nyt mä itken täällä. menin lukemaan tuon viestin

ja oon töissä.

Muista aikoinaan, kun koirani kuoli, mietin sitä, miten kurjaa oli reppana laittaa kylmään maahan yksin. Ja vauva olisi jotenkin niin hirvittävän paljon järkyttävämpää, ettei sitä ymmärrä miten sellaisen asian jälkeen enää pääsisi eteenpäin.

pelkään hirveästi tuon pienen puolesta. Aluksi jopa sairaalloisesti. Puhuin sit mieheni ja ystäväni kanssa asiasta.

Näin valokuvissa valoja vauvan päänpäällä jne.



Pelkään koko ajan että hänet temmataan meiltä.

vaikka poika on jo 6v. Todella usein kuvittelen mielessäni vaaroja ja tilanteita joita voi sattua eteen... Olen kyllä yrittänyt varmistaa, etten rajoita pojan elämää tämän takia, mutta pelkään että taitaa jossain hänelläkin tuntua :( Mutta kun toinen on niin rakas ja tärkeä!

ihan perusterveitä lapsia kuolee kesken leikin ja touhun rytmihäiriöihin, syöpä voi tappaa jo alle kouluikäisenä, rokotusten vastustajat ovat onnistuneet roudaamaan tappavia infektioita Suomeen, ja tokihan näihin kotimaisiinkin kuolee etenkin vastasyntyneitä, puhumattakaan siitä miten moni lapsi vuodessa kuolee onnettomuuksissa. Elämä nyt vain on sellaista.

Rhet itki lapsensa perään, ettei voi mennä arkkuun kun sielä on pimeää ja tyttö pelkää pimeää.. :(