Miten pahantuulisesta ja kireästä 30+ vuotiaasta saisi hyväntuulisen ja leppoisan?

Järjestämällä pahantuuliselle kaikkea mukavaa, jolloin hän alkaa nauttia jälleen elämästä. Meillä on juuri testauksessa miehelle, ja alkaa olla vitsit vähissä, ellei auta.



Tällä hetkellä kuulun itsekin tuohon kategoriaan, joka tarvitsisi sitä mukavaa ja hauskaa, sekä erityisesti huoletonta omaan elämäänsä.

Sen sijaan että ajattelisit että "puoli tuntia ilman lapsia, nythän ehdin pestä pyykit, tyhjentää tiskikoneen ja pistää nuo lojuvat tavarat paikoilleen", ajattele että "mmmm... puoli tuntia ilman lapsia, nyt on hieno hetki tarttua suklaalevyyn, pistää musiikki soimaan ja nauttia lasi viiniä".



Jos miehesi väittää että hänen pitää mennä illaksi muualle koska autoa pitää rassata, vastaa siihen että okei, ja huomenna sinun pitää päästä illaksi muualle koska sinulla on omia menoja. Jos mies kysyy että mitä menoja, kerro että pitää tehdä tiettyjä shoppailujuttuja ja käydä kaverin kanssa kahvilla.

Oma aika tosiaan auttaa. Eilen sain laahustella koko päivän omissa oloissani, kun mies vei lapset kokopäivän retkelle. Tänään on miehen vuoro olla omin päin. Tein lasten kanssa retken ja en enää kestä kuunnella itseäni, kun olen hirveä, mäkättävä äiti-ihminen.



Seksi varmaan auttaisi kieltämättä. Mutta kun minua ei huvita. Ehkä ongelma onkin siinä, että se ei huvita.

ja kiire pois!

Unta saan riittävästi. Aina aamuisin kuitenkin särkee päätä. Narskuttelen öisin ilmeisesti hermostuksissani hampaita... Eikä tässä lomalla ole kiire minnekään.



Lisää vinkkejä?



ap

Teen juuri tätä. Siis eilenkin "omana päivänäni" ompelin yhdet verhot ja tein kaikenlaista rästihommaa pois alta sen sijaan, että olisin voinut esim. käydä leffassa tms. Kävin kyllä lenkillä. Se auttaa hetkellisesti sekä henkiseen että fyysiseen kireyteen. Valitettavasti lenkki kestää vain tunnin kerrallaan..

Suklaata en enää nauti, kun haluan eroon vatsamakkaroista ja viinistä saan päänsäryn :-)

Ps. Kukaan ei ota meidän lapsia ikinä hoitoon, jotta voitaisiin miehen kanssa olla joskus kaksistaankin. Koko loma ollaan oltu KOKO PERHE yhdessä aamusta iltaan. ARGH!

Mieheni suo kyllä minulle kernaasti omia menoja: jumppaa, keverien tapaamisia yms. Kuitenkin eniten taidan kaivata YKSIN oloa.

ap

Sen sijaan että ajattelisit että "puoli tuntia ilman lapsia, nythän ehdin pestä pyykit, tyhjentää tiskikoneen ja pistää nuo lojuvat tavarat paikoilleen", ajattele että "mmmm... puoli tuntia ilman lapsia, nyt on hieno hetki tarttua suklaalevyyn, pistää musiikki soimaan ja nauttia lasi viiniä". Jos miehesi väittää että hänen pitää mennä illaksi muualle koska autoa pitää rassata, vastaa siihen että okei, ja huomenna sinun pitää päästä illaksi muualle koska sinulla on omia menoja. Jos mies kysyy että mitä menoja, kerro että pitää tehdä tiettyjä shoppailujuttuja ja käydä kaverin kanssa kahvilla.

Sen sijaan että nipottaa/mäkättää ihan joka asiasta, kannattaa miettiä "Onko tämä nyt niin vakavaa?". Yleensä ei :) Ja tosiaan, ota aikaa itsellesi. Tee jotain mitä et normaalisti tee, riko arki. Lähde yömyöhäiselle/aamuvarhaiselle kävelylenkille, osta kaupasta jotain mitä sinun todella tekee mieli, soita jollekin ystävälle josta et ole kuullut vuosiin, kirjoita postikortti, osta kukkia kotiin, halaa/suutele miestäsi ilman erityistä syytä... Nauti elämästä!

Elämänasenteen muutos. Se on vaikeaa. Ehkä ongelmana onkin toimimaton parisuhde. Tai se, ettei suhdetta ole aikaa hoitaa. Tai sitten ongelmana on oma kolmenkympin identiteettikriisi, jota ei ole ollut aikaa miettiä ollenkaan.



Pitäisi oikeastaan lähteä viikon tai kahden matkalle jonnekin kauas yksin. Siinä ongelmana on vain se, että jos ei huvitakaan tulla takaisin. Monihenkinen perhe on niin monimutkainen yksikkö, että on todella vaikea muuttaa arhen käytäntöjä ja ilmapiiriä.



ap

Mulla ne ainakin auttaa....

ap

t. toinen viilee ja vittumainen

lääke määrättiin?



ap

Se v-mäisyys voi olla oire masennuksesta, kuten minulla. T.13

En kuitenkaan lähtisi ensimmäisenä lääkitsemään itseäni, vaan selvittämään mikä minua oikein vaivaa.



ap

Oma elämä on helpottunut huomattavasti, kun lakkasin suhtautumasta asioihin negatiivisesti. Aloitin tietoisesti positiivisen ajattelun, kun aloin toipumaan masennuksesta. Olen yrittänyt opettaa tätä miehellekin.



Usko itsestäsi ja toisista hyvää. Anna anteeksi. Huomaa pienet asiat (esim. luonnossa) ja iloitse niistä. Mua auttaa.



Kannattaa myös harrastaa liikuntaa ja syödä hyvin ja monipuolisesti. Katsella ja kokea asioita, joista tykkää (esim. itsellä taide, elokuvat, teatteri, kirjallisuus, sarjakuvat jne)