Kaikille vanhemmille pitäisi olla pakollista

Ja sen lisäksi vielä jonkin myös käytännössä toteuttaa niitä asioita!

taas ihan pihalla että mitä nyt. Sitten haen noi Tahkokalliot ja uhmiksenkin kanssa rupeaa elämä taas sujumaan. Ekan kerran roudasin ne kotiin kun lapsi oli jotain 1,5 vee, sitten seuraava uhma-aalto tuli joskus 2,5 vee ja nyt taas ollaan otettu uusintamatsi kun lapsi on 3,5 vee+. Just luin molemmat kirjat. Suorastaan odotan kakaran huomisia uhmatsembaloita =). Se on noitten kirjojen paras puoli, että kun luen niitä saan hommaan taas kadotetun rentouden takaisin ja pääsen syyllisyydestäni. Ja homma rupeaa taas toimimaan. ap

Nimittäin kadotin kasvatuksen punaisen langan hetkeksi kun oli henkilökohtaisia ongelmia ja lapselle tuli samanaikaisesti henkinen kasvupyrähdys - eli uhmaamisen konstit ja äly toteuttaa juttuja monimutkaistui yhtäkkiä. Rupesin antamaan lapselle ekstraa ja kokemaan syyllisyyttä lapselta vaatimisesta jne. Seuraus, lapsi stressaantui selvästi, sai tic-oireita, rupesi kiukuttelemaan ja puhumaan viime kesästä, jolloin mulla oli vielä homma hyvin hanskassa. Enkä siis edes ruvennut huutamaan tai muuten kohtelemaan kaltoin tai laiminlyömään.



Nyt sitten luin taas noi Tahkokalliot ja tajusin jälleen kerran missä rupesi menemään pieleen. Ticit on kadonnu parissa päivässä lähes kokonaan!!!! Lapsi on muutenkin kaikin puolin vapautunut, jopa kasvot näyttää ihan erilaisilta kun niillä ei ole piinainen ja hämmentynyt ilme. Kiukuttelu on myös loppunut lähes kokonaan.



Multa on poistunut syyllisyys komentamisesta ja vaatimisesta ja monta muutakin vääristynytta tapaa tehdä asioita tuli huomattua. Pystyn näkemään lapsen tahdonilmaukset positiivisessta valossa. Mietin tuossa juuri että otan selville tuon Tahkokallion osoitteen tai jonkun agentin osoitteen ja lähetän sille kiitoskortin =).

kerroppa vähän tietämättömälle kirjan ideaa. kerro parhaat pointit!

on se, ettei asioitten kuulukaan mennä niin että lapset tottelee mukisematta. Varsinkaan lasten ei kuulu totella hyvällä mielellä. Jos lapselta vaaditaan hyvällä mielellä tottelemista, lapsesta kasvatetaan syyllisyyttä tunteva ihminen. Lapsen kuuluu saada syyttää vanhempiaan kaikenlaisesta ikävästä jota joutuvat tekemään jne, vanhemman täytyy osata asettua siihen kiukun kohteen paikalle hyvällä mielin ja syyllisyyttä tuntematta. Tämä on ollu mulle ainakin vaikea läksy, ja jos se rupeaa unohtumaan vaikutukset näkyy lapsessa heti. Se, että lapselle sanotaan jostain pikku jutusta tuhat kertaa ja lapsi silti laahaa joka kertaa jalkojaan ja mutisee, ei ole rasittavan ja huonostikasvatetun lapsen merkki vaan hyvä alku.

Ehtiikö niitä lukemaan superkiireinenkin? ;)

kun tämän ketjun inspiroimana googletin keijo tahkokallion, niin yhdessä hänen haastattelussaan hän sanoi, että lapsen mielihaluihin kuuluu vastata kuusi kertaa kyllä ja yhden kerran ei. siis suhteessa. eli että esim. kerran viikossa saa karkkia, vaikka sitä haluaisi joka päivä.



minusta tuo kasvatusperiaate on vähän omituinen. etenkin kun toiset asiantuntijat painottavat sitä, että lapsista, jotka suurimman osan ajasta saavat mitä haluavat, kasvaa elämään luottavia tyytyväisiä ihmisiä, jotka eivät hätäile sen perusluottamuksen suhteen, tulevatko heidän tarpeensa oletusarvoisesti täyttymään. eikä heillä lapsinakaan ole syytä kiukutella kovin paljoa.



