Terapiaa lapselle?

hoidon suunnittelu ammattilaisille. Keskity vain omaan vanhemmuuteesi.



Terv,

lapsiterapeutti

aika häilyväisiä, varsinkin jos viettävät aikaa kavereiden kanssa liiaksi. Taitaa olla esikoinen kyseessä?

Niitä ongelmallisia juttua, esim pettymyksensietoa ja tunneilmaisua esim (lauta)peleissä tai leikeissä. Jonkun verran on myös keskustelua (jossa samalla tietty harjoitellaan vuoron odottamista ja itseilmaisua ja ties mitä) ongelmallisista asioista. Opetellaan muuttamaan tunteita sanoiksi tekojen sijasta (on parempi kiljua "mua HARMITTAA" kuin heitellä tavaroita, mutta sekin on taito, joka pitää oppia)



ELi siitä vain harjoittelemaan.

kodin ilmapiirin ja heikon vanhemmuuden sivutuotoksina. Siinä ei mitkään temppukoulut auta, eikä varsinkaan puhe, jos oma malliesimerkki on mitä on.



Elättekö uusperheessä? Siinä yleensä yksi tavallinen syy aggressiohin.

elokuvissa, jutella sen kanssa kun tasavertaisen, ja halia ja pusia montakertaa päivässä, laatuaikaa ei mikään voita. Aina ei pidä etsiä sitä vikaa ensisijaisesti omasta lapsesta. Lapsilla on paljon hankalia ikäkausia, ei kukaan ole paha tai tuhma huviksensa, oikeesti kaikkeen löytyy syy.

hoidon suunnittelu ammattilaisille. Keskity vain omaan vanhemmuuteesi.

Terv,

lapsiterapeutti

Aika harva lapsi saa riittävän avun siitä, että kerran viikossa käydään harjoittelemassa pettymyksensietoa - tai kerran kuussa, kuten joissain kelan terapioissa. Kyllä ainakin meidän kuntoutuspsykologit antoivat myös vinkkejä siitä, miten niitä voisi vaiviihka harjoitella kotonakin. Käyttäytymisen kuntoutus on kuin puheterapia - pitää harjoitella koko ajan.

oisinko ollut kolmonen

ammattilaisen toimesta. Kotiohjeita tms. annetaan sitten sen jälkeen, kun hoitosuunnitelma on olemassa.



terv. se ammattilainen.

odota nyt vaan, mitä psykologi sanoo lapsestasi.



Ja ennen vastaanotolle menoa kannattaa hyvin tarkkaan kirjata opettajan kanssa ylös, millaisissa tilanteissa aggressiivisuutta ilmenee. Mitä on tapahtunut ennen sitä, mitä kukin on sanonut, miten lapsesi tilanteen ymmärsi (eli juttelet niistä tilanteista myös lapsen kanssa).



Miettikää myös ongelmien historiaa. Koska ne alkoivat?



Eli ajan nyt takaa sitä, että välttämättä kyse ei ole psykologisista ongelmista ensisijaisesti. Jos lapsi esimerkiksi kärsii adhd:stä tai aspergerin syndroomasta (googleta niistä lisää), lyhytpinnaisuus ei ratkea pelkällä Oikealla Vanhemmuudella tai rankaisemisella. Joten neurologiset syyt on syytä sulkea pois tutkimuksilla.



Meillä as-poika menettää hermonsa taviksien mielestä syyttä. Hänelle tilanteissa on kuitenkin aina selvä syy, logiikka on siis eri kuin meillä nt-ihmisillä. Logiikka on syytä tuntea ennen kuin hermostumisiin voi kunnolla puuttua, muutoin päädytään rankaisemaan lasta sellaisesta, jota hän ei kunnolla ymmärrä eikä voi noin vain korjatakaan.



Yksi hyvä tilanteiden purkukeino on piirtää niistä kuva tai sarjakuva. Mitä tapahtui ensin, mitä sitten ja - tämä on olennaisinta, jos lapsella on ongelmia tulkita sosiaalisia tilanteita ja syy-seuraussuhteita - mitä muut ajattelivat eri vaiheissa. Tämä on hyvä konsti muillekin kuin asperger-lapsille.



-as-lapsen surullinen äiti -

koska koko sen ajan kun meidän lapsi on käynyt kuntoutuksessa, hoidon tavoitteistakin on jo kysytty ensin minulta. Siis että, mikä on minun näkemykseni ja mitä minä pitäisin tärkeänä ja mitä minä olen jo asialle tehnyt vai olenko keksinyt mitään. Toki nämä on kysytty sitä varten, että kuntouttaja yhdistää ne omaan ammatilliseen arvioonsa, mutta minulle on kyllä myös sanottu, että jos kiellän jotain tekemästä, sitä ei voida tehdä ja jos erikseen pyydän jotain, näin tehdään.



