Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Raastava vauvakuume, mies ei halua lasta ehkä vuosiin
05.02.2008 |
Ajattelin kirjoittaa, josko täällä olisi saman kokeneita tai samassa tilanteessa olevia. Olen 23-vuotias nainen ja valmistun ammattiin vuoden päästä. Avomieheni on hyvässä vakityöpaikassa, valmistunut, pari vuotta minua vanhempi ja ehdottomasti " elämäni mies" . Ollaan jo ehditty kokea yhdessä paljon, vaikka yhdessä ei olla oltukaan kuin pari vuotta. Rakastetaan toisiamme paljon ja meillä on hyvä olla yhdessä.
Mulla on ollut krooninen vauvakuume jo useita vuosia. Haaveilen omasta vauvasta, vaikka välillä toki uppoudun opiskeluun, työhön, harrastuksiini ym.. Äitiys olisi silti suurin lahja, mitä voisin kuvitella. Olen vihjaillut miehelle asiasta enemmän ja vähemmän topakasti, mutta hän ei syty sitten millään ajatukselle :(.
Alusta asti mies on puhunut, että hänkin haluaa nuorena perheen, kuten minäkin. Viime kesänä mies sanoi, että tehdään vauva ensi kesänä, mutta söi nekin sanat takaisin. Aika ristiriitaisia ajatuksia mieheltä on tullut välillä tämän asian suhteen, välillä hän on jopa sanonut, että hän olisi todella onnellinen, jos saataisiin oma lapsi. Mies ei osaa sanoa, haluaisiko yrittää saada perheenlisäystä esim. parin vai viiden vuoden kuluttua, jos silloinkaan. Minulle taas vauva olisi unelmieni täyttymys ja olisin valmis yritykseen vaikka heti - eihän vauvoja tilaamalla tule, yritystä voi kestää vaikka kuinka kauan.
Mies ei näe vauva-arjessa mitään hienoa, kun minusta taas olisi ihanaa keskittyä vauvan kanssa kotonaoloon ja äitiyteen, olen sitä monta vuotta jo kaivannut. " Sitten joskus" tuntuu niin tuskaiselta ajatukselta, kun mies ei osaa sitä aikaa edes määritellä. Kun mies näkee rääkyvän pikkulapsen, hän ensimmäisenä ärsyyntyy ja toteaa, että onneksi hänellä ei ole vielä lapsia. Minä taas toivoisin, että saisin kokea välillä hankalaakin elämää pikkulapsen, oman lapseni kanssa.
Päätöksen pitää tietysti olla yhteinen, ja vaikka olen nuori, niin silti tämä asia vaivaa ja painaa -ja vauva on haaveissa. Tulipa sekavahko vuodatus, mutta kommentteja ja kokemuksia kaipaan :)!
Kommentit (31)
Vauvakuume iski 21 vuotiaana ja kovaa.. Mies on vähän vanhempi ja oli jo silloin vakityöpaikassa, joten minusta aika oli sopiva. Mies ei vain halunnut eikä osannut sanoa, että koska olisi se oikea aika. Se oli niin raastavaa kun ei tiennyt kauanko pitää odottaa!!!
Ja nyt vihdoin, mieskin haluaa lapsen :) Tuntuu aivan uskomattomalle! Vuosien saatossa kun olen tätä asiaa hänelle jankannut ja itkenyt ja miettinyt välillä jo eroakin, mutta nyt sitten ihan yhtäkkiä mieskin haluaa lapsen. Ja nyt tietysti on helppo sanoa, että kannatti odottaa, ihan oikeasti. On ihana kun voimme haaveilla yhdessä ja mieskin on tässä yhtä tunteella mukana :)
Tämän viiden vuoden aikanakin on tapahtunut paljon, minä olen saanut olla töissä ja saada sitä arvokasta työkokemusta. On saatu elää kaksin ja matkustella ja hankkia asunto jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä varmasti miehellänikään..
Oltiin jo naimisissa, työelämässä oltu jo monta vuotta, asunto ostettu.. joten aateltiin, että saahan se vauva tulla jos on tullakseen. Ikää miehelläni 30, itelläni tuolloin 26. Nopeasti raskauduin ja nyt meillä on pieni ihana tuhiseva käärö. En tiedä mitään ihanampaa kuin oma vauva, mutta silti ei asiassa kannattanut mielestäni hötkyillä. Ihanaa vaan, kun saatiin rauhassa nauttia toisistamme (yhdessä 6 vuotta ennen vauvan syntymää), matkustella jne.
