Pelkään joutuvani joskus sektioon

ne siirrellään pois tieltä. Joskus tämä ei tietenkään onnistu. Nyt siis kyse poikkihaavasta tehtävästä sektiosta.

sektio tehty 7kk sitten. Oli kivuton toimen pide. Toivuin nopeasti. Ekat pari päivää alavatsa vähän aristi. En syönyt edes kaikkia lääkkeitä mitä synnärillä tyrkytettiin koko ajan. Mahdollisimman nopeasti liikkeelle vaan, niin paranin nopeammin.

Mitään sen kummempia haavakipuja tai mitään sellaisia ei ollut. Mitään lasta painavempaa en alkuun nostellut ja selältään istumaan nousu oli hieman kankeata ekan puoltoista viikkoa. Arpi on siisti ja jo osittain ihan vaalea.

Mulle on tehty kaksi sektiota: toimenpiteenä täydellisen kivuton. Ekasta sektiosta leikkaushaava oli muutaman päivän kipeänä, lähinnä jos piti nousta ylös tms., tuntui kipua. Toisesta olin vain yhden päivän kipeänä. Toki tuntemuksia on leikkaushaavassa, mutta hyvänen aika: nykyään on niin hyvät kipulääkkeet, että niiden kanssa kyllä selviää!



Mun leikkauskivut eivät oo olleet MITÄÄN joidenkin alatiesynnytyksen kokeneiden ystävien kipuihin. Kyllä paljon pahemmat repeämät voi tulla alatiesynnytyksessä ja siitä voi olla viikkokaupalla kipeänä.

videon sektiosta ja totesin miehelle, että onneksi synnytykset ovat mulla takanpäin. Toinen oli alatiesynnytys ja toinen kiireellinen sektio. Videossa näytettiin kaikki ja pelottavalta näytti. Onneksi olin unten mailla sektion aikana ja toipuminen otti ehkä vähän enemmän kuin alatiesynnytys, mutta ei mikään kamala kokemus. Ei muuten ihme, että vatsalihakset eivät inahtaneetkaan sektion jälkeen.

Kuopusta lähdin synnyttämään ja hätäsektioon päädyin. Mulla kyllä arpi parantunut hyvin, siitä nyt aikaa 10kk. Enkä mieti asiaa millään tavalla jos vielä yhden lapsen saan.

koita suhteuttaa toi ongelma. eli siis ajattele jotain oikeaa pelonaihetta niin se helpottaa.



ei se niin kamalaa oo ja noi kuvat on pahemmasta päästä. mulla ei esim yks mies (hoito) huomannut ollenkaan sektioarpea, eikä tiennyt siis ees että mulla on lapsia. se on tosi mitätön vaalea viiva.

Mulle on tehty yksi sektio, enkä minäkään enää koskaan toivo siihen joutuvani. TOive ei johdu arvesta, vaan siitä itse leikkauksesta ja siitä toipumisesta. Mulle normaalisti synnyttäminen oli paljon mukavempi kokemus.



Arpea multa ei oikeastaan edes erota ellei tajua asiaa tarkkaan katsoa. Leikkauksesta 4 vuotta ja arpi todella ohut ja väriltään vaalea. Sijaitsee niin alhaalla, että ei näkyisi missään vaatteessa, vaikka selkeämpi olisikin. Ehkä mulla on sitten hyvin parantuva iho tjtn. Tosin en ole koskaan kamalaa sektioarpea vielä nähnytkään.

Maanantaina vauva kääntyi kesken synnytyksen kasvotarjontaan ja kiireelliseen sektioon päädyttiin sydänäänten laskujen vuoksi, vauva ei mahtunut naama edellä enää tulemaan. Kun tilanne oli edessä, olin tosi rauhallinen, koska ehdottomasti tärkeintä oli saada vauva turvallisesti ja terveenä ulos. Pelkoni osoittautuivat turhiksi, toipuminen on ollut paljon nopeampaa kuin alatiesynnytyksestä kolme vuotta sitten. Haava on tosi siisti 15 cm viilto alavatsalla. Ainoa haitta on se, etten saa nostella mitään vauvaa painavampaa - se vähän hankaloittaa arjen pyörittämistä kahden lapsen kanssa. Mutta siis huoli pois - jokainen synnytys on erilainen, etkä voi millään etukäteen tietää, mitä on vastassa. Siksipä sitä ei kannata myöskään etukäteen liiaksi murehtia - ja kuten sanottu, ennakkokäsitys voi muuttua myös positiivisempaan suuntaan!

toipumista ja haavakipua noin ajatuksena. Sinne kohtuunhan mennään kaikkien vatsalihastenkin läpi jne. eli ei ole pikkuleikkaus.



Mulla oli jostain syystä (tai tiedän oikeastaan syynkin: epiduraalin ansiosta) kivuton synnytys.



ap