Hei yrittäjien vaimot!!

No johan on vittu!Muuta en ole tehnytkään kun tukenut ja ymmärtänyt.Mieheni ei todellakaan ole mikään huono isä tai muuten idiootti,mutta toi että "sovitaan työajat" ja "otetaan omaa aikaa" tulee selvästikin sellaisen kynästä,jolla ei laskut kasaannu!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!Kiva se on arvostella muita,varsinkin jos itsellä on mahdollista tehdä kohtuullisen lyhyttä työpäivää.Meillä kun on asuntolainaa ja autolainaa ja laskuja,voitteko kuvitella?Realistisesti kerroin kysyjälle meidän tilanteesta.On tärkeää etukäteen ymmärtää ne ikävät jutut,jotta sitten jaksaa.

meillä lopetettiin "päivätyöt" toissa kesänä.Sen jälkeen ei ole äijää näkynyt.Ja EI en saa rahallista kompensaatioita pitkistä poissaoloista,ainakaan nyt kun on tää taantuma.Lapsille aika kurjaa kun ei tietenkään ole koskaan mitään lomia,kesälläkään ei käyty missään koko perheen voimin.Työpäivät ovat nyt olleet sellaista 10-14 tuntia+matkat ja kotona tietenkin tehdään sitten rästiin jääneitä paperihommia.Se on aika perseestä tässä lamassa yrittää räpiköidä.Hyvästi varma kuukausipalkka!Yksin kun vielä yrittää,niin sieltä ei sitten pois voi olla!Toivottavasti teillä parempi tuuri.

mieheni omistaa 2:n kaverinsa kanssa rakennusalan yrityksen..



Alussa oli poissa paljon, koska hommat oli hesassa ja asumme keski-suomessa.



Nyt kun firma on ollut pystyssä 3 vuotta, mies on kotona ihan mukavasti. Välillä saattaa mennä myöhempään, mutta on yleensä kotona viimestään klo 17. Eli tosi hyvin.



Miinuspuoli on juuri lomat..eipä niitä hirveästi ole. Paitsi talvisin, kun meillä muilla ei ole (silloin miehen yrityksellä ei ole niin paljon hommia)..



Rahallinen puoli..no jaa. Kyllä me aika hyvin tullaan nyt toimeen. Paljon paremmin kuin sillon, kun mies oli ulkopuolisella töissä. Pystytään hankkia "juttuja" sillon ku tarvitaan jne.



Eli olen kyllä 100 % tyytyväinen miehen valintaan :). Ja uskon että ollaan menossa vaan parempaan suuntaan (siis taloudellisesti)..

Tiesin alusta asti, että hänellä on taloudellisia ongelmia, joten teimme avioehdon ja pidämme jatkuvasti erilliset rahat. En saa enkä edes odota mitään kompensaatiota mistään, minulle riittää että en elätä häntä. Keskustelimme nämä asiat perusteellisesti halki ennen naimisiin menoa. Minulle on kompensaatiota kyllin siinä, että minulla on ihana, rakastava mies - muustakin on nimittäin kokemusta.



Lapsen ollessa pieni hän teki lyhyttä työpäivää, mutta on nyt palannut työskentelemään yleensä yhdeksään asti illalla. Koska olen itse päivätyössä myös, en paljonkaan näe häntä arkisin, mutta minulle tämä riittää. Olen itsenäinen luonne. Pidempi työaika merkitsee myös parempaa taloudellista toimeentuloa, lomamatkoja ja lahjoja. Meillä ei ole kaikkea mitä haluamme, mutta on kaikkea mitä tarvitsemme.

ollut 12 vuotta eoli oikeastaann koko yhdessäolomme ajan. Alussa oli hirveästi pois, esikoisemme vierasti kun tuli kotiin. Nyt yrityksillä menee sen verran hyvin ja on sen verran työntekijöitä, että voi pitää vapaatakin. Matkoilla käymme pari kertaa vuodessa, pakkokin on lomalla häipyä muualle, muuten ei pääse työasioista irti. Paljon olen viettänyt "yh-aikoja" ilman niitä yh:n vapaita viikonloppuja mutta toisaalta minun ei tarvitse käydä kodin ulkopuolella töissä.