Joten kehottaisin sinua ap nauttimaan niistä asioista nyt, mistä et sitten vauvan kanssa voi enää nauttia.. eli matkustelkaa eri maissa, viettäkää ihanaa aikaa kahdestaan.. koita saada opinnot loppuun ja hanki työpaikka ensin.
Ei kaikille sitä vauvakuumetta edes tule. Ei välttämättä miehellesikään. Mutta se on jo paljon, että hänestä ajatus vauvasta on ihan ok. Anna hänelle aikaa, kyllä hän varmasti jossain vaiheessa niitä vauvoja haluaa.
miehesi sanoo, " sitten kun sinulla on se vauva..." kirjoitit.
Miksi ei " sitten kun meillä on se vauva?" Joku tuossa tökkäsi minulla.
Pitääkö mies vauvaa sinun " projektinasi" .
Ja se, että sanoo tyyliin voin minä sen vauvan tehdä rakkaudesta sinuun, muttei kuitenkaan sitoutuen itse lapseen. Miksi näin? Jossain on joku pielessä..
Törkeää hankkiutua raskaaksi miehen vastusteluista huolimatta. Miettikääpä asiaa toisin päin.
Kirsitäminenkin kertoo aika surullisesta suhteesta ja sen tulevaisuudesta.
Minustakin olet ap aika nuori. Riuduttavaahan se on ja odottavan aika on pitkä. Tilanteesi on kuitenkin mukavampi kuin reilusti yli 30- kymppisen.
Toivottavasti miehesi alkaa oikeasti haluta lasta jossain vaiheessa :)
Ja vaikka vielä toinen että saat vakitöitä ja paremmat äitiysrahat!
Mieskin voi kypsyä siinä ajassa ja olet niin nuori vielä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaksi lasta ja voin sanoa että vauva-arki on kaikkea muuta kuin ihanaa omaan äitiyteen panostamista. Odota nyt vielä pari vuotta. Et todella kuumehuuruissasi nyt tajua mihin olet ryntäämässä.
Älä heitä hukkaan tätä aikaa, jonka voit viettää miehen kanssa kaksin ja tehdä mitä mielii. Sitten kun teillä on se vauva, kahdenkeskinen aika on kortilla.
Sain esikoiseni 23-vuotiaana ja näin jälkikäteen ajateltuna se oli aivan liian aikaisin. Opintoni olivat osittain kesken eikä työpaikasta tietoakaan. Se teki vauva-ajasta erittäin raskaan. Toinen muksu syntyi kun täytin 29 ja silloin tunsin olevani valmis vauvan tuloon kaikin puolin. Opinnot oli suoritettu ja vakituinen virka hallussa. Toisen lapsen ensivuodet tuntuivat paljon helpommilta.
Meillä mies sanoi jo muutaman kuukauden seurustelumme jälkeen, että " haluan tulevaisuudessa sun kanssasi naimisiin ja lapsia" , mutta vuodet kuluivat, ja vauvakuumetta ei miehelle ihan noin vain tullutkaan.
Puhuttiin paljon lapsista, ylipäänsä tulevaisuudesta yhdessä, ja tuttava/sukulaispiireissä oli paljon pieniä lapsia, joten aika paljon miehenikin näki mitä elo on pienten lasten kanssa.
Perusteli vaan " ei vielä" kommenttejaan sillä, että " keretään matkustelemaan, harrastamaan, opiskelemaan, tekemään töitä, hankkimaan asunto, jne."
Ihan järkeviä ajatuksia, mutta silti sydämeni ja sylini huusi vauvaa.
Muistuttelin aina aika-ajoin vauvakuumeestani, mutta en painostanut, enkä jankuttanut asiasta (vaikkakin välillä asiallinen keskustelu kääntyikin kiivaaksi väittelyksi ja lopulta pahaksi mieleksi meille molemmille).
Kun sitten eräänä kauniina päivänä mieheni ilmoitti mulle yks kaks, että " olen miettinyt asiaa, ja ehdottaisin, että jättäisimme ehkäisyn pois" :)
Tuota päivää en unohda ikinä, onnenpäivä! :)
Pian tärppäsikin, ja aloin odottamaan vauvaa.
Elimme elämämme onnellisinta aikaa, ja meidät vihittiin raskauteni alkuvaiheessa.