esim. oma lapsi ei ole koskaan ollut kiukuttelevaa sorttia, koska yleensä saa kaiken mitä haluaa. EI siis karkkia joka päivä, eikä valvoa miten huvittaa, mutta tällaista muutamaa perusasiaa lukuunottamatta (joista ei neuvotella) saa mitä haluaa ja tehdä niinkuin haluaa. vastakohtana hoitotäti, jonka luona saattaa olla ettei lapset saa leikkiä jollain tietyllä lelulla joskus vain siksi, ettei hän enää halua ottaa sitä esille toista kertaa samana päivänä tms. yhtä älytöntä, eli juuri tällaista mielestäni aivan turhaa lapsen mielihalujen kieltämistä, jota tahkokallion ymmärsin suosittelevan. jos en halua lapseni tekevän jotain kiellettyä, kielloksi riittää yksi " ei" , joka tehoaa. yleensä tottelee myös mielellään, tai protestoimatta, mikä tahkokallion mielestä on myös jotenkin huono asia. en oikein heti lämmennyt hänen ajatuksilleen, vaikka joukossa tuntui ihan hyviäkin olevan. ymmärsinköhän häntä jotenkin väärin, vai oliko haastattelija tulkinnut häntä väärin, en tiedä.

Vierailija:

vastakohtana hoitotäti, jonka luona saattaa olla ettei lapset saa leikkiä jollain tietyllä lelulla joskus vain siksi, ettei hän enää halua ottaa sitä esille toista kertaa samana päivänä tms. yhtä älytöntä, eli juuri tällaista mielestäni aivan turhaa lapsen mielihalujen kieltämistä, jota tahkokallion ymmärsin suosittelevan.

Tahkokallio mitään tuollaista tarkoita. Juuri niin että vanhemmat asettaa ne rajaehdot joitten sisällä lapsi saa mennä vapaasti. Ja niistä rajoihin törmäämisestä tulee ne kiellot ihan itsestään, (esim. karkkipäiväasia) ei todellakaan ole kyse siitä että ruvetaan jotenkin keinotekoisesti kieltämään lapsen mielihaluja varsinkaan mielivaltaisesti. Mielivaltainen vaatiminen on sitten sitä autoritääristä kasvattamista, joka on huonompi vaihtoehto.

jotka osaavat niin hienosti kasvattaa. Entäs ne muut, joilla nyt myös sattuu olemaan lapsia ja joiden lapset eivät tottele hyvällä eivätkä pahalla, eivätkä muutenkaan sovi noiden Tahkokallioiden muotteihin? Pitäisikö niiltä vaan yksinkertaisesti ottaa lapset pois ja panna ne huostaan? Luulen nimittäin että juuri niille hankalille lapsille se huonokin koti olisi parempi paikka kuin huostaanotto, mutta ilmeisesti pari tukkapöllyäkin on nykyään niin hirveä rikos ettei esim väkivaltaiselle lapselle sellaisia voi antaa.

11 ei edusta sitä tyyppiä vanhempaa, joka lukisi kasvatuspsykologisia oppaita ohjeeksi vanhemmuuteensa.. voin olla väärässäkin, missä tapauksessa pyydän anteeksi. mutta hämmästyttävän usein vaan ne lapset, jotka " vaativat" tukkapöllyä tms. syntyvät niille vanhemmille, joiden mielestä ruumiillinen kuritus on ok. ja toisinpäin, en tiedä laajassa ystäväpiirissäni yhtään " hankalaa" lasta vaan kaikkien kanssa tulee toimeen ihan humaaneilla kasvatusperiaatteilla, mutta minun ystäväpiirini vanhempien mielestä ei olekaan ok käyttää ruumiillista kuritusta.



erityislapset, kuten adhd yms. häiriöt ovat asia erikseen, mitä vaativuuteen tulee. heillekään tietysti ei se oikea kasvatustapa ole se tukkapölly.

Olen lukenut kaikenlaista kasvatuskirjallisuutta. Hyvältä tuntuu aina sellainen materiaali, joka on suunnattu hieman vilkkaampien lasten vanhemmille. Tuntuu, että vaikeaa on kasvatus, vaikka lukisi mitä...