On aika paljon töissä, kuusipäiväistä viikkoa tekee eikä varsinaisia lomia tietenkään. Yrittää pitää työpäivät suht normaalin pituisina, joskus toki joutuu venymään pidempäänkin. Toki mua välillä tympäisee kun ei ole yhteisiä lomia, viikonloppuvapaita jne. Erityisesti isyysvapaiden puute harmittaa koska on monta lasta (taas pian yksi tulossa) ja ihana olisi saada keskittyä pieneen vauvaan ja toipumiseen jos mies hoitaisi muita lapsia. Mutta saamme kyllä rahallista vastinetta tälle joten en valita. Iso plussa on että mies pystyy itse kuitenkin säätämään työaikojaan, jos esim. haluan mennä kampaajalle niin hän menee töihin myöhemmin eikä tarvi etsiä ulkopuolista lastenhoitajaa. Pääosin olen tyytyväinen.

On ihan pakko osallistua tähän keskusteluun siinä mielessä, että kyllä yrittäjäkin voi tehdä lyhyttä päivää ja pitää lomia. Kaikki on vain kiinni siitä napanuorasta, mikä yrittäjällä on yritykseensä. PITÄÄ OSATA IRROTTAUTUA JA LOMAAKIN PITÄÄ OTTAA! Kyse on loppujen lopuksi omista valinnoista.



Meillä on tilanne, että olen itse yrittäjä (5v.) ja miehelläni on oma firma eli siis myös yrittäjä (3v.). Lisäksi meillä on 3,5 vuotias tyttö. Eihän siitä mitään tule, jos töitä tehtäisiin aina kellon ympäri, eikä lomia pidettäisi ollenkaan.



Itselläni on työntekijöitä, jotka kyllä pyörittävät firmani, kun olen poissa. Sitä vastoin mieheni pyörittää yritystään yksin, mutta töiden organisoinnilla jne. pystyy hänkin pitämään vapaata.



Kyllähän siellä työpaikalla helposti tulee roikuttua, ellei ole "sovittu" työaikoja perheen kesken. Kun sopii työajat, niin niistä tulee pidettyä myös kiinni.

Onhan se välillä rankkaa kun toinen on aina menossa ja rahahuoliakin on mutta onneksi aina välillä sitten helpottaa. Meillä miehellä kiireintä aikaa on keväästä syksyyn, talvella helpottaa mutta hommat on sitten päivystysluontoisia joten menemisen vapautta ei liiemmin kuitenkaan ole.



Rahallisesti menee niin ja näin, välillä paremmin. Muutaman vuoden päästä helpottaa kun pääsemme veloistamme.

Alamme myös kohta rakentamaan ja siihen projektiin emme velkaa ota joten talo valmistuu ajallaan sitten.



Onhan se harmi että töitä sekä velkaa on eniten juuri silloin kun lapset on pieniä mutta ei auta. Itse olen kotiäitinä vielä jonkin aikaa ja kohta aloittelen jotain yritystä itsekkin.



Joskus harmittaa kun toiset pääsee nauttimaan juhlapyhistä perheen kesken ja meillä mies on töissä. Tälläisissä pienissä asioissa se tuntuu eniten. En itsekkään välitä lomailusta niin sitä en osaa kaivata.



Oon enemmän tyytyväinen. Rahaa menee ja tulee niin kuin mieskin mutta me pärjätään ja jaksetaan tätä. Miehen luonteellekkin sopii paremmin olla yrittäjä kuin palkollinen.

Eikä se ollut koskaan kotona. Lomaa ei pitänyt ikinä, koskaan ei tiennyt, milloin se tulee kotiin, missään ei koskaan käyty yhdessä, kun aina oli töitä. Mä en jaksanut enää sitä yrittäjäelämää ja erosin miehestäni. Olinhan ollu yh jo yhdessäoloaikana. Tosin meillä ex:llä oli myös alko-ongelma, kun firman pyörittäminen on niin rankkaa puuhaa, niin pitihän sitä oluella helpottaa.

pieni tilausleipomo. Töissä käy 6 päivän viikossa 2-5h päivässä. Sesonki aikoina esim. pikkujoulu aika vähän pidempää päivää 6-10h. Mutta tuota kestää vain sen vajaa pari kuukautta.