Mies oli ehdottomasti sitä mieltä alkuun, että " ei enempää lapsia kuin tämä tuleva vauva" , mutta kappas vaan, pojan ollessa vielä vauva ilmoitti ITSE, että " tarvitseehan se leikkikaverin" ;)
Ja niin meille sitten syntyi pienellä ikäerolla toinenkin poika :)
Tämän lapsukaisen piti jäädä kuopukseksi, mutta vauvakuume iski meihin molempiin, ja pitkän yrittelyn jälkeen meille odotetaan nyt taas vauvaa :)
Mies on tuumannut moneen otteeseen, jo vuosia sitten, että " jos olisin tiennyt mistä onnesta ja ilosta olen jäänyt paitsi, olisin suostunut isäksi jo kauan aikaa sitten" .
Musta tuntuukin, että miehillä on noin yleisesti ottaen ihmeelliset `pelot`siitä, mitä elämä lapsiperheessä on.
Meillä kyllä mieheni(kin) elämänarvot menivät täysin uusiksi...
ennen oli työ/ura niin tärkeää, omaan itseensä satsaaminen jne., mutta nyt ykkösenä ovat lapset, sitten kaikki muu.
Vaikkakin nuo vuodet mitä odotin mieheni vauvakuumeen nousua olivat rankkoja ja turhauttavia, olen todella onnellinen siitä, että jaksoin odottaa.
Mieheni on mitä ihanin isä lapsillemme, sekä mitä ihanin aviomies, enempää en voisi toivoakaan ;)
En usko, että asiat olisivat näin onnellisesti, jos olisin painostanut häntä isyyteen.
Tahdon toivottaa ap:lle voimia ja pitkää pinnaa odotellessasi miehesi vauvakuumeen nousua!
Toivotaan, että se päivä teidän elämäänne vielä koittaa, ja pääsette elämään onnellista perhe-elämää!
t: saman kokenut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri nuo samat asiat olisin itsekin sinulle ap kirjoittanut.
niin sen suhteen sinulla on vielä 10 v. hyvää aikaa saada esikoinen. ertiliteetti alkaa laskea oikeastaan vasta yli 35-vuotiaana.
Sinuna ehkä asettaisin jonkun ikään liittyvän rajan tyyppiin, että siihen mennesä kun täytän 25 tämä asia pitää olla ratkaistu tässä perheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olet vielä aika nuori äidiksi ja niin taitaa olla miehesikin kun tuntee ettei ole vilä kypsä. Äitiys muuttaa koko elämän, vastuu toisesta ihmisestä on sitten läsnä lopunelämää. Nauttikaa nuoruudestanne ja toisistanne, 2 vuotta yhdessä on oikeastaan todella lyhyt aika. Lapsi muuttaa parisuhteen, yhteistä omaa aikaa ei sen jälkeen juurikaan ole. Jos nyt pakotat miehen isäksi, voit jäädä yksin lapsen kanssa kun mies ottaa ja lähtee kun ei kestä vastuuta. Voit hyvin odottaa vaikka 10- vuotta, ei se hedelmällisyys vielä laske, käytät sitä vaan nyt oikeutuksena tunteillesi.
eikä vasta kolmevitosena niin kuin joku väitti. Jos on hedelmällistä sorttia, voi raskautua helposti vielä nelikymppisenäkin, mutta jos lähtökohta on huonompi niin jo kolmikymppisenä voi painua sen rajan alle ettei ilman apua tule raskaaksi.
Mutta tätähän ei valitettavasti voi etukäteen tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja suurin osa kai vauvoista saa alkunsa " vahingossa" ... ;)
Tuli vain mieleen, että vauvan tulo on oikeasti aika rankka juttu. Vaikka sinulla olisi kuinka valtava kuume, niin et ole siihen yhtään sen valmistautuneempi. Siksi kannattaa nyt keskittyä vielä vähän aikaa muuhun elämään, ja siihen että laittaa asiat hyvälle mallille. Vauva-aika on helpompaa, kun molemmat ovat siihen valmiita, valmiita siis ottamaan vastaan sen koko elämänmuutoksen.
eli hankkiudu vaan raskaaksi. Kyllä mies siihen sopeutuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sun neuvoillahan saadaan avioerotilastot laskuun?
meilläkin tuli yllätysraskaus. Alkushokin jälkeen mies oli aina myyty ja nyt meillä on jo neljä lasta :)
- 22
Ja vaikka mies on valmis " kokeilemaan" välillä ilman kumia, laitan sille stopin. En halua, että mies tekee mitään harkitsematonta, vaan nimenomaan _haluaa_ vauvan kanssani ja on miettinyt asian loppuun saakka.
