Tahdon keskiluokkalaisen unelman, nyt!
Tahdon omakotitalon kivalta alueelta, kivan kauppa-auton itselleni, toisen lapsen, pitkän hoitovapaan, kiltin miehen..
Olen juuri tavannut miehen, joka " sopii suunnitelmiin" , tunteet ei varsinaisesti roihua, mutta haluaisin toteuttaa tämän unelman..
Olla vuoden kuluttua kotona (uudessa sellaisessa) vauvan kanssa äitiyslomalla.
Jos odotan, että tapaan miehen, että järki häviää ja olisi kaikki edellytykset unelmille, niin odotan vielä 5-kymppisenä..
Ajattelin tehdä " järki" ratkaisun: hyvä mies, josta pidän kovasti..
Kommentit (15)
että voi se erokin tulla.
Toisaalta voin 3v. kuluttua edelleen olla samas jamassa ja haaveilla siitä perhe-elämästä takkatulen ja uuden Volvon välissä ;)
Että eipä sitä kukaan tulevaisuudestaan tiiä.
Mutta me kyllä odotettiin 5v ennen kuin alettiin vauvoja tekemään. Siinä vaiheessa ajoittain jo roihusikin.
mäkin oon parin vuoden aikana tavannut pari miestä, jotka OIKEASTI pisti ajatukset sekaisin; olin järjettömän onnellinen, rakastunut ja huumaa kesti hetken. Kaikki tosin oli kuin elokuvista, en nähnyt tai kuullut mitään, olin järjettömän rakastunut, ihmiset ihmetteli mun alituista hyvää tuulta jne jne. Ne kesti siis vain muutaman kuukauden. Sanomattakin selvää, että seksi vei järjen..
Nyt oon tavannut perusmiehen, joka on kiltti, varakas, kunnollinen jne jne. Tuntuu, että " olisi aika" toteuttaa unelmat toisesta lapsesta jne, jos niitä aikoo toteuttaa.
Ehkei kaikkea voi saada?? Järjetöntä rakkautta ja vakaata miestä samassa paketissa..?
parisuhde on ennen kaikkea tahdon asia...
Tottahan se äkkirakastuminenkin on mukava tunne, mutta aika yliarvostettu, jos mietitään perheen kukoistusta pidemmällä tähtäimellä. Rakastumisvaihe kestää kuitenkin keskimäärin vain kolmisen vuotta ja sitten tilalle kasvaa kumppanuutta ja rakkautta - jos kasvaa. Loputon romantiikan kaipuu on paljon todennäköisempi resepti lyhyille parisuhteille - suhde puretaan, kun ensihuuma haalistuu.
Mutta tietysti ap:n toiveissa hiukan epäilyttää tuo mammonan ensisijaisuus. Ei ole paha asia kaivata mukavuutta elämäänsä, mutta jotenkin tuossa kirjoituksessa tuntui se olevan TÄRKEIN asia. Mikset itse hae itsellesi sellaista asemaa, jossa voit itse omilla rahoillasi ostaa elämääsi mukavuutta...? Mieheen ei kannata siinä mielessä ripustautua liikaa, että hän hommaa ja kustantaa. Sellainenkin tuppaa rassaamaan parisuhdetta pidemmän päälle, jos miehelle kasataan hurjia rahallisia paineita.
No joo. En siis paheksu ap:n unelmia. Jopa kannustaisin tuollaiseen " järjenkäyttöön" parisuhteen perustamisessa. Sitä järjenkäyttöä pitää vaan sitten muistaa käyttää jatkossakin - jos vaikka työkaveri alkaa kiinnostaa romanttisessa mielessä tms.
siis ehkä vaan tää yh:n arki on tätä " peruskitkuttamista" kuitenkin. Palkka on pari tonnii kuussa (varmaan yh:n perusasteikolla ihan hyvä), oon opiskellut perusduunarin ammatin amk:sta jne. Eli en olisi mitenkään miehen varassa siis..
Mutta harva yh asuu kivassa omakotitalossa väljästi kivalla alueella ajellen uudella autolla shoppailureissun välissä...
Että kyllä mä " järkeistän" näitä rakkauasioita myös sen suhteen, mitä arki olisi jonkun miehen kanssa. Sen järjettömän rakkauteni kanssa elämä olisi ollut kitkutusta epävakaasti jossain pätkätöiden varjossa.. Ja se rakkauden kohde olisi ollut reissutyössä, minkä edustajat ovat " tunnettuja" petturuudestaan jne jne.
