te joilla vauva ja taapero.. help!

En ole koskaan tuollaisella päätäni vaivannut, kyllä lapset ja lapsi itse keksii tekemistä. Miksi nykyaikana kaiken pitää olla niin ohjelmoitua ja ohjattua ja suunniteltua jo heti alusta alkaen. Jos itse kotona olet, niin älä hiivatissa mihinkään tarhaan lastas vie minkään seuran takia. Ja onhan niistä nyt jonkinlaista seuraa jo nyt toisilleen ja sen vaivan parantaa aika ennen kuin huomaatkaan. Mulla on muuten 8 lasta ja hyvin on mennyt, vielä 4 kotona alle rippikouluikäistä.

askartelemme ja lueskelemme, kuuntelemme musiikkia, teemme yhdessä kotitöitä jne.

Toiset lapset vaan ovat sosiaalisempia ja todella kaipaavat IKÄISTÄÄN leikkiseuraa. Itse olin joku vuosi tuossa tilanteessa ja menin töihin (lapset silloin 3v ja 1,4v). Kaikki ovat olleet tyytyväisiä ratkaisuun. Itsekin kärsin yksinäisyydestä kotona ollessani.

Täällä kerhoihin saattaa päästä jo kuukautta tai paria ennen kolmevuotispäivää. Kannattaa kysyä.

Kyllä kolmevuotiaalle riittää yksikin suht samanikäinen leikkikaveri, ei niitä tarvita koko laumaa.

ainakin meidän lapset alkoi leikkiä keskenään kun nuorempi oli täyttänyt 1v, vanhempi oli tuolloin vajaa 3v.

eli pian keksivät miten leikkiä yhdessä!



ymmärrän silti että lapsesi kaipaa muuta seuraa, etkö pääse missään tutustumaan muihin äiteihin?

pyydä vaikka vähän ventovieraampikin äiti (jolla tietty samanikäisiä lapsia) kahville rohkeasti ...

ja meitä on kutsuttu kylään.



Ihan rohkeasti vaan, ei tarvitse olla ystäviä, riittää kun on jonkun kerran puistossa tai kerhossa jutellut, ja lapset ja aikuiset tulee jotenkin juttuun, niin pyydä kylään.



Aina se itsekseen kärvistelyn voittaa.

tuli ensimmäisenä mieleen.

Kysäisepä ensi kerralla kun perhekerhoon menet että onko teidän alueella varhaiskasvatuskerhoa ja miten sinne pääsee.



Meillä on perhekerho ja varhaiskasvatuskerho samoissa tiloissa (eri aikoihin toki ;)). Koko porukalla käydään perhekerhossa kerran viikossa ja esikoinen käy lisäksi varhaiskasvatuskerhossa 2 kertaa viikossa.

Kumpaakin käytetään sen lisäksi jumpassa ja uimassa.



Msn. groups kannattaa myös tarkistaa (ja on niitä varmaan muitakin). Sieltä löytyy paljon äitiporukoita, saattaa löytyä myös sinun lähialueen porukka. Minä olen tuolta löytänyt omalta alueeltani kaksi ryhmää joiden kautta olen saanut lisää ystäviä ja lapsillekin leikkikavereita :)

Ulkoiltiin aamulla puistossa ja iltapäivisin omalla pihalla. Ei siellä puistossa kauheasti ikäistä seuraa ollut, mutta ihan hyvin lapsi sai leikkiä ja äidille saattoi joskus löytyä jotain juttuseuraa. Kerran viikossa käytiin muskarissa , edes perhekerhossa ei käyty.

Mutta meillä on kyllä erilainen tilanne, kun vanhempi on sen verran ujo, että viihtyy oikein hyvin kotona ja vierastaa vieraita lapsia.

