Lue keskustelun säännöt.
Entäs sitten tällainen palaute päiväkodista?
26.09.2009 |
Meidän lapsi on ulkomailla tarhassa, ollut siellä pienestä pitäen joten kieltä osaa. Koskaan hoitajat eivät tule antamaan erikseen mitään kielteistä palautetta, mutta kun joskus kysyin, että miten lapseni puhuu heille hoitajille, niin hoitaja vastasi että lapsi on erittäin erittäin ujo. Että ei juurikaan juttele hoitajille mitään. Lasten kanssa kuulemma leikkii todella hienosti, eli siinä ei ole mitään ongelmaa.
Jostain syystä lapsi ei vain suostu puhumaan hoitajille.
Mikä avuksi tällaiseen? Ikää pojalla nyt 3 v.
Kommentit (8)
että arastelee kuitenkin sitä puhumista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitähän juuri sanoin, että ongelma on se ettei puhu hoitajille. Eli arastelee. Mikä siihen avuksi?
ap
sanoisin lapselle että tämän täytyy jutella reippaasti myös hoitajille?
Itse en kyllä tosin hirveästi usko, mutta voihan sitä aina yrittää....
ap
Han on kaksikielinen ja syntynyt ja asunut aina ulkomailla. Vasta tana syksyna alkoi myos puhumaan reippaammin opettajallekin, kun vaihtui koulu.
Lapsille on puhunut aina ja erittain vuolaasti...
Miten poika kayttaytyy muiden aikuisten seurssa, perhetuttujen, sukulaisten, suomalaisten? Oletko huomannut eroa eri kielisten aikuisten seurassa?
sanoisin lapselle että tämän täytyy jutella reippaasti myös hoitajille? Itse en kyllä tosin hirveästi usko, mutta voihan sitä aina yrittää.... ap
Lapsi puhuu/puhui tasan tarkkaan kenelle haluaa ja milloin niin haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ei puhunut aikuisille. Kotona sanoi, että ei uskalla puhua heille. Tätä jatkui koko vuoden.
Meilläkin on kaksikielinen lapsi, ja keväällä tarhassa tekivät hänelle kielitasotestin, koska epäilivät, että puhumattomuus johtuu kielitaidon puutteesta. Hän selvisi testistä virheittä.
Puhumattomuus oli niin hallitsevaa, että mme. kerran, kun lapsi oli oksentanut lautaselle, hän oli vaan syönyt lautasen uudestaan tyhjäksi :-( kun ei ollut uskaltanut sanoa kenellekään mitään :-(
No, asia korjaantui itsestään. Hän vietti kesän kotona ja nyt syksyllä puhetta on tullut reippaasti niin lapsille kuin aikuisille tarhassa (sama ryhmä kuin viime vuonna).
Meillä on ihan yksikielinen , suomenkielinen koti.
Poika oppi puhumaan varsin myöhään, 2 vuotiaana oli vain pari sanaa mutta puheterapian myötä oppi nopeasti tuottamaan sen sanallisen varaston, mikä hänellä ymmärryksen tasolla kyllä oli ollut..
Hän aloitti päiväkodin 2 vuotiaana.
On nyt eskarissa, tosin eri pk:ssa kuin missä aloitti.
Poika on edelleen ujo, "hitaasti lämpiävä", menee kauan ennenkuin puhuu aikuisille tai ottaa luottavaisen kontaktin. Kun aikuiset jaksaa antaa aikaa, antaa pojan edetä omaan tahtiinsa hoputtamatta, sieltä aikanaan kuoriutuu sitten vieraammallekin se sama vallaton, hauska ja puhelias lapsi mikä kotonakin on ja mitä on tutuillekin.
Päiväkodissa hän ei ole käsittääkseni koskaan vetänyt mitään raivareita tai uhmakohtauksia, mutta kotona kyllä hyvinkin kiitettävästi.
Muiden lasten kanssa tutustuminenkin lähtee hieman varoen ja hitaasti liikkeelle; tarkkailee ensin mikä tämä paikka on, mitkä on säännöt ja tavat, miten toimitaan, kuka on kukakin ja menee vasta sitten mukaan.
Samanlainen olin itsekin lapsena.
a) luottamuspula
b) saa kotona riittävästi aikuisen huomiota joten haluaa pk:ssa keskittyä vain lapsii eli ei yksinkertaisesti ole mitään asiaa aikuisille