Enkä sitä sano, etteikö tämä tuore suhteeni voisi pettää, vaikka tausta kunnossa; tottakai voi pettää, jos niikseen tulee.
Näin muutaman vuoden yh-elämän jälkeen sitä vaan arvostaa normaalia päivärytmiä, vakaata taloutta jne jne.
EI ollut tarkoitus korostaa mammonaa.
ap
Mulla ihana mies, kaksi suloista lasta ja molemmilla hyväpalkkaiset työt. Yksi auto ja asutaan ahtaasti kerrostalokolmiossa pk-seudulla. Joten ei se parisuhde nyt sitä omakotitaloa automaattisesti tuo, sinuna panostaisin siihen rakkauspuoleen.
Vierailija:
Näin muutaman vuoden yh-elämän jälkeen sitä vaan arvostaa normaalia päivärytmiä, vakaata taloutta jne jne.
EI ollut tarkoitus korostaa mammonaa.
ap
Kyllä tuo on täysin inhimillistä. Yritin vaan sanoa sen, että osa naisista kyllä odottaa " kuuta taivaalta" siltä mieheltä. Miehetkin ovat usein halukkaita hommaamaan perheelleen mukavuutta ja tienaamaan kunnolla, mutta kyllä kuulee joskus miehiltä aika katkeraakin tilitystä siitä, miten " vaimo makaa kotona, shoppailee netissä, tuhlaa eikä mikään riitä, mitä kotiin kannan..."
Sinun kohdallasi ei siis tuosta ole kyse, hyvä juttu.
ei se OMAKOTITALO välttämättä ole se pointti tässä, vaan MUKAVA elämä ja toteutetut unelmat: lapsi, mies, perhe, hyvätuloinen elämä (mihin luen oikeastaan vain sen, ettei perusmenoissa lasketa pennejä, esim. kaupassa)
Että kyllä se rivari / kerrostalo -asuntokin kävisi oikein hyvin..
Elämä TODENNÄKÖISESTI olisi helpompaa vain kaiken suhteen kun olisi 2 aikuista; rahallisesti, ajankäytöllisesti jne. Ja jopa se tulotaso / asunto / vaatetaso vois parantua hyvätuloisen miehen siivellä. Ja kyllä; se on iso plussa tässä suhteessa.
Miksi ette yh:t itse hanki kunnon ammattia ja hyväpalkkaista työtä?
Harvapa teistäkään " parillisista" eli parisuhteessa elävistä eläisi yhtä mukavasti ilman miestä!!
Miettikää sitä.
ap.
Viimeiset 5v tuosta keskiluokkaisesta unelmasta olivat yhtä helvettiä.
Vierailija:
Viimeiset 5v tuosta keskiluokkaisesta unelmasta olivat yhtä helvettiä.
Niinpä- no, ei aina kaikki ole sitä, miltä näyttää.
Haluaisin vain niiiiin kovasti sen unelman, mikä jäi ekan kohdalla toteuttamatta.
juuri kritisoi noita ns. turvallisia valintoja. intohimo on kuulemma se, jota vaaditaan kestävään parisuhteeseen eli siis ns. turvalliset suhteet eivät kestä...voi olla totuuden siemenkin...mun eka liittoni oli ns. turvallinen valinta ja onneksi emme ehtineet lapsia saada...nykyinen on sitten se intohimoliitto ja se todella toimii vielä kolmen pienen lapsen jälkeenkin :).
sitä mä vähän mietinkin, että mitenköhän nää oikein menee..
Jotkut just puhuu, että nuoruudenrakkaus ollut se " järjen hävittävä" rakkaus ja sitten perustanut perheen kunnon miehen kanssa (no, voihan se järjetön rakkauskin olla kunnon mies!)
Toisaalta, ne jotka on perustanut perheen sen " tilastollisesti hyvän miehen" kanssa, eroavat, kun rakastuvat johonkin tulisesti ja viettävät loppuelämän sen kanssa..
Huh. No, ehkäpä elämä kuljettaa oikeaan suuntaan.
Ehkäpä kaipaan sitä järjetöntä rakkautta kun pakahtuu omaan onnellisuuteensa ja koitan nyt sitten tavoitella tämän miehen kanssa sitä onnea " ulkoisten" (=vauva, yhteinen koti jne.) kautta.
että yh kaipaa sitä " sitten kun" elämää, ettei jaksa enää odottaa..
Että jossain vaiheessa luovuttaa löytää sellainen rakkaus että järki häviää.. Ja toteuttaa unelman " vain" hyvän miehen kanssa, jota ei ehkä rakasta ihan kauheesti.??