Onko täällä palstalla oikeita ihmisiä, jotka
oikeasti välittää lapsistaan ja vähän muistakin lähimmäisistään? Juttujen perusteella täällä on vain ahdistuneita, minä-minä-minä ihmisiä, joita ei paljon kiinnosta mitä omat lapset tekee ja miten itse käyttäytyy. Aina tuntuu olevan syy muissa, omassa käytöksessä ei ole mitään vikaa.
Ei maailma niin paha paikka ole, että tarvitsee koko ajan valittaa jostain ja haukkua muita.
Vai olenko eksynyt väärään paikkaan?
Kommentit (2)
rinnalla myös ihan aitoa empatiaa, kannustusta ja yhteistä iloa. Aina välillä tämä palsta antaa hyvin synkän kuvan nykyisestä yhteiskunnasta ja nykyäideistä, mutta kyllä täällä se toinenkin, toisista välittävämpi, puoli näkyy. Ja usein silloin, kun sitä aidoimmin tarvitaan.
Itse haluan uskoa, että me samat raahkat, jotka toisissa ketjuissa välillä tylytämme surutta pystymme kuitenkin myös siihen empatiaan ja kannustukseen toisaalla. Ja varmasti täällä on niitäkin ihmisiä, jotka ovat pääasiassa kilttejä ja ystävällisiä, eivätkä rätkytä rakkikoirana edes huonon päivän iskiessä. Itseäni en valitettavasti voi heihin lukea, vaikka toisistakin ihmisistä välitän ja syy kaikenlaiseen on hyvinkin usein minussa eikä niinkään muissa.
minä ainakin löydän päivittäin näitä hyviä ihmisiä, täältäkin. Ja katson itsenikin olevani sellainen.
Ei tämä voi olla sen pahempi paikka kuin se risukasa, jonne myöskin aurinko paistaa.
Hyvää viikonloppua!