Montako seurustelusuhdetta sinulla kaatui teini-iässä vanhempiesi vuoksi?

vanhemmat niin kauheita oo et poikaystävät juoksis karkuun...? :DDD

Eikä mun vanhemmat edes tienneet mun teiniseukkailusta yhtään mitään. Ensimmäinen kotiin näytille tuotu poikaystävä on nykyinen avioimieheni.

Peruskouluun opintonsa päättänyt poika ei kelvannut vanhemmilleni (ollessani lukiossa). Ja olisihan se suhde voinut kaatua muutenkin, mutta minä sain kuulla miten poika vie liikaa aikaa opiskeluiltani jne, mutta poika vasta saikin kuulla molemmilta vanhemmiltani ikävän vihjaavia kommentteja kelpaamattomuudestaan. Ja jättäesän minut, sanoi ainakin syyksi sen ettei kestä jatkaa, kun vanhempani tekevät hänen olonsa niin epämiellyttäväksi...

olin kyllä ihan liian nuori ja siinä mielessä ymmärrän vanhempiani kyllä oikein hyvin. poika-parka oli pari vuotta vanhempi ja siis jo erilaiset vapaudet ja toiveet seurustelulle.

mun menemisiin ei kukaan kiinnittänyt mitään huomiota

Taisi olla kolme tai neljä.

Jäin 12-vuotiaana menehtyneen äitini miehen "huolehdittavaksi" ja myöhemmin myös hänen uusi vaimo astui kuvioihin.

Jotta pystyin ylipäätänsä seurustelemaan jonkun kanssa, mun piti kertoa kaikki poikaystävästä; missä asuu, ketkä ovat vanhempia, yms. perustietoa ja sitten sellaisia asioita, mitkä liittyivät poikaan, kuten polttaako, juoko ja kuinka monta tyttöä on ollut aikasemmin.

Ensimmäinen "uhri" oli 5 v. mua vanhempi ja hänellä oli jo ajokortti silloin ja tykkäs hurjastella autolla ajellessaan... siinä oli jo esim. kaksi syytä miksi mun ei hänen kanssaan pitäisi seurustella. Niitä tuli sitten lisää ja ihan tyhmiäkin, mutta me kuitenkin jatkettiin seurusteluamme. Myöhemmin isäpuolella klikkas päässä lopullisesti ja hänestä tuli hetkessä mielipuoli. Me erottiin, koska muuten ei olisi tullut mitään.

Sitten 17-vuotiaana tapasin nykyisen mieheni ja ensimmäiset puoli vuotta meni todella sopuisasti, mutta sitten kun ei löytynyt mitään valitettavaa miehestä, rupesi tulemaan "aivopesua" kehiin. "Hän haittaa sun opiskelua. Hän haluaa sulta varmasti lapsen, varokin jos tulet raskaaksi." Niin ja sitten minä muka valehtelin koko ajan siitä, että missä olin ja mitä me tehtiin..

Meni hermot ja bye bye. Olen onnellisesti naimisissa ja odotamme esikoistamme juuri tämän 17-vuotiaana tapaamani miehen kanssa! :)

Isäpuoleen ja hänen akkaansa en ole yhteydessä, sairasta sakkia.



Tällainen tarina täältäpäin :)

Ei sen ikäisenä saanut vielä seurustella, poikia ei saanut olla edes kavereina. Tyttökavereitakin syynättiin tosi tarkalla silmällä, ettei vaan ole liian "paheellisia" Sen yhden ja ainoan kerran uskaltauduin seurustelemaan ja suhde loppui siihen kun vanhempani saivat tietää. Toista kertaa en uskaltanut.

Kuvioissa oli mm:

- 10 vuotta vanhempi mies

- työtön, viinaan menevä nuorimies

- varattu henkilö

ja valikoima ihan "tavallisia" :)



Vanhempani ovat todella mukavia, olleet kaikille. Ja ihan kaikkea ei äitille näytetty/kerrottu...

tai jommankumman osapuolen kypsymättömyyteen...

...ennen kuin muutin pois kotoa. Asuin nimittäin niin korvessa, ettei sieltä päässyt mitenkään omin avuin pois, tai jos pääsikin, ei päässyt takaisin. Poikaystävällä olisi heti kärkeen pitänyt olla auto ja ajokortti. Täysin utopiaa. Tietenkin olin välillä kavereiden luona yökylässä, mutta sellaisen varaan ei voinut rakentaa seurustelusuhdetta. Koskaan ei tiennyt, milloin seuraavan kerran pääsee paikkaan, jonne voisi tehdä treffit.

... jos olisin päässyt sovituille treffeille, mutta en päässyt kun olin ulkonaliikkumiskiellossa. Ketutti silloin ankarasti.



Olimme siis sopineet että tapaamme seuraavana perjantaina kaupungilla, mutta en päässyt tapaamiseen.

vanhempieni varattomuuteen. Poika tuli ns. paremmasta perheestä ja sa nopi suoraan, etteivät hänen vanhempansa tykkää, kun seurustelee kanssani.