Nirsoileva ja laiha lapsi, miten olette toimineet?

Keliakia löytyi nyt 9v verikokeesta. tähystys suoritettu, tuloksia vielä odotellaan.



Ehkä toi verinäyte kannattais ottaa?

Sulkea pois allergioita, keliakia jne. Pituus meillä tuolla Tirri B:lläkin on tosiaan yläkäyrillä ja on syntymästään lähtien tasaisesti noussut niillä käyrillä. Painokin pitkään meni tasaista käyrää, mutta nyt on kyllä pudonnut selkeästi. Vielä paino ei ole hälyttävä, mutta toivotaan, että tilanne korjaantuisi.



Sinänsähän ruisleipä (ja se näkkärikin muuten kelpaa hyvin), maito, porkkana ja kurkku eivät ole aivan huonoin mahdollinen dietti, jos kerran vain muutama ruoka kelpaa, mutta välillä on tosiaan vaikea pidättäytyä kiristämisestä ruoalla. Löytyisi edes joku muukin kelpaava proteiinin lähde kuin pelkkä maito. Apteekin energiajuomia ei suostu syömään, enkä sinänsä ihmettele, ne eivät ole kovin herkullisia. Itse jouduin niitä jonkin verran käyttämään raskaus- ja imetysdietillä ollessani (4000 kcal päivässä...) ja olivat kyllä aika pahoja.

On ollut aina nirso ruuan suhteen, alkoi jo ihan vauvaiässä. Sisko puolestaan syö mitä vaan ja onkin isokokoisempi. Ihan samalla lailla olen mielestäni kummatkin kasvattanut ja samaa ruokaa on trajottu kaikille. Mies ja minä olemme kaikkiruokaisia, eikä kellään ole allergioita. Kasviksia ja hedelmiä on aina tarjolla.



Nyt 6 v on alkanut syömään pikkasen paremmin, mutta kylkiluut paistaa silti ihon läpi... Nyt pojalle kelpaa jo muutama uusi ruokakin, esim. kurkku ja liha maistuvat, vaikka viime vuonna niiden kanssa oli ongelmia. Poika tietää jo ruokien terveellisyydestä paljonkin ja vetoan nykyisin juuri terveenä pysymiseen (kasvikset ja hedelmät) ja siihen, että lihakset kasvavat, kun syö lihaa... : ) Poika haluaa olla vahva ja pitkä, joten käytän sitä törkeästi hyväkseni ruokapöydässä, mutta uusien makujen kokeileminen on pojalle silti tosi vaikeaa.



Ruokien pitää olla myös selkeästi erillään, kastiketta ei saa olla, eikä mitään piilossa muiden ruokien seassa. Haarukassa saa olla vain yhtä lajia kerrallaan.Poika syö ensin yhden ruuan kokonaan loppuun (esim. perunat) ja sitten vasta aloittaa toisen (liha tai kasvikset). Tämähän on kuulemma asperger-piirre, mutta pojalla ei kyllä kyseistä syndroomaa ole, eikä muita "oireita".

http://www.vauva.fi/keskustelut?p_p_id=forum_WAR_perhe&p_p_action=1&p_p…



Kysymykseen vastaus on: ei mitenkään.

Ruokahaluttumuus meillä johtuu syöpähoidoista.



Kannattaa tutustua hajuttomiin ja mauttomiin ravintolisiin joita voi sekoittaa ruokiin.



Meillä poika saa tehdä itse ruokaa ja se on auttanut monasti saaamaan muutaman suupalan sisään.



Kurkkua ja porkkanaa saa vasta jälkiruuaksi kun on syönyt kiltisti eturuokaa :)



Leipää meillä ei syödä, mutta luulisin että yksi leipäpala on aika täyttävä pienelle ihmiselle joten käyhän sekin jo ruuasta



Ja tärkein: ruuasta ei saa stressata, sillä siitä tulee pian liian suuri kysymys johon on vaikea lopulta puuttua.

Meillä ei varsinaisesti käämi uhkaa palaa, mutta tuputtaa tai kiristää tekisi mieli, vaikka tiedämme, että se todennäköisesti vain pahentaisi tilannetta ja että meillä kyse on todennäköisesti vain jostain vaiheesta, joka menee ohi, mutta...

Kysymykseen vastaus on: ei mitenkään.

ja oikeastaan aloin syödä vasta muutama vuosi sitten.



Varmin keino tappaa se vähäisinkin ruokahalu oli tuputtaminen, asian huomioiminen, siitä numeron tekeminen, uhkailu, pöydässä istuttaminen...