Kesäisin vähän hiljaisempaa joten silloni paljon kotona (tosin tulotkin pienemmät,mutta kun se on tiedossa niin on osattu siihen säästää).



JOten en voivalittaa :). Tulot on sellaiset, että itse pystyn hoitamaan kahta lasta kotona kotihoidontuella. Kaikkeen tarvttavaan ja pieneen ylimäräisen (2-3 lomareissuun(suomessa) vuodessa, ravinotlassa syöntiin,teatteriin, yms)on tarvittaessa varaa.

Joten olen oikein tyytyväinen tähän elämän tilanteeseen.

ja nykyinen mieheni jakaa aikaa minun ja lasten kanssa!!Ei se raha kaikkea ratkaise vaikka nyt paljon tiukempaa niin onnellisempaa/ihanampaa monin verroin!

Meillä on nyt lapset "tehty" eli nuorimmainen on vuoden vanha ja isot jo koulussa ja eskarissa. Mies on kahteen otteeseen ollut pidempään lasten kanssa kotona, eli on ollut tässä perhe-elämässäkin ihan hyvin mukana. Nyt vaan tämä nykytilanne, että repii itseään kahteen paikkaan töihin ja vielä perheellekin, ei oikein nappaa. On päätyössään turhautunut monestakin syystä ja selvästikin haluaisi itse päättää tekemisensä..



Ja hyvä pointti oli tuo työajan määrittelemisen tärkeys. Kyllähän raja tulee joskus vastaan, ettei jaksa ympäripyöreitä päiviä kovin pitkään, mutta mies jo itsekin sanoi, että voisi hyvin hoitaa vaikka aamuisin kuopuksen hoitoonviennin aikanaan ja aloittaa työt vasta sitten ja tehdä jonnekin klo 17-18 saakka. Viikonloppuja joskus tulee, mutta se taas liittyy asiakasystävällisyyteen ja olen samaa mieltä. että näin se menee.



Onneksi mies on hyvin kiintynyt lapsiin ja haluaa viettää heidänkin kanssa aikaa, mutta jää sitä äidille sarkaa vielä ei-yrittäjäperhettä enemmän.



Katsellaan ja tuumataan vielä. Luulen, että mies on silti päätöksensä tehnyt..



ap

Mun mies oli aikaisemmin yrittäjä. Teki päivää usein niin, että teki 8-16 ja sit oli perheen kanssa 16-20 ja sitten taas töitä 20-12. Perheelle jäi siis aikaa, se oli kivaa, mutta töitä teki aika paljon, toisaalta se oli joustavaa.



Mies vaihtoi kapeaan leipään firmastaan samaan aikaan kun meidän yhteinen lapsi syntyi. Sen kuomin on tehnyt aina 8-16 päivää, nykyään tekee vielä 8.45-15.15 päivää, kun on osittaisella hoitovapaalla - ei vois loistokkaampaa olla kyllä elämä. Me rakastetaan vapaa-aikaa.

Itsellä on vieläkin tiukempi tilanne. Olen yh-äiti ja yrittäjä. En raaski tehdä yli 8h työpäivää, kun lapsi alle kaksivuotias ja työ iltapainotteista. Eli joutuu olla vuoropäiväkodissa. Yöllä sitten koitan tehdä rästitöitä ja paperihommia. Yritän tehdä vain sen verran töitä kuin pakko, joten tunnen huono omatuntoa kokoajan, olin sitten lapsen kanssa tai töissä. Oma firma on kuitenkin tällä hetkellä huomattavasti parempi ja varmempi vaihtoehto kuin työ vieraalla.



