Olenko lapsille jotenkin kylmä ja julma?

Olen huomannut ihan saman asian, jo ihan pienillekin lapsille annetaan päätösvalta!



Esim. erään sukulaisen luona 2-vuotias lopetti ruokailun ja poistui pöydästä. (tuli vielä 3 kertaa närkkimään lautaseltaan, mutta se nyt on eri juttu). No, pyysi kohta jotain syötävää ja äiti alkoi ehdotella: otatko banaania? - eei, päärynää? -eei, omenaa? -eei ja äiti jo alkoi hermostua kun vaihtoehdot kävivät vähiin. Muisti kuitenkin, että rusinoita on kaapissa ja tarjosi niitä, ne kelpasi.



Millaista mahtaa olla näiden lasten kanssa muutaman vuoden päästä, kun pompottelevat vanhempiaan mennen tullen!?

Luin just Keijo Tahkokallion kirjan lasten kasvatuksesta.

" Aikuisen pitää aina rajan ylittämisestä syntyvässä ottelussa voittaa lapsen tahto"



Esimerkkinä turhasta kyselemisestä:

Äiti kyselee 2 vuotiaalta, " mentäiskö pesemään äidin auto? haluaisitkos tulla mukaan?"

Ipana saa raivarin, koska ei kestä sitä että hänen pitää ottaa vastuu äidin autosta. Lapsi toivoo ja haluaa että äiti huolehtisi itse oman autonsa pesusta ja sen lisäksi vielä hänestäkin.



Aika rajua tekstiä, ja varmaan jakaa mielipiteitä.

Itse olen aina pitänyt huolta siitä että lapset ovat yhteisön täysvaltaisia jäseniä, MUTTA ilman laajaa äänioikeutta.



Eli me vanhemmat päätetään 90% perheen asioista ,mutta esim. videovuokraamosssa saavat päättää mitä otetaan ja ruoasta saavat esittää mielipiteen jos sellainen kaupassa syntyy (ihan toivottavaa)!



Tuo Tahkokallion esimekrit menee kyllä välillä överiksi, moni kysyy kysymysmuodossa vaikkei sitä kysymykseksi ole tarkoitettu. Esim. mun mies huutaa lapsille, tuletko syömään? Ja tätä ei todella ole tarkoitettu kyssäriksi hän vain esittää asian noin : ) Ja lapset kyllä tietävät mistä on kyse.

Lapsi hämmentyy liioista vaihtoehdoista ja vastuusta. Hyvä tapa on antaa valinnanvaraa sopivan pienissä ja konkreettisissa asioissa, esim. haluatko ruisleipää vai vaaleata leipää, tai leikitäänkö junilla vai legoilla. Mutta tuollainen jatkuva mennäänkös nyt sinne ja tehdäänkös nyt tätä vaan hämmentää lasta.

Miksi kysyt lapselta tuletko syömään, jos lapsella on vain yksi vaihtoehto?

on teillä tyhmiä lapsia jos eivät muuten ymmärrä : )

Haluan opettaa lapsillekin miten toisille puhutaan nätisti. Ei ole vielä yhdelläkään lapsella ollut ymmärtämisvaikeuksia asian suhteen.

viiden äiti

Vierailija:

Miksi kysyt lapselta tuletko syömään, jos lapsella on vain yksi vaihtoehto?

lapsi huutaa, ok, ei sitten, ei voi mennä. Miten yh pesee autoaan ilman että muksu on kyydissä? Ei ole aina ihan helppoa varmaan..



p.s. hankkikaa ämmät aivot ennenkuin lapsenne ovat teitä älykkäämpiä!

On hiukan eroa sillä että oikeasti TEOILLA osoittaa sen, että valinta ja vastuu on lapsella kuin puheen tasolla!

kysyä kuin käskeä. Lapsetkin oppivat kohteliaksi tyyliin: " Toisitko äiti maitoa" ainaisen " MAITOO!" -karjumisen sijaan, mitä toisissa perheissä kuulee.

Jos jossain kaupassa näkee/kuulee jotain, se on aina vain OSA totuutta.

On hiukan eroa sillä että oikeasti TEOILLA osoittaa sen, että valinta ja vastuu on lapsella kuin puheen tasolla!