Kaikki tapaamani oikeat ammattilaiset lastenpsykiatrista kuntoutuspsykologeihin ja psykiatrian sairaanhoitajiin ovat korostaneet vanhempia lapsensa parhaana asiantuntijana ja vähintään tasaveroisena ellei ammattilaisia tärkeämpänä tekijänä lapsen kuntouttamisessa. Ihan myös käytännössä eivätkä vain juhlapuheissa. Sinulla on "ammattilaiseksi" kummallisen dissaava asenne vanhempia kohtaan. Nykypsykologiassa ei ole enää tapana tehdä perheestä objektia"johon kohdistetaan toimenpiteitä" tuolla tavalla kuin sinä. Siksi en uskokaan, että olet koulutettu ammattilainen.

Minusta kakkonen vain sanoi aivan aiheellisesti, että lapsen käytöksen syy voi olla mikä tahansa ja olisi ehkä järkevää ensin tutkia, mikä se on ennen kuin liikoja alkaa hötkyillä suuntaan tai toiseen. Tuskin sinne perheneuvolaan nyt kamalan pitkään joutuu jonottamaan.



Mikään tietenkään ei estä käyttämästä normaaleja kotikonsteja eli esim. kriisien purkamista keskustelemalla sekä lapsen normaalia palkitsemista ja rankaisemista.



-9-

etenkin kun poika tykkää piirtää ja on siinä hyvä. Kiitos vinkistä! Meidän pojalla ei ole as tai adhd-piirteitä tarpeeksi diagnoosiin, mutta nämä sosiaaliset ja tunnepuolen ongelmat kuulostavat aika samanlaisilta. Juuri se että ulkopuolisen on vaikea ymmärtää miksi hän reagoi johonkin niin äärimmäisesti ja miksi hän ajautuu konflikteihin.



Ja ei, kyseessä ei ole esikoinen - meidän esikoinen on mallioppilas ja kaikkien kaveri, joka on ollut tappelussa tasan kerran 4-vuotiaana. Tämä kuopus on eri maata...



Tiedän että meillä on kodin ilmapiirissä (parisuhteessa) parannettavaa, mutta sen lisäksi haluan tehdä jotain suoraan lapsen hyväksi. Haleja, pusuja, kehuja ja huomiota meillä on aina jaettu runsaasti. Voi olla että joissain asioissa olisi pitänyt olla ankarampi, mutta en toisaalta oikein usko että esim. se että omaa huonetta ei meillä tarvitse joka ilta siivota tai että annan lapsen itse päättää laittaako hupparin vai tuulitakin, olisi se suurin syy näihin ongelmiin.



ap

kutsutaan sosiaalisiksi kertomuksiksi. Tehdään yhdessä vanhemman kanssa, ideana aukaista lapselle se, mitä muut ajattelevat ja mistä asiat johtuvat (syy-seuraussuhde). Eli SINÄ piirrät, väännät piirtämällä tilanteen rautalangasta.



Jos lapsellasi on as-piirteitä, kannattaa ottaa se epäily esille siellä neuvolassa. Diagnoosihan VOI olla myös "as-piirteet", mikä lähinnä viestii kasvattajille siitä, että lapsesi ongelmien taustalla voi olla neurologista vaikeutta tulkita tilanteita.



Kyse on siis usein as-piirteisillä/aspergereilla siitä, että he eivät osaa kunnolla tulkita muiden sanatonta viestintää ja ymmärtävät asiat kirjaimellisesti. Sen vuoksi viaton huomautus voi heille olla rankkaa vit...lua. Voi olla myös, että hermostuvat herkemmin sen vuoksi, että tunneviestintä on heille vaikeaa.



Hermojen hallintaa ja tunneviestintää voi hioa vaikkapa neuropsykiatrisessa kuntoutuksessa. Kannattaa jutella siitä sitten neuvolassa.



Ja hei: älä edes SUOSTU kuuntelemaan kommentteja, joissa teidän ainoaksi ongelmaksenne tyrkytetään liian lepsua kasvatusta. Siivoamalla tai jatkuvilla rangaistuksilla ei lapsesta tehdä vähemmän aggressiivista. Ja tällä tietenkään en tarkoita, etteikö neurologisista ongelmista kärsivää lasta rangaistaisi, vaan että ongelma ei ratkea aina vain kovemmilla rangaistuksilla.



Voimia ja sitkeyttä!



-t. 9/as-lapsen surullinen äiti-

jamassa teidän parisuhde on? Kyllähän lapset huomaavat tuollaiset asiat ihan täysin.

Olen tosiaan miettinyt tuota aspergeria mahdollisuutena. Toisaalta lapsi kävi keväällä psykologin luona parin kuukauden ajan eikä hän ole puhunut mistään muusta kuin tunteiden käsittelyn vaikeudesta. Lapsi "menee affektiin" ja käyttäytyy yhä vain huonommin ja huonommin, kun tilannetta yritetään selvitellä. Niinpä ihan pienestä jonossa tapahtuneesta tönimisestä, josta opettaja huomauttaa aivan rauhallisesti, saattaa kehittyä puolen tunnin konflikti, jonka aikana poika haukkuu sekä opettajan että kaikki luokkakaverit :-(



Osaatko vielä sanoa jotain as-lasten huumorintajusta? Meidän pojalla on hyvä huumorintaju, feikkaa esim. joskus kiukuttelua ja iskee sitten silmää päälle ja osaa tulla mukaan perheen välisiin vitsailuihin. Samoin opettaja sanoi että hän ymmärtää kirjoista sellaiset vitsit, jotka näyttävät menevän suurimmalta osalta luokalla ohi. Itseensä kohdistuvaa kiusoittelua hän ei kyllä juurikaan kestä, mutta ei taida moni muukaan lapsi siihen pystyä...



ap

onko teillä muitakin lapsia perheessänne?