Jälkeenpäin ajateltuna luulen että koin tuolloin oloni turvattomaksi (uusi vauva perheessä, vanhempien raskas tilanne), ja hain turvaa mistä sain, edes sitten tutuista mauista.

En tiedä millä lapsen saisi syömään, positiivista vahvistamista kannattaa kokeilla, eli huomioi sen että edes yrittää mutta ei tee siitäkään numeroa. Älkää missään tapauksessa pakottako, ei se lapsi nälkään kuole.



Minulle jäi tosiaan kammo ruokailua kohtaan ja syöminen on ollut hankalaa koko iän. Varsinkin stressi aiheuttaa sen että ruoka ei oikeasti laske vaan jää suuhun pyörimään.



Onhan muuten allergioiden mahdollisuus suljettu pois? Vaikka ihottumaa ei olisikaan, ruoka voi tuntua pahalta lapsen suussa, ja se hillitsee varsin tehokkaasti maisteluhalukkuutta.

tarjotkaa jäätelöä ja pullaa, keksiä, jugurttia, ainakin kerran päivässä. Niistä luulisi saavan vähän enemmän kaloreita, eikä niissä mitään pahaa mun mielestä, jos muuten syö ruisleipää ja kasviksia myös päivittäin!!

joka syö melko huonosti. Pituutta 111cm ja painoa 14kg. Poika syö ruokapöydässä sen mitä syö, en ole enää pitkään aikaan asiasta jasanut stressata. Yritän kuitenkin tehdä useasti pojan lemppariruokia: lohikeittoa, poron/hirvikäristystä, makaronilaatikkoa, jotta hän söisi edes joskus kunnolla. Kaikki missä on näkyvästi kasviksia tms ei uppoa. Jtakin on kuitenkin ruokailatessa syötävä, tuputtamaan en ala. Poika ei välitä pullista, karkeista, kakuista ym joten eipä voi syyttää edes liiasta herkkujen syönnistä :)

Myös reilu sipaisu leivän päälle voita olisi hyväksi. Sekä luonnollisesti täysmaitoa. Jostainhan sitä energiaa pitäisi saada.

monipuolisemmin. Nirsoksi heittäytyi kunnolla vasta joululta, vaikka sitä ennenkin oli hieman toista Tirriä tarkempi ruoistaan. Välillä myös syö ihan hyvällä ruokahalulla melkeinpä mitä vain, mutta niitä ruokailuja on ehkä pari viikossa.

Herkut eivät oikein asiaa auta, koska ei oikein niistäkään pidä. Niitäkin meillä on oikeastaan päivittäin tarjolla, mutta herra nyt vain näyttäisi olevan sitä mieltä, että ruisleipä, porkkana ja kurkku ovat ainoita oikeita herkkuja.

Onhan muuten allergioiden mahdollisuus suljettu pois? Vaikka ihottumaa ei olisikaan, ruoka voi tuntua pahalta lapsen suussa, ja se hillitsee varsin tehokkaasti maisteluhalukkuutta.

Vaan laitakin tomaattia ja parsaa ja puuroa aamulla. Jos ei kelpaa niin sitten ottaa vettä janoon. Seuraava ruokailu 3 tunnin päästä ja laita jotain muuta kuin tuttua. Esim spaghettia ja kastiketta. Jos ei tässä vaiheessakaan maistu niin annat sitä vettä.



Välipalalla vaikka kiisseliä ja mysliä. Päivälliseksi lihaisa keitto ja mahdollinen raaste alkupalaksi. Iltapalalla vaikka sitä puuroa ja kiisseliä.



Koita päästä niistä tutuista aineksista hieman eroon. Ei niissä mitään pahaa ole mutta lapsi todella ei suostu ottamaan muuta kun näkee ne. Ja jo se leipä ja maitolasi täyttää noin pienen mahan. Miksi sitä leipää tarvitsee edes antaa?



MAitoa aina ruan jälkeen. Tai vaihtoehtoisesti vettä.



Lapset oppii nirsoksi. Kova kovaa vastaan. Voi nätistikin kertoa että kun on syöty ruoka hyvin saa jälkiruokaa. -ja lapset tarvitsee monta maistamis kertaa ennen kun ne hyväksyvät sen. Jos sinun käy sääli lastasi kun ei suostu ruokaasi syömään niin muuta asennettasi. Lapsi varmasti saa ongelmia syömättömyydestään vanhemmiten kun ei suostu syömään missään mitään..



Eli jos kropassa ei ole mitään vikaa niin onnea tarvitset ja kovaa nahkaa.

minkälaisia ruoanlaittajia ja syöjiä teidän perheen vanhemmat on? Tehdäänkö ruokaa monipuolisesti ja maistuuko ruoka hyvältä omasta mielestä? Tuntuu että täällä monelle nuo kasvikset vaikka ovat semmoista pakkopullaa, tyyliin "lasten on pakko syödä kasviksia". Sekoitatteko kasviksia ihan normaaliin ruokaan jo itseännekin varten? Syöttekö välipalaksi hedelmiä tms?



