Onko kellään mitään positiivista sanottavaa kummeista?

Mulle ne ei oo mikään elämää suurempi juttu. lapset on kastettu tavan vuoksi ja niillä on kummit. En mieti asiaa sen kummemmin.

Mun kahdella lapsella on vain ihania kummeja:



- Mun hyvä ystävä, todella luotettava, tasapainoinen ja kiva tyyppi, ottaa lapsen huomioon, arvostaa ja juttelee hänelle, on hänelle tärkeä. Jaksaa pitkänkin matkan päästä tulla käymään (käydään tietysti hänenkin luonaan) ja muistaa lasta merkkipäivinä ja muutenkin.

- Siskoni ja veljeni, joista kumpikin on yhden lapsemme kummi. Sisko tulee usein moneksi päiväksi kylään ja tekee mielellään asioita lasten kanssa, leikkii, lukee, leipoo. Veljeni käy harvemmin, mutta ottaa lapset tosi kivasti huomioon, leikkii ja lukee myös sekä riehuu ja ulkoiluttaa.

- Mieheni ystävä, sinkku, joka yleensä unohtaa kummilapsensa merkkipäivät ;-) Käydään enemmän hänen luonaan, Korkeasaaressa, keilahallissa ym. Lapsilla aina hauskaa tämän kummin luona.

- Mieheni veli ja ystävä, jotka asuvat ulkomailla. Muistavat säännöllisen epäsäännöllisesti, nähdään harvoin, mutta silloin kun nähdään niin tapausta muistellaan puoli vuotta.



Ihania, erilaisia kummeja, ja jokainen omalla tavallaan lapsille tärkeitä.

Lapsemme kummit ovat ihania!



Ja ennen kuin haukutte niitä kummeja niin miettikää hetki kuka / ketkä ne on valinnut.