Mitä kirjoittaa kirjeeseen, kun adoptoitu ottaa yhteyttä biovanhempaansa ensi kertaa?

noista yhteystiedoista ja muutenkin siellä (esim. Pelastakaa Lapset) osataan neuvoa noissa yhteydenpitoasioissa parhaiten.

Siellä on tosi iso vaihtuvuus työntekijöissä ja asiassa voi olla neuvomassa ihminen, joka on ekaa päivää töissäm, eikä ole koskaan kuullutkaan kysytystä asiasta. Neuvoo vaan.

ei tullut kirjettä vaan puhelu, missä poika tiedusteli olisiko Alma halukas tapaamaan hänet, kun hän on saanut tällaiset tiedot, että Alma on hänen äitinsä.



Tapaaminen oli todella tunteikas ja pojasta oli kasvanut hieno mies.



Nykyään äitini serkku kutsutaan jokaiseen suvun juhlaan, sillä Alman sisarukset kyllä ymmärsivät, mistä hän joutui luopumaan. Alma ei luopunut lapsesta aidon vapaaehtoisesti, oli sota-aika ja saksalainen isä ja huoraksi nimittely ja muut hankaluudet.

mitä kautta adoptio on tehty? PeLa? Siellä on sellainen kuin jälkipalvelu. Suosittelen kyllä lämpimästi sen käyttöön ensi alkuun. Sulla ei voi olla mitään tietoa siitä, minkälainen ihminen tämä biologinen äitisi on.



Mulla itselläni on karvas kokemus bioäitini tapaamisesta. Tapasin hänet nuorempana, olin silloin muistaakseni 18- tai 19-vuotias. Tätä tapaamista seurasi vuosien kirje-, kortti- ja puhelurumba. Tämä nainen mm. soitteli vanhemmilleni kännissä öisin ja huusi heille että minä olen ***n synnyttänyt ja olen hänen äitinsä. Tämä nainen osoittautui olevan älyllisesti, sosiaalisesti ja kaikin tavoin ongelmainen henkilö.



Toki hänen tapaamisensa oli hyvä asia, selvisipä kertaheitolla missä mennään. Ihan viime aikoina olen alkanut miettiä, että pitäisikö minun jotenkin lähettää tietoon hänelle että hän on kolmen lapsen biologinen isoäiti? En ole uskaltanut ottaa yhteyttä tuon viime kerran jälkeen ja olen sentään nyt 34-vuotias - vain kaksi vuotta nuorempi kuin hän oli silloin kun viimeksi tapasimme.



Eli ota ihmeessä huomioon, että vastassa voi olla mitä tahansa. Kannattaa varmaankin ensin ottaa vähän faktoja selville ja sitten vasta yhteydenotto välikäden kautta. En paljastaisi ihan heti nimeäni ja osoitettani tuntemattomalle ihmiselle tällaisessa asiassa, missä voi kuitenkin olla suuria tunteita pelissä ja vastapuolen älyllinen kapasiteetti täysin tuntematon.



Tiedän kyllä täysin vastakkaisiakin sattumuksia. Että yhteyttä on otettu ja lapset ja adoptiovanhemmat ovat tulleet osaksi toistensa elämää, on saatu uusia sisaruksia jne ja ollaan nykyään hyvissä väleissä. Mutta ei sekään välttämättä ihan ongelmatonta ole.



Kirjoittelehan toki mihin olet päätymässä!Tai kysy lisää jos haluat!

kiitos!



Aion ottaa yhteyttä kaupunkini sosiaalivirastoon, sillä se on hoitanut aikoinaan adoption, kysyäkseni, miten toimitaan. Joskus vuosia sitten olen jo selvitellyt sieltä asiaa, mutta silloin se jäi, Muistaakseni suositus tosiaan on, että yhteydentotto tehdään viranomaisten välityksellä, sillä vastassa voi olla mitä tahansa reaktioita ja elämäntilanteita yms. SIksipä en uskalla antaa omia yhteystietoja aluksi eteenpäin tai sellaista, minkä perusteella minut voi paikantaa ja jäljittää. Ja voihan olla, ettei bioäiti halua tai pysty edes vastaamaan yhteydenottoon.