Kun vain saisi miehen haaveilemaan yhteisestä vauvasta. Mikään ei olisi ihanampaa kuin jännätä yhdessä mahdollista raskautumista, suunnitella tulevaisuutta vauvan kanssa jne, ensimmäinen ultra.. Välillä mies puhuu, että haluaa olla naimisissa ennen lapsen saamista, mutta siihen taas saattaa olla aikaa vielä monta vuotta :/. Voisipa hän sanoa edes milloin viimeistään voisimme aloittaa yrittämisen, vaikka sitten kahden vuoden kuluttua tms..
Tiedän kyllä, että nainen on fertiili-iässä pitkälle yli kolmenkympin, mutta minulla on haaveissa ainakin 3 lasta ja muutenkin haluan äidiksi nuorena, joten minkäs teet..
-ap
Vierailija:
Toisaalta harmittaa, kun ehkäisynä käytämme kondomia, ja välillä mies meinaa " unohtaa" ehkäisyn, ihan vapaaehtoisesti haluaa vähän " kokeilla" ilman kondomia. Minä en halua, että lapsi saa alkunsa vahingosta, joten itse asiassa minä olen sisukkaammin sen ehkäisyn muistanut.
Ja mitäs ihmeen väliä sillä sitten on, saako lapsi alkunsa ns. vahingossa?
Hieman utopistista haaveilla muistavansa/tietävänsä sen hetken takkatulen loimussa, kun pikkuinen lopulta siitettiin...
Oikeastihan sinulla ei vielä pitkään aikaan ole mikään kiire. Hedelmällisyys alkaa merkittävästi laskea vasta 30 ikävuoden jälkeen. Ja vaikka tietysti on totta, ettei vauvoja tule tilaamalla, niin valtaosa tulee kuitenkin puolen vuoden sisällä yrityksen aloittamisesta raskaaksi.
En lukenut kaikkia viestejä, mutta jos mies on saman ikäinen kuin sinä, ei välttämättä vielä tunne olevansa kypsä ryhtymään isäksi, eikä siihen voi ketään painostaa. Ei kuitenkaan kuulosta siltä, ettei mies ikinä haluaisi niitä lapsia tehdä, joten jos jaksat odottaa ja tämä on se mies, jonka kanssa haluat olla, niin se voi kannattaa.
Oma kokemus: Itse aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa, kun olin 17. Aluksi jopa puhuttiin, että joskus hankitaan lapsia, mutta sitten mies sai jossain vaiheessa päähänsä, että ei koskaan halua lapsia. Lausunnot lasten suhteen olivat kuitenkin niin ristiriitaisia, että ajattelin ettei päätös nyt ihan ehdoton ole, mutta vielä ei ole oikea aika. Itse olisin halunnut lapsia n. 25-vuotiaana, mutta jouduin odottamaan 29-vuotiaaksi ennen kuin mies lämpeni ajatukselle. Tulin heti raskaaksi ja nyt 34-vuotiaana odotan toista lasta. Tämäkin tärppäsi heti, kun annettiin lupa tulla. Mies puhuu kolmannesta, mutta minulle taitaa kaksi riittää.
Vierailija:
eli hankkiudu vaan raskaaksi. Kyllä mies siihen sopeutuu.
Alue: Aihe vapaa
Käytiin viikonloppuna vierailemassa vauvaperheen luona. Mies piti pikkumiestä pari tuntia sylissä ja ihmetteli 3-viikkoisen vauvan pieniä käsiä :). Mies on myös alkanut pohtimaan nimiä mun kanssa vauvalle. Monesti mies puhuu myös " sitten kun sulla on pieni lapsi niin.." , " me ollaan varmaan sitten joskus onnellinen perhe" .. Eikös nämä ole ihan hyviä merkkejä? Tänään en voinut hillitä itseäni marketissa, vaan ostin pienen edullisen bodyn ja laitoin sen vaatehuoneen nurkkaan (piiloon mieheltä ;)).
Tuntuu vaan, että välillä mies puhuu, että vauva olisi tervetullut jo ihan lähitulevaisuudessa, mutta toisinaan mies taas puhuu siihen malliin, ettei ainakaan muutamiin vuosiin. Ja vauvakuume vaan kasvaa..
Toisaalta harmittaa, kun ehkäisynä käytämme kondomia, ja välillä mies meinaa " unohtaa" ehkäisyn, ihan vapaaehtoisesti haluaa vähän " kokeilla" ilman kondomia. Minä en halua, että lapsi saa alkunsa vahingosta, joten itse asiassa minä olen sisukkaammin sen ehkäisyn muistanut.