista, ne rauhoitti. Kun ei tosiaan voi oikein kellekään puhua. En tiedä miten lakkaan ajattelemasta tuota miestä, vaikka erosimme niin olemme ajoittain yhteyksissä, ja oikeastaan se menee niin kuin tuo suhdekin, mikään ei tunnu miltään paitsi mies ja silloin kun hänestä ei kuulu, olen ihan palasina enkä tunne itseäni edes itsekseni, sitten kun hänestä kuuluu, tulee helpotuksen tunne ja rauhoitun, hetkeksi. Sitten se ahdistus ja jännitys alkaa taas uudestaan, kunnes hän ottaa yhteyttä. Ja kun hänestä nyt lakkaa jossain vaiheessa kokonaan kuulumasta, tulen varmaan hulluksi.

muistan nuo tunteet hyvin. Joihinkin ihmissuhteisiin jää henkisesti koukkuun...Se tuntuu aluksi todella hirveälle, kun yhteyttä ei enää olekaan, mutta oikeasti se on ensimmäinen askel parantumiseen. Ne pienet rippeet, pienet yhteydenotot ja takaumat vain aina palauttavat sinut siihen jumitustilaan tämän ihmisen kanssa. - Jos vaan mitenkään löydät voimia, katkaise se yhteydenpito heti. Näytät itsekin tietävän, että se katkeaa aikanaan kuitenkin.



Nyt sun täytyy keskittää tarmosi TIETOISESTI kaikenlaiseen muuhun jonkun aikaa. Elvytä vanhoja ystävyyssuhteita, aloita uusia harrastuksia, vedä pää täyteen (mutta älä liikaa tai liian usein!), siivoa kämppä, varaa kampaaja-aika, hemmottele itseäsi, käy lenkillä, kirjoita tunteistasi päiväkirjaa, puhu ne tunteet ulos...Kyllä se siitä. Ihan tosi, kuten jo aiemmin sanoin, voin luvata ja taata, että ajan kanssa se menee ohi. Tämä ei tietysti juuri nyt paljon lohduta, mutta pidä se mielessä.



Ja koita kuitenkin hahmottaa ja muistaa se, että mitä nopeammin pääset eroon tästä suhteesta ja toivut siitä, sen nopeammin - jossain vaiheessa - edessä on uusi suhde. En usko hetkeäkään, että tulet olemaan yksin ja onneton lopun elämääsi, vuosikymmenestä toiseen. Ja varmaan itsekin tiedät, ettei se realistisesti ajatellen ole todennäköistä!



Vielä toinen *hali*!

Suunnittele jotain hienoa. Palkitse itseäsi nautinnoilla.

ja tuut löytämään uuden joka aidosti välittää. usko pois!!

Älä nyt hyvä ihminen tommosta päätöstä tee! Odottele nyt edes huomiseen ja mieti sit hommaa uudelleen. Pahinkin tuska helpottaa ajan kanssa, voin kertoa kokemuksesta.

Ja et ole ensimmäinen jätetty ihminen. Sattuuhan se perkeleesti, mutta ajan kanssa aina vähemmän ja vähemmän ja lopulta ei ollenkaan. Siitä selviää lopulta ja usein jopa jotain positiivista sitten pitkällä aikavälillä siitä jää käteen.



Minä ainakin koen olevani vahvempi (joo klisee, mutta totta), tunnemaailmaltani tarkkasilmäisempi ja kokeneempi ja itsetunnoltani huomattavasti ryhdikkäämpi nyt, vuosia tavattoman kipeän hylkäämisen ja eron jälkeen.



Ja muuten, by the way, olen nyt aivan mahtavassa parisuhteessa ja onnellisempi kuin koskaan olisin voinut olla parisuhteessa tämän minut jättäneen ihmisen kanssa...Vaikka silloin aikoinaan ajattelin, etten koskaan voi löytää ketään, jota rakastaisin yhtä kiihkeästi ja paljon, etten voisi löytää ketään yhtä "hyvää".