Miehet eivät varmaan osaa vetää kylmästi rajaa siihen, milloin on tehty "aivan pakolliset" työt. Siis tietysti niin, että firman tulevaisuus ja maine on kuitenkin turvattu. Tai sitten eivät halua laittaa perhettä työn edelle. Ja monet jatkavat hommaa, vaikka se ei kannattaisi. Mielestäni todellista luonteen lujuutta on kylmän rauhallisesti vetää tiukka linja perheen parhaaksi ja pitää huoli, että se riittää.

Aamulla aloittaa n. yhdeksän aikaan ja lopettelee ilta kuudelta. Joskus kyllä lähtee myöhemmin töihin ja lopettaa aikaisemmin ja pitää niitä vapaapäiviäkin, mutta noin yleisesti yhdeksästä kuuteen.

Mua ei haittaa, olen tottunut tähän ja mä mun mielestä pääsen kuitenkin helpommalla kuin mies. Rahaa tahkoaa jo hyvin, 10 vuotta on ollut yrittäjänä ja palkkalístoillakin on jo 8 henkilöä firmoissa + kirjanpitäjät.

Autoalalla on myös mun mies, 2 autoliikettä omistaa.



Oma mielipiteeni on aina ollut se että, mä kannustan yrittämiseen. Jos ei yritä ei mitään saa, ja riskejä pitää välillä ottaa.



Meillä menee hyvin, joten en voi missään nimessä valittaa, en tiedä sitten mitä ajattelisin jos asiat olisi toisin? Rahasta tiukkaa ja konkurssi lähellä. Ehkä mä silloin ajattelisin että, eipä olis kannattanut.

Miehellä oma yhden miehen yritys.

Toisaalta työajat joustaa, mutta toisaalta sitten niitä vapaita ja lomia on todella epämääräisesti ja harvoin. Kadehdin niitä perheitä jotka voivat suunnitella yhteisiä kesälomiaan jo kuukausia etukäteen. Meillä se on lopullista arpomista ja venkslaamista viimetinkaan saakka.



Mies kun tekee yksin töitä, niin otetut hommat on vain hoidettava määräaikaan mennessä. Ja kauheasti ei uskalla olla ottamatta tarjottuja töitä, koska sitten ei voi olla taas varma milloin seuraava tulee, vaikka nyt ihan kiitettävästi hommia onkin piisannut *kopkop*.



Myös raha-asiat välillä tiukoilla, koska jos isompi homma, menee sen tekemiseen kauemmin aikaa=laskuttaminen tapahtuu myös myöhemmin ja nyk. aika monet firmat siirtyneet kuukauden maksuaikaan, joten joskus saattaa olla kovinkin köyhää välillä, vaikka tulossa sitten isompi potti.



Joustavuus siis plussaa, lomien epämääräisyys ja liksojen epäsäännöllisyys miinusta.

rakennusalan yritys.

toimeen tullaan ihan hyvin, paremmin kuin jos olis palkkahommissa samalla alalla.

Päivien pituudet vaihtelee välillä tekee tosi pitkää päivää mutta sitten taas saattaa olla muutama kiireettömämpi viikko jolloin normi päivät.

Tulee kuitenkin yleensä ihmisen aikaan kotiin mutta lähtee aamuisin todella aikasin. Tänä aamuna ennen klo5

Lomia ei kauheesti pidä, se on iso miinus, eli palkkatyössä lomia tulee kyllä pidettyä enemmän. Ja tietysti sairasturva on heikompi, eli saa pelkää jos ukko loukkaantuu tai sairastuu niin se on heti taloudessa huomattavasti tiukempaa.



Olen tyytyväinen miehen valintaan ruveta yrittäjäksi. Rakennusalalle se on järkevintä töidenkin kannalta, mutta välillä turvattomuus harmittaa.

Ja se että yrittäjyys on kuin kirosana, vaikka firmalla menis ihan hyvin niin esim lainan saaminen ihan helvetin vaikeeta.

Tarvitaan lähiaikoina pieni asuntolaina, siis oikeasti pieni (muutamia kymmeniä tuhansia).

