Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mikä ratkaisuksi?

Vierailija
26.07.2009 |

Haluaisin lapsen, mies ei. Miehellä on kaksi lasta, syntyneet 90-luvun alussa ja lopussa eli on aikuisikänsä elänyt vauva/taapero -elämää ja hän haluaisi nyt omaa aikuisaikaa. Lapset eivät asu meillä.



Minä taas olen elänyt omaa aikaa tähän asti ja nyt haluaisin lapsen. Ikäkin, 0 v, alkaa kohta painaa ja olenkin miettinyt, että onko jo nyt liian myöhäistä.



Ero ei ole ratkaisu, miehestäni en luovu, hän on ihana ja rakastava. Ja mitään "iloista yllätystä" en järjestä.



Kompromissia ei tässä asiassa voi tehdä eli toinen "häviää". Kumman "häviö" on pahempi?



Olemme keskustelleet asiasta ihan rauhallisesti ja kumpikin ymmärtää toisen näkökulman. Mitään ei ole kuitenkaan "pöytään kopautettu".



Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
26.07.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yleensä sanon, että se joka ei halua lasta voittaa koska lapsella on oikeus syntyä molempien vanhempien haluamana.



Tässä teidän tapauksessa on tietysti se puoli että sinun menetys mikäli häviät on luultavasti suurempi koska et ikinä ehkä omaa lasta saa jos ei nyt mutta miehellä on jo omia.



Eipä siinä kai kenenkään ulkopuolisen mielipiteet häviön suuruudesta auta vaan jommankumman teistä on luovuttava omista toiveistaan.

Vierailija
2/5 |
26.07.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta niinhän se on, että sen tahto, joka ei lasta halua, pitäisi ratkaista. Ketään ei saa painostaa vanhemmaksi.



Mutta ymmärrän, että on kipeä paikka.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
26.07.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ero ei ole ratkaisu ja yllätyksiä ei tule, mitä jää jäljelle jos miehesi ei lasta halua? lasta ei tule, siihen sinun täytyy tyytyä. Minä en tyytyisi.

Vierailija
4/5 |
26.07.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

että pyrkisin saamaan miehen innostumaan iltatähdestä. Itselleni lapsen saaminen on niin tärkeä asia, etten olisi voinut kovin helpolla tyytyä lapsettomaan elämään vain siitä syystä, että mieheni haluaisi elää rauhaisaa aikuisikää. Toki ymmärrän miehesi näkökulman kuitenkin.



Uskotko, ettet myöhemmin kadu päätöstäsi, jos myönnyt tässä asiassa miehesi tahtoon? Vai koetko olevasi aivan sinut asian kanssa?



Toivottavasti löydätte ratkaisun, joka tyydyttää teitä molempia! :)

Vierailija
5/5 |
26.07.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

itse en olisi koskaan antanut periksi ja jäänyt lapsettomaksi vapaaehtoisesti tai vasten tahtoani. olisi katunut loppuelämäni.

jos mahdollista että mies muuttaa mielensä, niin tee kaikkesi, muuten itse kadut. en usko että miehesi kuitenkaan katuu jso satutte lapsen saamaan.

jos haluat lapsen, eikä miehesi halua, niin sinulla on kuitenkin oikeutesi olla onnellinen ja silloin jätät miehen ja menet spermapankkiin tai etsit uuden miehen. joka haluaa lapsia. se ei liene helppoa, kun hyvät 40v isäehdokkaat ovat harvassa muutenkin, siis vapaat.

vaikeaa!!