Tunnetteko ihmistä, joka teidän mielestä työskentelee aivan väärällä alalla?

Ei minusta lasten parissa työskentelevät ole yleensä lapsia kohtaan sydämellisen leikkisiä.

Esim. lähikaupan myyjä ei sovi asiakaspalvelutehtäviin, hän puhuu mutisten eikä katso asiakkaaseen...

Olen opettaja ja koko ajan esillä, mutta olen ujo ja syrjäänvetäytyvä. Taistelen luonnettani vastaan.Ajauduin tähän, koska koulutuksella ei oikein muuta saa.

yhden sairaanhoitajan, joka on todella kylmä ja itsekeskeinen.



Tottahan tietysti on ettei hoitaja saa ollakaan liian empaattinen, mutta kyllä minusta toisen asemaan pitäisi vähän osata asettua.



Ja ap, minäkin työskentelen lasten parissa ja varmaan moni ei uskoisi. En lepertele koskaan vieraille lapsille missään puistoissa tai muualla.

Ja lasten lavereillekin mieheni puhuu ja kaveeraa enemmän kun minä.



Mutta miksi tehdä työtään vapaa-ajallaan.

Minä kyllä itse tiedän olevani hyvä työssäni. Se riittää.

Yhden persoonallisuushäiröisen psykologiopiskelijan. Toivon totisesti ettei päädy tarjoamaan mitään terapiapalveluita.

Liian pinkoja, kaikesta ylistressaavia, eivät omaa psykologista silmää ja pelkäävät vanhempien kohtaamista. juuri näitä opeja, jotka suunnittelevat jokaisen minuutin tunnista ja pitävät puhelinnumeron salaisena.



T: ope itsekin

sairaanhoitajia ja terkkareita, omia ent. työkavereita, joiden potilaaksi en itse haluaisi koskaan joutua. Onneksi nyt on mukavat työkaverit, vaikka ala sama.

sairaalassa ja päiväkodeissa..

oli jostain syystä opiskellut ala-asteen opeksi. Ei omannut niitä ominaisuuksia joita ko työssä tarvitaan, kuten auktoriteettia, organisointikykyä, esiintymistaitoa/rohkeutta olla esillä, halua opettaa lapsia/auttaa oppimaan jne... Päätyi ensin saikuille ja sitten kunnan kiertäväksi sijaiseksi.



Fiksu ja mukava ihminen. Olisi varmaan esim tutkijana aivan loistava.