Jännää kuitenkin tämän asian selvittely. Ja yhteydenottokirjeen kirjoittaminen vaikeaa. Ehkei pidä liikaa miettiä ja ottaa suorituspaineita asiasta...



Vähän tietysti hirvittää sekin, mitä vastassa on -

jos bioäidin elämä on solmussa, hän on vaikka alkoholisoitunut tms. niin kyllähän se voi omaan minäkuvaankin jotenkin vaikuttaa, tai ainakin tätä asiaa saa työstää mielessään.

tiedäthän, että jos menet väestörekisterin pitäjälle (kirkkoherranvirasto) ja pyydät kaikki tiedot itsestäsi, niin siellä on myöskin biologisen äitisi nimi ja henkilötunnus. Eli tieto bioäitisi henkilöllisyydestä sinulla jo on saatavillasi, et ehkä vaan ole tajunnut etsiä sitä.



Siitä voit vaikka aloittaa ihan itse ja hae ihmeessä apua sieltä kunnaltasi myös.



Itselläni se bioäidin osoittautuminen ei-niin-kovin-ruusuiseksi tapaukseksi enemmänkin vahvisti kuin huononsi minäkuvaani. (Kunhan vaan siitä ahdistelusta päästiin...) Tuli niin konkreettisesti selville, miten valtava merkitys sosiaalisella on biologisen yli.



Tällä hetkellä minulla on meneillään projekti, missä haen tietoa varhaislapsuuteni vaiheista koska niistä ei minulle juurikaan ole tietoa. Kyllä se oman identiteetin rakentamiselle on jotenkin tärkeää tietää, missä on milloinkin ollut ja kenen kanssa. Iloitsen siitä, että omille lapsilleni minulla on antaa varma tieto siltä ajalta miltä he eivät aikuisina itse muista: Olit turvassa täällä luonamme, tässä on valokuvia, tässä on muistiinpanoja.

ja saanut osoitetiedot, biovanhempien henkilöllisyys minulla onkin ollut tiedossa koko ajan, nimet ja syntymäajat yms. joten sen puoleen on ollut helppoa. Ajattelin hoitaa tämän jutun kuitenkin sosiaaliviraston välityksellä.



Varmaan omasta taustastani johtuen olen kirjoittanuo omalle lapselle ahkerasti päiväkirjaa yms. mikä auttaa lapsuuden tapahtumien mieleenpalauttamista tai ainakin auttaa oman elämäkerran ja minäkuvan rakentamista.

Isi, miksi hylkäsit minut?



Miksi niihin tarttee ola yhteydessä?

mun tyttärillä ei ole mahdollisuutta kirjoittaa biovanhemmilleen mitään. Heistä ei ole mahdollista saada mitään tietoa. Harmillista, mielellään soisin ne tiedot heille kyllä. Toista askarruttaa nämä asiat kovasti, toista ei tunnu kiinnostavan kuin nykyhetki.



Mutta jos kirjoittaisivat, niin luulisin että kirjoittaisivat, miten heillä on mennyt, minkälaisessa kodissa ovat eläneet, mitä tehneet elämässään, millaisista asioista tykkäävät, mitä haluavat tietää bioäidistä... jos olisivat jo vanhempia, niin mitä opiskelivat, onko omaa perhettä jne.



Tietääkseni ne yhteydenotot menevät just noin kuin täällä on kirjoitettukin, välittäjän kautta.

henkilolle joka sinut tähän maailmaan toi



Ensi kerralla sanoisin mitä hän luultavasti haluaa kuulla, että olet elänyt hyvän elämän ja et ole katkera