Yleensä voi olla että lapsi yrittää saada huomiota ja käyttäytyy juuri siksi näin..

jos hän ei saa tarpeeksi sitä kotona??

Korostan, etten tyrkytä asperger-diagnoosia teille tai kenellekään muullekaan, mutta neurologisia syitä on hyvä miettiä osana diagnoosia.



Psykologit tuppaavat jo erikoistumisalueensa vuoksi harkitsemaan ja etsimään syitä enemmänkin lapsen kasvatuksesta ja elinpiiristä, ei neurologiasta. Jopa täysin selviä aspergereita on lastenpsykiatrisilla osastoilla diagnosoitu muulla tavoin traumatisoituneiksi, joten ikävä kylläkin se diagnosoijan oma erikoistumisala pahimmillaan rajaa sitä, mitä vaihtoehtoja hän pitää mahdollisina.



Mutta totta kai lapsenne psykologi VOI olla oikeassakin.



Mitä tulee assien huumorintajuun, niin yleensä se on aika huono. Asiat ymmärretään kirjaimellisesti eikä oikein tajuta sitä, että sama sana voi eri yhteyksissä merkitä eri asioita. Esim. oma poikani melkein hermostui puheterapeutin kertomasta vitsistä: "Mitä eroa on mustilla ja kirjavilla kanoilla? Musti on koira."



MUTTA tuokin on taas keskimääräistä. Voi assilla olla hyväkin huumorintaju, tai se voi olla hyvä mutta erilainen logiikaltaan kuin meillä taviksilla. Huumorintajun aste ei ole as-diagnoosissa olennainen asia, eikä ainakaan as-piirteisellä.



Enemmän kannattaa siis miettiä sitä, osaako lapsesi toimia erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa ja miten tulkitsee tilanteita/niiden kehitystä.



-as-lapsen surullinen äiti-

saadakseen kotona huomiota? Ööh, kuulostaa monimutkaiselta ajatuskuviolta. Vanhempi sisarus on jo suurimman osan ajasta omien kaverien kanssa jossakin ja minä teen lyhyttä työpäivää eli olen kotona jo noin kolmelta iltapäivällä. Luulisi että lapsi hakisi sitä huomiota möykkäämällä kotona jos häntä häiritsee se, että keskityn välillä kotitöihin tai lehdenlukuun.



ap

rangaistukseksi huonosta käytöksestä koulussa?

Ja onko jokin palkinto odottamassa, jos huonoa käytöstä ei ole esiintynyt esim. kuukauteen?

tehnyt noita verkon testejä. Kaikissa tulokseksi tulee "sillä rajalla", osa piirteistä täsmää, osa ei ollenkaan ja osa vain tavallaan (ja kun mietin tuota tavallista esikoistani, moni piirre pätee häneenkin jollain lailla). Ehkä pojassa siis on as-piirteitä, mutta ei varmaan ihan diagnoosiin asti. Joka tapauksessahan hoito näyttäisi olevan lähinnä toiminnan harjoittelua, joten siihen täytyy satsata.



Rangaistuksista: opettaja oli sitä mieltä, että mahdolliset rangaistukset jaetaan koulussa eikä kotona. Meillä on käytössä merkkisysteemi, jossa lapsi kerää merkkejä hyvistä päivistä ja palkitsemme kun niitä on tarpeeksi. Tuntuu että jo se että lapsi joutuu kertomaan, miksi joltain päivältä jäi merkki saamatta, on sen verran piinallista että muuta rangaistusta ei tarvita :-(



En muuten ole koskaan miettinyt, ymmärtääkö lapsi

kuvaannollista puhetta. Täytyypä kokeilla illalla! Olisko jotain hyviä testilauseita ehdottaa?



ap

En muuten ole koskaan miettinyt, ymmärtääkö lapsi

kuvaannollista puhetta. Täytyypä kokeilla illalla! Olisko jotain hyviä testilauseita ehdottaa?

ap

Sitä ei voi testata, koska tottakaihan as-lapsikin ymmärtää ne tavalliset kuvaannolliset ilmaukset, joita on tottunut kuulemaan. Ongelma tulee siitä, että lapsi ei tunnista kuvaannollista kuvaannolliseksi. Klassisia esimerkikkilauseita on "sataa kissoja ja koiria" ja "nousin sängystä väärällä jalalla". Mutta tosiaan, lapsi on voinut oppina nämä lauseet mutta jossain uussa kohdassa tulee ongelmia.