Jännä juttu tuo aika: niinpä vain löysinkin. Miehen, jota rakastan vähintään yhtä kiihkeästi ja jonka kanssa suhde on kaiken lisäksi paljon parempi ja antoisampi. Ja taatusti on paljon parempi mies ihan ihmisenäkin.



Nyt unohdat kaikki unilääkeajatukset. Se kipu on valitettavasti käytävä läpi: siihen ei varmaan ole mitään äkkiratkaisua ja oikotietä, mutta usko pois, kyllä se helpottaa. Nyt vain annat itsesi surra, olla vihainen ja loukattu ja katkera ja kaikkea, miltä tuntuu. Mutta koita uskoa, että se on ohimenevää. Sillä se on ohimenevää.



Kyllä sinä sen läpi pusket, ja sitten taas jossain vaiheessa tulee onnellinen ajanjakso elämässä.



*hali*

munkin tekee mieli tehdään se yhdessä

mulla perhe ja mies

kuole sitten

Minutkin jätettiin n.6 vuotta sitten. Olin ollut ko. miehen kanssa n.5 vuotta ja kaiken PITI olla hyvin, muttei tainnut ollakaan. Mies jätti minut raukkamaisesti yhteisen viikonlopun jälkeen, kun oli nousemassa junaan!



Romahdin täysin ja vaivuin masennukseen, minulla todettiin vaikea-asteinen masennus. Puoli vuotta meni kuin sumussa, mutta sitten alkoi helpottaa.



Nyt olen jo naimisissa uuden miehen kanssa.

Kehotan sinua hankkimaan apua ja keskustelemaan asiasta yhä uudelleen ja uudelleen. VARMASTI kaikki kääntyy hyväksi, mutta aikaa voi mennä.



HALAUS sinulle.

muiden ongelmaisten oloa.



Ap, kuuntele näitä järjen ääniä. Se sattuu nyt, mutta ei loputtomiin. Sinä selviydyt ihan varmasti, niin kuin niin moni meistä muistakin. Nyt olet paskana, mutta jonain päivänä olet taas onnelinen. Mä lupaan sen sulle.

Tämä ei ollu edes mikään pitkä juttu, mutta ei mulla kovin pitkiä ole ollutkaan. Oon tullu jätetyksi viimeisimmmissä kolmessa suhteessa, se masentaa vielä enemmän..lapsia ei ole, vielä. Mulla on ollut masennusta viitisen vuotta, senkin takia kaikki näyttää tosi mustalta. Mies toi vähän iloa elämään mutta nyt ei ole mitään. Ja ajattelen vain koko ajan kenen kanssa se nytkin on ja mitä tekee..pää hajoaa..

Käyttää ihmisiä kuin esineitä omann tarpeensa mukaan. Satuttaa kaikkia tielleen osuvia.

Ei jumalauta, te olette kyllä ihan sairaita tolla narsismillanne. Toi on HERJAAMISTA!!!



Se, että joku jättää ei tee kenestäkään saatana sentään narsistia. Itte olette!

Siis, joo, sympatiaempatiat ap:lle, jätetyksi tuleminen tekee kipeää, etenkin jos muutenkin masentaa, mutta hei haloo: ei kai se, että lopettaa parisuhteen tee kenestäkään narsistia.



Mutta hei, kai toi 11 oli tsoukki? Olihan?

näitä lapsia jotka vastailee mitä sylki suuhun tuo ja jos ihmisellä menee vaikka kuinka kurjasti tai tarvii apua johonkin ongelmaan niin aina joka palstalle tulee joku penikka herjaamaan jotain todella typerää!



voimia ap!!

tiedän kokemuksesta että se sattuu mutta usko pois että siihen voi mennä päivä tai viikko mutta pahin menee ohi parissa päivässä!!