Esimerkin kautta kai lapsi tässäkin parhaiten oppii, tuskin tulee kulinaristia aikuisena jos omat vanhemmat syövät rajoitetusti ja epäluuloisesti...

minkälaisia ruoanlaittajia ja syöjiä teidän perheen vanhemmat on? Tehdäänkö ruokaa monipuolisesti ja maistuuko ruoka hyvältä omasta mielestä? Tuntuu että täällä monelle nuo kasvikset vaikka ovat semmoista pakkopullaa, tyyliin "lasten on pakko syödä kasviksia". Sekoitatteko kasviksia ihan normaaliin ruokaan jo itseännekin varten? Syöttekö välipalaksi hedelmiä tms?

Esimerkin kautta kai lapsi tässäkin parhaiten oppii, tuskin tulee kulinaristia aikuisena jos omat vanhemmat syövät rajoitetusti ja epäluuloisesti...

että meillä syödään monipuolisesti, tykkään ruoanlaitosta. Vanhemmat pojat syövät kaikkea mitän nenän eteen laitetaan (rapuja, simpukoita, katkarapuja, oliiveja jne) mutta nuorin on ollut alusta asti todella nirso. Kasviksia meillä on sekä aamupalapöydässä paloiteltuna, että ruokaan sekoitettuna. En kuitenkaan pakota niitä syömään, pakottamisella en usko olevan positiivista vaikutusta. Mä kyllä näkisin tämän ihan pojan omana luonteenpiirteenä, että on todella nihkeä uusia makuja maistamaan ja ei kaikesta pidä.

Tirri B:kin satunnaisesti suostuu jonkin verran syömään. Leivällä on rasvaa ja Tirrit käyttävät kotona täysmaitoa. Aamupuuroon (jota Tirri B:kin yleensä suostuu vähän maistamaan) lisätään kasviöljyä ja se keitetään täysmaitoon. Olemme koko perhe laihanpuoleisia ja ns. läpipaskoja eli meillä on ruoankäytössä huono hyötysuhde, joten koko perheen ruokavalio on aika energiapitoista. Syömme paljon esimerkiksi pähkinöitä ja siemeniä, rasvaista kalaa jne. Mutta jos ei suostu syömään, niin energiaa ei saa edes energiarikkaimmasta ruoasta.

Syödään monipuolisesti, paljon kasviksia, paljon aika eksoottisiakin ruokia (miehestä on tylsää kokata samaa ruokaa usein, tykkää kokeilla kaikenlaista) ja muut lapsemme syövätkin oikeastaan mitä vain ja kasviksiakin vähintään sen suositellun määrän sekä pääruoan seassa että lisukkeina. Itse helposti unohdan syödä omineni, mutta kun ruokaa nenän eteen tupsahtaa, olen aivan kaikkiruokainen. Hedelmiä meillä kuluu paljon.

Olemme sitäkin miettineet, söisikö Tirri B paremmin tavanomaisempia lasten suosikkeja, mutta hän ei päiväkodissa ole sen parempi syömään kuin kotonakaan ja siellä tarjonta on kuitenkin paljon perinteisempää ja vähemmän kokeellista kuin kotona.

minkälaisia ruoanlaittajia ja syöjiä teidän perheen vanhemmat on? Tehdäänkö ruokaa monipuolisesti ja maistuuko ruoka hyvältä omasta mielestä? Tuntuu että täällä monelle nuo kasvikset vaikka ovat semmoista pakkopullaa, tyyliin "lasten on pakko syödä kasviksia". Sekoitatteko kasviksia ihan normaaliin ruokaan jo itseännekin varten? Syöttekö välipalaksi hedelmiä tms?

tutkimukset ovat kumonneet tämän läpipasko-teorian. Eli nämä ihmiset vain kuluttavat enemmän energiaa kuin ne jotka lihovat helposti. Saattavat olla ns. piiloliikkujia ja ovat muutenkin aktviisempia, mutta se lihomattomuus ei johdu siitä että ruoka vaan hulahtaisi imeytymättä tms. kropan läpi.