Täydet 100% vakuudet löytyy, asunto paljon arvokkaampi kuin lainan tarve ja loput on maksaa ihan rahalla. Siitä huolimatta kaksi pankkia ilmoitti ettei onnistu, koska olen äitiyslomalla (vakipaikka minullakin odottamassa) ja mies yrittäjä. Et sillai.

Yrittäjyys on koko perheen elämäntapa, ei vain miehen (tai naisen) työ. Sanoisin, että tukekaa miehiänne ja yrittäkää sopeutua tilanteeseen, katsokaa, missä voitte auttaa. Yrittäkää saada lapsetkin sitoutumaan yritykseen. 10-20 vuoden kuluttua teillä voi olla asiat todella hyvin.



Meillä oli tuollainen ap kuvaama tilanne, kun olin lapsi. Isä pyöritti ensin yritystä palkkatyön ohella ja kun yritys alkoi kannattaa, ryhtyi sitten kokopäivätoimiseksi yrittäjäksi. Jälkeenpäin olen kuullut vanhemmilta, että alku oli todella hankalaa. Isän palkkatyöstä saamalla palkalla jouduttiin joskus maksamaan sitten palkkaa yrityksen työntekijöille, jos oli huono kuukausi, jne. Koti oli yrityksen lainan panttina. Viime laman aikana monet teki tosi halpamaisesti, kun ottivat velaksi yrityksen tuotteita vaikka tiesivät olevansa menossa konkurssiin. Mutta kaikista selvittiin.



Isä ei juuri ollut kotona, kun olin pieni. Onneksi äiti oli kotiäiti. Silti kävimme välillä mökillä ja ulkomaanmatkoilla, mutta isällä ei koskaan ollut mitään kuukauden lomaa. Viikonloppuinakin hän oli usein töissä, toi paperitöitä kotiin, jne. Lauantaisin kävimme koko perhe siivoamassa konttoria. En kyllä osannut muuta kaivatakaan, koska näin oli ollut aina.



Jos ajattelee lopputulosta, niin vanhemmillani menee nyt taloudellisesti todella hyvin. Eikä minulla ja sisaruksillanikaan ole valittamista. Mikä ei olisi ollut mahdollista ilman koko perheen panosta.



Jos ihminen on yrittäjähenkinen, hän ei oikein muissa töissä viihdy. Jos itse ei ole valmis yrittäjäperheen elämään, ei kannata valita yrittäjää puolisoksi. Firma on yksi perheenjäsen, näin siihen pitää suhtautua.

osakeyhtiön 3 muun kanssa pari vuotta sitten. Tilanne on nyt niin, yrityksen perheelliset miehet eli mieheni ja toinen osakas panostaa yritykseen täysillä ja ne 2 muuta ei lainkaan. Meillä se kyllä kotona näkyy, kun mies on illat, yöt ja viikonloputkin aina valmiudessa asiakkaiden puheluihin yms ja aina menee suunnitelmat uusiksi, kun jonnekin pitäisi lähteä. Rahallisesti just ja just pärjätään..tosin tiukkaa on siksi, kun itse saan nyt ammattikorkeakoulun valmiiksi ja en ole vielä töitä löytänyt :(



Itse kyllä kannustan miestä yrityksen pyörittämiseen, mutta alan oleen jo loppu siihen, että meillä ei muusta puhutakaan kuin siitä yrityksestä. En saa itse enää suhteelta sitä läheisyyttä ilman seksiä yms :(

osakeyhtiön 3 muun kanssa pari vuotta sitten. Tilanne on nyt niin, yrityksen perheelliset miehet eli mieheni ja toinen osakas panostaa yritykseen täysillä ja ne 2 muuta ei lainkaan.

Kaikkihan sen tietää, että kavereiden kanssa ei kannata yritystä perustaa. Eikä ottaa kavereita omaan yritykseen töihin. Aina joku laistaa, eikä kavereita sitten kehtaa komentaa niinkuin työntekijöitä.

Miehesi kannattaisi myydä yrityksestä oma osansa muille ja perustaa ihan oma firma.