Meillä lapset 2 ja 3 niin ei ole ollu kyllä tota ongelmaa. Kun oli pienempiä ja olin vielä kotona niin päivät meni itsestään. On keksi edellisenä iltana erityisesti ohjelmaa, ellei halua jotain vartavasten: tehdä ystävänpäiväkortin mummolaan, suunnitella reissun eläintarhaan jne mutta ei mitään isompaa suunnittelua pienempään " arkeen" .



Meillä lapset auttaa siivoomisessa ja puuhaamisessa, katselee lastenohjelmia, askartelee, leikkii (yksin, yhdessä koko poppoo tai lapset kaksin).



Pojat on TOSI eläviä ja " sosiaalisia" mutta ei leikki-ikänen vartavasten tartte tarhaa jos äiti ja sisar leikkii kotona ja bonuksena löytyy vielä ulkopuolelta kavereita! Ei elämisen tartte olla aina puuhaamista ja tekemistä! Rentoudu ja lopeta hyysääminen.

Meillä isompi alkoi 3,5-vuotiaana käydä kerhossa kahtena aamupäivänä. Sai sieltä hyvän kaverin samanikäisestä samassa tilanteessa olevasta lapsesta ja treffaillaan yhä.

Eli kävimme yhdessä kerran viikossa seurakunnan perhekerhossa, satunnaisesti mll:n perhekahvilassa. Vanhempi lapsi kävi lisäksi itsekseen kerran viikossa seurakunnan pienten kerhossa, joka kesti 2 tuntia aamupäivisin. Sen lisäksi kävimme jaksamisen ja kelien mukaan leikkikentällä tai pulkkamäessä, jossa siis näki muita lapsia. Jotenkin muistelen, että leikkikentällä vauva nukkui vaunussa ja minä sitten annoin vaugtia isommalle keinussa tai tein hiekkakakkuja, ei vielä niin hirveästi leikkinyt muiden kanssa, katseli ehkä enemmän. Tuttavaperheet kävivät sitten viikonloppuisin kylässä.



Tuossa oli mielestäni jo tarpeeksi ohjelmaa, syömisten ja päiväunien päälle.

Vierailija:

Tilanne on se että olen kotona kahden lapsen kanssa. Toinen on vajaan vuoden ja vanhemp pian kolme.

Käydään perhekerhossa mutta sielläkin yleensävain yksi äiti meidän lisäksi. mitä te muut teette päivisin?

Mutta: minä en ollut yleensä leikkimässä lapsen kanssa, vaan hän leikki itsekseen. Jo tosi pienestä, joten pääsin siinä helpolla. Olemme kannustaneet lasta keksimään itse leikkinsä ja Kuopus osoittautuikin sitten ei-niin-itsestään-leikkiväksi lapseksi, mutta hänellähän on esikoinen seuranaan ;-)

Veljelläni on tosi vilkas ja seuraakaipaava esikoinen. Hänen äitinsä ratkaisi autottomana asian näillä:

- kävi perhekerhossa (vaikkei olisi kovin kauheasti porukkaaa siellä, niin parempi kuin ei mitään)

- askarteli paljon lapsen kanssa (kaikenmaailman piltti-purkkimaalauksia ja liimailusysteemejä)

- kulki bussilla ihmisten ilmoille (esim. kaupunkiin ostoksille), vaikka se maksoikin

- ulkoili paaaaljon, käveli leikkipuistoihin kauemmaskin, jotta sai tekemistä

- tutustui " puoliväkisin" kaikkiin äiteihin, joita näki ulkona. Toisista sai kyläilyseuraa vähän kauempaakin.

Veljeni perheelle ei tulult mieleenkään laittaa lasta päiväkotiin seuran vuoksi, vaikka lapsi oli erittäin " seurallinen" , vaan he yrittivät ratkaista asian kotikonstein, ja hyvin onnistuivatkin.

ja minusta lapsen on opittava myös sietämään olemista. Ei kaikkien hetkien saa eikä tarvikaan olla ohjelmoituja.