Tirri B:kin satunnaisesti suostuu jonkin verran syömään. Leivällä on rasvaa ja Tirrit käyttävät kotona täysmaitoa. Aamupuuroon (jota Tirri B:kin yleensä suostuu vähän maistamaan) lisätään kasviöljyä ja se keitetään täysmaitoon. Olemme koko perhe laihanpuoleisia ja ns. läpipaskoja eli meillä on ruoankäytössä huono hyötysuhde, joten koko perheen ruokavalio on aika energiapitoista. Syömme paljon esimerkiksi pähkinöitä ja siemeniä, rasvaista kalaa jne. Mutta jos ei suostu syömään, niin energiaa ei saa edes energiarikkaimmasta ruoasta.

energiankulutuksemme on melkoisen korkeaa. Voi toki johtua piiloaktiivisuudestakin, mutta mitään sille ei silti voi. Minä esimerkiksi olen 174 cm pitkä, painan 58 kg ja pysyäkseni tässä painossa minun pitää päivittäin pysyä energiansaannissa 2500-3000 kcal välillä, muuten paino lähtee laskemaan. Olen toki liikunnallinen, mutta en kuitenkaan huippu-urheilija. Mies on 180 cm pitkä, painaa hieman himpun yli 70 kg ja syö lähes 4000 kcal päivässä. Hän on erittäin liikunnallinen, mutta ei huippu-urheilija. Tirri A ja kohta 6 vuotta täyttävä isoveljensä ovat myös hoikkia poikia, vaikka syövät mitä vain ja paljon. 15-vuotiaaksi pian tuleva lainalapsemme on hänkin hoikka, mutta myös kovimmassa kasvuvauhdissaan ja siksi erittäin suuriruokainen, aiemmin söi suhteessa hieman vähemmän kuin muu perhe.

tutkimukset ovat kumonneet tämän läpipasko-teorian. Eli nämä ihmiset vain kuluttavat enemmän energiaa kuin ne jotka lihovat helposti. Saattavat olla ns. piiloliikkujia ja ovat muutenkin aktviisempia, mutta se lihomattomuus ei johdu siitä että ruoka vaan hulahtaisi imeytymättä tms. kropan läpi.

Olen kuvitellut olevani vain laiha sohvaperuna.

tutkimukset ovat kumonneet tämän läpipasko-teorian. Eli nämä ihmiset vain kuluttavat enemmän energiaa kuin ne jotka lihovat helposti. Saattavat olla ns. piiloliikkujia ja ovat muutenkin aktviisempia, mutta se lihomattomuus ei johdu siitä että ruoka vaan hulahtaisi imeytymättä tms. kropan läpi.

Meidän suvussa ainakin on osa (kuten minä, poikani ja isäni) näitä läpipaskoja. Kauhean kallista ja työlästä on tämä ainainen (terveellinen) syöminen. Jos hieman kuntoilee, niin heti pitää vetäistä 1000 kilokaloria lisää tai heti laihtuu.

Meillä on suvussa paljon lapsena erittäin nirsoja (kuten taas me laiheliinit minä, poikani ja isäni). Pahinta nirsoilu on ollut kaikilla alle 2-vuotiaina, sitten helpottanut ja näin aikuisina olemme kaikkiruokaisia (keliakia ja laktoosi-intoleranssi löytyy meiltä aikuisilta, pojalla näitä ei pitäisi olla). Hassua tuossa poikamme nirsoilussa oli juuri se että kaikki "kevyt" maistui hyvin. Kurkku, salaatinlehdet, porkkana, näkkäri (ilman rasvaa), vesi. Olen miettinyt että johtuuko tuo vain makuasioista, vai siitä että noita ei ole koskaan tuputettu pojalle toisin kuin maitoa, jäätelöä, lihapullia jne.

Meillä pojan syömättömyys oli erittäin pahaa ennen, mutta nyt (poika 5 v) en enää asialla stressaa. Hän syö mitä syö ja on niin laiha ja pieni kun on. Tuputtamalla ei ruokaa mennyt alas käytännössä yhtään enempää.

Minusta tärkeää pojan syömättömyysvuotena oli veriarvojen ja kasvun seuranta sairaalalla. Saimme suositukset vitamiineista ja apteekin energiajuomista ja -jauheista. Näin ei tarvinnut yksin huolehtia lapsen syömättömyydestä. Varsinkin ravitsemusterapeutilta sai hyvää henkistä tukea (ei niinkään apua syömiseen). Tuolla sai myös mittakaavaa siihen kuinka huolestuttavaa se oman lapsen nirsoilu on. Eli auttaako vain kovana oleminen, vai pitääkö tehdä kaikkensa että lapsi jollain konstilla söisi jotain herkkuruokaansa. (Meille suositeltiin tuota viimeistä vaihtoehtoa ja kiellettiin ehdottomasti se vain kovana oleminen, mutta syömättömyys olikin jo tosi pahaa. Muiden lapsiemme nirsoilua olen kohdellut aivan eri tavalla.)