Lue keskustelun säännöt.
Mitä ihmettä mä teen tuon 3,5-vuotiaan raivottaren kanssa!!!???
09.02.2008 |
Nyt on menossa aivan hirveä kausi. Tuntuu että päivät ovat huutoa täynnänsä. Pienikin vastoinkäyminen saa tytön tolaltaan ja siitä seuraa huutamista, raivoa, tavaroiden heittelyä.... Lisäksi äiti on tyhmä ja tuhma ja äidin pitäisi varmaan muuttaa pois koko talosta, huoh! Lisäksi tyttö ärsyttää 5-vuotiasta isoveljeään minkä ehtii. Päivät ovat siis yhtä tappelua. Isoveli on rauhallinen ja huomaan, että hänkin väsyy pieneen raivottareen... Eikös sen uhman pitäisi jo tässä iässä vähän hellittää? Lapsi on perusterve ja nukkuu suth hyvin. Nukkuu päiväunetkin päivittäin. Onko muiden samanikäisten elämä yhtä huutoa ja kiljumista? Tyttö on tosi temperamenttinen ollut aina, mutta nyt tuntuu, että tuo käytös uuvuttaa koko perheen... Ei ole päivähoidossa tällä hetkellä. Itse olen lisäksi raskaana rv 18 ja uupumus painaa...
Kommentit (9)
2 jo noi tarrat on kyllä ihan pala paperia, kai noin helppoja konsteja nyt kaikki heti on kokeillu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään sai hillittömän raivokohtauksen autossa, kun toppahanska putosi lattialle. Kirkui koko 5 km ajomatkan, vaikka kuinka selitin, että saa sen heti kun ollaan perillä. Ja autossa ei todellakaan ollut kylmä...
Kesken ruokailun meidän 3½-vuotias olisi halunnut istua isänsä vieress päivällisellä. Olemme istuneet samoilla paikoilla viimeiset 2 vuotta, ja tänään lapsi päätti kesken ruokailun että isän pitäisi istua vieressä. Huutoa taas kesti 5 minuuttia, sitten jäähyllä jonkin aikaa. Lopulta tuli takaisin jatkamaan päivällistä.
Tämän tyyppisiä huutokohtauksia näinkin merkittävistä asioista meillä tulee joka päivä noin 2-5 kpl. Tätä vaihetta on jatkunut nyt 1½ vuotta, joten tuskin se ihan yllättäen loppuukaan. Arkisin lapsi käy hoidossa, mutta sen aloittaminen ei kyllä vaikuttanut uhmakohtauksiin mitenkään.
Pelkkää huutoa ja tappelua aamusta iltaan :( Se on ihan sama mitä sanon tai teen, aina jostakin se sen raivokohtauksen kehittää. Toivottavasti menis äkkiä ohi tää...
Meilläkin on tosin vain yksi kappale 3,5v. uhmista ja vauva. Meillä auttoi tosiaankin tarrat pahimpaan uhmaan. Ja ne tarrat on vihkossa. Äidillä on sitten oma vihko johon kerätään ne menetetyt tarrat jemmaan.
Ei ne tarrat kuiteskaan poista tuota uhmaikää, mutta vähentää kuitenkin niitä raivokohtauksia, ainakin meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi tyttö osaa olla välillä tosi suloinenkin... Tulee syliin ja halii ja sanoo olevansa äidin kulta :) Nytkin on suloisen näköinen kun nukkuu huoneessaan nalle tiukasti kainalossa. Tällaisina hetkinä ne päivän raivokohtaukset unohtuvat :) Tänään kaupassa raivokohtauksen aiheutti se, että ei saanut mennä yksin liukuportaita alas vaan oli alistuttava ja otettava äitiä kädestä kiinni. Loppumatkan sitten kannoin raivoavaa neitiä kainalossa ja toisessa kädessä kauppakasseja :/
Meillä tyttö täyttää kohta 5 ja poika 7 ja tyttö vaan kiljuu ja huutaa mun mielestä ei mistään syystä. En edes jaksa enää reagoida, kyllä se lopettaa huutamisen kun en kiinnitä siihen huomiota. Olen tottakai tosi ilkeä ja tyttö inhoaa mua yli kaiken. Luulin että tota tulee vasta murrosiässä........... Poika joka muuten on aina ollut vilkas niin on mun mielestäni rauhallinen tähän raivotautiseen verrattaessa. Välillä tyttö taas tulee halimaan ja haluaa olla niin kaveri että ei tiedä mitä uskoa.
Päivällä päiväkodissa on kuulemma niin ihana tyttö ja tosi enkeli mitä minäkin haluaisin nähdä enemmän kotona. Tarroja ollaan kokeiltu ja kaikkea muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on jo helppoa, likka on hankala vain silloin tällöin. Rauhoittui kun päiväkoti loppui ja meni eskariin. Isoveli on aina ollut paljon helpompi tapaus.
No osaapahan pitää puolensa, luulisin.
Hyvästä käytöksestä ansaitsee tarran ja huonosta sitten menettää. Meillä toimii hyvin.