Uskovaisille, jotka pidätte minua ateistina!
Minulla on ollut muutama pitkäaikainen uskovainen ystävä. Silloin, kun olimme vielä ystäviä, saatoin kiusoitella heitä kertomalla, että en ehkä usko siihen mihin he uskovat. Tapani nostatti heissä vihaa ym voimakkaita tunteita niin, että minua alettiin käytännössä pommittamaan lainauksilla raamatusta. Jokaiseen elämäntilanteeseeni puututtiin.
Viimein laitoin välit poikki näihin lapsuudestani asti tuntemiini uskovaisiin. Olen saanut elää rauhassa viimeiset 10 vuotta. En liene käytökseltäni sen moraalittomampi kuin he itsekään, mutta ero nykyisen ja entisen (heidän kanssaan yhteisen) elämäni välillä on valtava. Nyt voin hengittää vapaasti.
Kun tutustun nykyisessä elämäntilanteessani uskovaisiin (esim leikkipuistossa lasteni kanssa) jätän uskonasiani yksityisiksi. Rauhani on säilyttämisen arvoinen! Ehkä uskon ehkä en, mutta en usko ainakaan valmiin kaavan mukaan ja ulkoisesta pakosta!
Kommentit (4)
Ehkä hän on historiallinen henkilö ehkä Jumalan poika!
ap
Elämänkokemus on opettanut että usein uskontoon ja uskoon hyvin negatiivisesti suhtautuvilla on traumaattisia kokemuksia joko lapsuudenkotinsa tai muun lähipiirin hengellisestä väkivallasta. Olen itsekin törmännyt sellaiseen vähäisessä määrin seurakunnassamme ja tiedän että se voi olla haavoittavaa. Haluan muistuttaa että ainakin minä ajattelen niin, että ihmisiin voi pettyä ja ihmiset tekevät virheitä, mutta Jumala ei tee virheitä.
heitellä raamatunpaikoilla eli ns. lyödä raamatulla päähän. mutta asiatonta ehkä myös tuo kiusoittelu, mitä teit ja tahallaan provosoit heissä vihaa yms.
kaikki eivät ole raamatulla päähän lyöjiä.
ja niin, tosiasia kyllä on että joka häpeää Jeesusta niin sitä Jeesuskin häpeää.