Minkälainen lapsesta tulee jos äiti (oli yh tai ei) puhuu yhtä ja tekee toista ? ;-)

lapset,ja tähän kuuluu ihan kaikki lapset, eivät saa joutua ottamaan liikaa vastuuta. Vanhemman on kyllä ihan itse ja itsenäisesti kyettävä päättämään mitä ruokaa milloinkin tekee, eikä sysätä edes tuollaista päätöstä lapselle saatikka sitten suurempia.



Olen läheltä seurannut erään lapsen kasvua tällaisessa perheessä, jossa äiti ei kykene edes omia alkkareitaan valiutsemaan kysymättä lapselta mielipidetä. Lapsi on todella ahdistunut ja nyt vanhempana lisäksi yrittää kaikin keinoin miellyttää äitiään oman elämänsä kustannuksella, vaikka asuu jo itsekseen. Äiti soittaa useamman kerran päivässä ja edelleen kysyy lapsensa mielipidettä ihan arkiaskareisiin liittyen. Äiti on tehnyt lapsensa vain itseään varten, ei päästä siitä irti eikä anna lapsen elää omaa elämää.

Jos siis esimerkiksi leikkipuistossa kysyn lapselta, lähdettäisiinkö kohta kotiin, lapsi ymmärtää sen vallan hyvin tarkoittavan, että kohta lähdetään kotiin. Sama jos minä töissä delegoin jonkun asian esim. tiimiläiselleni ja kysyn tekisikö hän sen ja sen, hän kyllä ymmärtää saaneensa käskyn tehdä se asia, ei siinä ole mitään epäselvää, mutta se on kohteliasta.



Lapsenkasvatuksessa kaikkein tärkein asia on esimerkki. Lasta on lähes mahdoton opettaa toimimaan vastoin antamaansa esimerkkiä ja koska haluan lasteni olevan kohtelias niin vieraille kuin läheisillekin, niin tottakai huolehdin, että he näkevät minun myös olevan kohtelias kaikille, myös heille.

Kaverini kysyi miten saada tytön tukan pestyä koska kuulemma huutaa ja rimpuilee ja kirkuu kun sikaa tapettaisiin?



ALoin pohtia ääneen, että voisiko lapsi itse valita jonkun barbishampoon tms. EI, MINÄ olen jo shampoot ostanut, meillä ei lapsi sellaisia päätä.

Ok,



Nohm sanoin että voisiko tytär saada ensin petä vaikka äidin hiukset (5v) ja sen jälkeen olisi äidin vuoro tms.

TÄH, ei meillä lapset pese aikuisten hiuksia.

ok,



Eli monesti tuolla oikeutetaan myös kylmyyttä ja julmuutta tuolla että Ei meillä lapset ole vastuussa siitä ja tästä ja meillä aikuiset päättää..



Lapsetkin voi ottaa mukaan joihinkin päätöksiin ihan hyvillä mielin!



T. se outo joka kokee että sanoista tekoihin on välillä aika pitkä matka, lapselta voi kysyä asioita ja olla aidoista kiinnostunut lasepn mielipiteistä. Siitä on pitkä matka siihen että lapsi joutuis ottamaan liikaa vastuuta aikuisten asioista.

osaavat pyytää nätisti, kiittää, tervehtiä jne., mutta eivät kyllä ymmärrä, että jos sanon puistossa " lähdettäisiinkö kohta kotiin" , että se olisi käsky.



Totta kai alainen ymmärtää pomon toiveen olevan käsky, mutta oikeestiko teidän lapset tajuaa sen? Mun lapset on 8 v., 6 v. ja 5 v., ja ne kaikki kyllä luulee, että " lähdettäisiinkös kohta kotiin" tarkottaa, että heillä on mahdollisuus neuvotella asiasta. Usein noin kysynkin, jos voidaan vielä jäädäkin. Sitten tietysti tulee myös opetustuokio päätöksenteosta demokratiasta, koska yleensä joku lapsista haluaa jo lähteä ja toiset jäädä :).



Mun mielestä näissä syömään, lähdetään puistosta ja muissa vastaavissa tilanteissa on kohteliasta antaa ennakkovaroitus, että lapset voivat järjestää leikkinsä, tekemisensä sen mukaan.

en tosiaan tarkoittanut, että lapset eivät saisi koskaan päättää tai esittää toiveita, vaan sellaisia asioita, jotka minun mielestäni ovat ylilyöntejä, ja tähän kaipasin mielipiteitä. ap

voi käskeä: pesepä kädet, olehan nätisti. Kysymysmuoto on lapselle ristiriitainen viesti siitä, että hän voi valita (silloin kun ei oikeasti voi).